Vanhat vanhemmat. Onko kotikin sitten tosi vanhanaikainen vai nuortuvatko vanhukset lasten myötä?

En tiedä mitä AP tarkoittaa "vanhanaikaisella kodilla", mutta luokkakaverillani noin oli henkisesti. Oli perheen iltatähti, me olimme samanikäisiä, ja kirjaimellisesti hänen vanhin siskonsa oli minun äitini ikäinen, ikäeroa vanhempiin sisaruksiin hänellä oli 19-25 vuotta.

Koti oli kotina ns. ihan tavallinen, mikään huonekaluissa tmv. ei kiinnittänyt huomiota, samanlaista kuin muidenkin kodeissa. Vanhemmat ostivat hänelle kaikenlaista, oli paljon leluja ja muuta, mutta tv:tä ei saanut katsoa kun ani harvoin, ja silloinkin ohjelma valikoitiin tarkkaan.

Vaatteet olivat jollain tavalla "lapsellisia", tätä on vaikea selittää, mutta erottui joukosta vaikka periaatteessa olikin "samanlailla" pukeutunut mitä me muut. Jos nyt ajatellaan vaikka tennareita, niitä on monia erilaisia, hänellä jos muilla oli Converset niin hänellä oli "kukalliset" tennarit tmv.

Mutta se missä isoin ero oli, oli siinä, ettei hän koskaan päässyt esim. koulun diskoon, kaupungille leffaan, ei itse asiassa edes uimarannalle muiden kanssa jne. Vanhemmat olivat jollain tavalla "ylisuojelevia", ja kun asiasta joskus puhuin äitini kanssa, hän ihmetteli asiaa kovin, koska vanhemmat sisarukset olivat eläneet ihan samalla lailla mitä muutkin. Siinä missä vanhemmat sisarukset olivat olleet joukon jatkona, iltatähti joutui aina olemaan kotona, ei päässyt kavereiden kanssa mihinkään. Pienenä tuo ei tietenkään haitannut, mutta mitä vanhemmiksi tulimme, sitä enemmän lapset tietenkin liikkuvat "kotipihaa" kauemmas ja yksi jäi ns. kuvioista pois kun ei mihinkään koskaan päässyt. Ei tietenkään myöskään saanut meikata tmv.

Lisäksi se, että hänen vanhempansa näyttivät mummolta&vaarilta. Mutta tuo ei minusta nykyään ole "ongelma", koska nykyään ihmiset eivät enää "vanhene" samalla tavalla. Tarkoitan sitä, että ihmiset ennen tuntuivat jollain tapaa pukeutuvan, laittavan hiuksensa jne. eri tavalla "vanhemmiten", nykyään taas 20-v ja 50- voivat olla samanlaisissa vaatteissa, hiuksia värjätään jne.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2012 klo 13:27"]Lapseni olen saanut 33-, 35- ja 39-vuotiaana. Nyt olen 40-vuotias.

Mitä tarkoitat kodin vanhanaikaisuudella? En ole koskaan juossut muotisuuntausten perässä enkä osta edelleenkään uutta tai uusi huonekalujani, verhojani tms. vuoden, kahden välein. Olohuoneen huonekalut olen hankkinut vuonna 2004, olohuoneen matot vuonna 2002, verhot vuonna 2009. Keittiön pöytä on vuodelta 2009.

Muut matot on hankittu vuonna 2009 paitsi makkarin matot tänä vuonna ja makkarin verhot viime vuoden syksyllä.

Myös lapsilla on uusia huonekaluja. Esikoisen verhot ompelin viime vuonna, matto ja kirjoituspöytä ovat tältä vuodelta. Kuopus sai uuden kirjahyllyn, muut huonekalut, matot ja verhot ovat esikoisen vanhoja eli vuodelta 2005.

En koe olevani vanhus enkä ole nuortunut. Ehkä myöhemmin, kun lapset ovat vähän vanhempia? MItä vanhanaikaista nyt tässä oikein tarkoitat?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2012 klo 13:53"]

Lapset on 7- ja 9-vuotiaat. Meillä on koti sisustettu pääosin vanhoilla huonekaluilla (1800-luvulta 1960-luvulle).

Talossa on langaton verkko, 3-4 plekkaria (3 ja 2), 3 iPhonea ja yksi Nokia (en muista mallia, mutta nettiin pääsee ja on kosketusnäyttö ja näppäimistö), 3 läppäriä ja 2 pöytäkonetta sekä nettiradio. Telkkareita on 6, kaikki toiminnassa ja eri huoneissa.

IPadit on nyt harkinnassa. Vielä jahkataan, kun on noita iPhoneja ja mietityttää, olisko ne sitten tarpeelliset. Voishan sitä yhden kokeeksi ostaa.

Lasten valtakunta on pääosin yläkerrassa, missä heillä on 3 huonetta ja aula käytössään. Molemmilla omat huoneet ja yksi huone on sitten yhteinen. Lisäksi siellä ylhäällä on yksi työhuone.

[/quote]

Mielestäni tässä valotetaan enemmänkin tavan junttien ja korkeammalle kouluttautuneiden eroa, kuin vanhojen ja nuorten vanhempien eroa. Kellään paremmalla perheellä ei meillä päin ole useita tv:tä tms. puhumattakaan siitä, että jokin niistä olisi lapsen huoneessa. Kodin elektroniikka sanoo vähän nuorekkuudesta. Vaikka meilläkin asutaan kolmessa kerroksessa ja lähes 300 neliössä, ei tulisi mieleenikään varustella kotia televisioilla ja peleillä.

Kyllä meillä oli ainakin vanhanaikaista, erilaista kuin nuoremmissa perheissä. Ei ne vanhemmat lasten myötä nuorru, vaikka toki iltatähtihaaveissaan niin helposti kuvitteleekin.

Juuri sanoin miehelle, että meillä on kyllä museokoti! Ollaan yksivuotiaan vanhoja vanhempia. Vekottimet ei kiinnosta ja ollaan tiputtu jo ikäistemmekin kärryiltä, saatikka nuorempien. Mies sanoo, että kodit ja vanhemmat yleensäkin ovat erilaisia, eikä siinä ole mitään kummallista.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 13:00"]

Juuri sanoin miehelle, että meillä on kyllä museokoti! Ollaan yksivuotiaan vanhoja vanhempia. Vekottimet ei kiinnosta ja ollaan tiputtu jo ikäistemmekin kärryiltä, saatikka nuorempien. Mies sanoo, että kodit ja vanhemmat yleensäkin ovat erilaisia, eikä siinä ole mitään kummallista.

[/quote]

Lisään vielä, että näin olisi ollut, vaikka olisimme saaneet lapsemme parikymppisinä. Ei meitä silloinkaan kiinnostaneet mitkään uudet asiat.

Hassu kysymys... me olemme +/- 50v ja meillä on alakoululainen vielä kotona. Kotimme on moderni vaikka seassa on mm talonpoikaiskalusteita. Ihan samanlaisia huonekaluja kuin 24-32 vuotiailla lapsillammekin.

Mulla on pari +-30 -sinkkukaveria joilla on musta mummolasisustus. Vaaleansinisiä mattoja vaaleilla muovilattioilla, lastulevykirjahyllyssä matkamuistoja ja jotain tyyliin Reijo Mäkeä tai vastaavaa, ja lähiössä tietysti. Eli just sellaista 80-luvun alkuperäistä sisustusta mitä joku tuolla ehdotti. Tosiaan kaappikelloja ja räsymattoja löytyy nylyään enemmän käpylän-punavuoren hipsterikodeista.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 15:25"]

Mulla on pari +-30 -sinkkukaveria joilla on musta mummolasisustus. Vaaleansinisiä mattoja vaaleilla muovilattioilla, lastulevykirjahyllyssä matkamuistoja ja jotain tyyliin Reijo Mäkeä tai vastaavaa, ja lähiössä tietysti. Eli just sellaista 80-luvun alkuperäistä sisustusta mitä joku tuolla ehdotti. Tosiaan kaappikelloja ja räsymattoja löytyy nylyään enemmän käpylän-punavuoren hipsterikodeista.

[/quote]

Ja nää on siis korkeakoulutettuja ja lapsettomia. Telkkari voi olla jo plättä mutta tietokoneena 10 vuotta sitten ostettu kuvaputkimalli.

pakotetaan paapomaan lapsenlapsia, että nuoret aikuiset pääsevät bailaamaan????

Isäni oli syntynyt vuonna -26, äitini -39. Itse olen syntynyt 1980. Terppa vaan kaikille, jotka tunnistaa :)



Eivät siis nuortuneet ja lapsuuteni oli TODELLA hyvin erilainen kuin muilla tuntemillani.

Lapseni olen saanut 33-, 35- ja 39-vuotiaana. Nyt olen 40-vuotias.



Mitä tarkoitat kodin vanhanaikaisuudella? En ole koskaan juossut muotisuuntausten perässä enkä osta edelleenkään uutta tai uusi huonekalujani, verhojani tms. vuoden, kahden välein. Olohuoneen huonekalut olen hankkinut vuonna 2004, olohuoneen matot vuonna 2002, verhot vuonna 2009. Keittiön pöytä on vuodelta 2009.



Muut matot on hankittu vuonna 2009 paitsi makkarin matot tänä vuonna ja makkarin verhot viime vuoden syksyllä.



Myös lapsilla on uusia huonekaluja. Esikoisen verhot ompelin viime vuonna, matto ja kirjoituspöytä ovat tältä vuodelta. Kuopus sai uuden kirjahyllyn, muut huonekalut, matot ja verhot ovat esikoisen vanhoja eli vuodelta 2005.



En koe olevani vanhus enkä ole nuortunut. Ehkä myöhemmin, kun lapset ovat vähän vanhempia? MItä vanhanaikaista nyt tässä oikein tarkoitat?

heillä on kaikki huonekalut peritty/hankittu huutokaupoista tai antiikkiliikkeistä 1800-luvulta.



Mies on häntä vain vuoden vanhempi.

olen 47-vuotias ja mulla on neljä lasta ikähaarukalla 10-23. Meinaatko että mitä vanhemmaksi käyn, sitä antiikkisemmaksi käy sisustus? Tai että rockin sijaan alankin kuunnella paremmin ikääni sopivaa iskelmää ja sitten lopulta kenties 1930-luvun schlagereita?

eikä mieheni biletä viikonloppuisin kavereittensa kanssa, kuten nuorten vanhempien perheissä on tapana. Lankapuhelinta ei ole vaan kaikilla, jopa 3v:lla on oma puhelin.

tässä oli kyse huonekaluista.



Mun kohdalla vanhat vanhemmat näkyivät mm. siinä, että esim. mitään elektroniikkaa ei hankittu, ei videoita, ei mun niiiiiin haluamaa gameboyta mulle jne. Kaikki perusteltiin sillä, että ei ennenkään ole tarvinnut.



Ei saanut meikata, tämäkin perusteltiin sillä, että "ei ennenkään". Kylillä ei saanut käydä kavereitten kanssa, äitini perusteli sen sillä, että "ei ennenkään".



Kyytiä ei saanut mihinkään. Sama perustelu. Harrastuksia ei saanut olla, sama perustelu. Vaatteet piti tehdä itse niin pitkälle kuin mahdollista, puhumattkaaan ruuista.



Mikään uusi ei yleensäkään ollut sallittua. Tai se oli ainakin HYVIN paheksuttavaa.



Kotona opetettiin luokkaerot ja punaisten ja valkolaisten erot.

ja heidän kodit oli kuin mummoloita. No, sitähän ne olivatkin jo joillekin.



Rockin kuuntelu tuntunee melko antiikkiselle nykynuorista. Ei tietenkään susta mutta sultahan sitä ei kysytä...

kaiken muun musan (klassista ml) ohella, kuten itsekin teen. Musta on paljon antiikkisempaa se, että kuuntelee vaan jotain tiettyä genreä, kun kaikki musa kuitenkin pohjautuu jostain aikaisemmasta genrestä.

Lapset on 7- ja 9-vuotiaat. Meillä on koti sisustettu pääosin vanhoilla huonekaluilla (1800-luvulta 1960-luvulle).



Talossa on langaton verkko, 3-4 plekkaria (3 ja 2), 3 iPhonea ja yksi Nokia (en muista mallia, mutta nettiin pääsee ja on kosketusnäyttö ja näppäimistö), 3 läppäriä ja 2 pöytäkonetta sekä nettiradio. Telkkareita on 6, kaikki toiminnassa ja eri huoneissa.



IPadit on nyt harkinnassa. Vielä jahkataan, kun on noita iPhoneja ja mietityttää, olisko ne sitten tarpeelliset. Voishan sitä yhden kokeeksi ostaa.



Lasten valtakunta on pääosin yläkerrassa, missä heillä on 3 huonetta ja aula käytössään. Molemmilla omat huoneet ja yksi huone on sitten yhteinen. Lisäksi siellä ylhäällä on yksi työhuone.

Isä lähempänä 50 vuotta. Kylä meillä oli kaikkea mitä muillakin, en muista että olisi ollut erilaista. uskonnollista syistä moni mun luokkakaveri ei sanut esim pelata korttia, meikata tai käydä koulun diskoissa. Itse menin 11v eka kerran koulun diskoon.

Mieheni on liki 60v ja tällä viikolla on opettanut lapselle videoiden editointia ja kuvankäsittelyä. molemmat joudumme työssämme tekemisisiin uusimman teknologian ja sovelletusten kanssa tekemiseen päivittäin, tekemään sisältöä myös verkkoon. Ei kai iälle sen kanssa ole mitään tekemistä?

Kummallakaan ei kauheasti ole perintöhuonekaluja, joten eiköhän koti ole Vepsäläisen ja Ikean väliltä.