31v kolmen lapsen korkeakoulutettu äiti. Bruttotulot 3000 euroa.

Olen paperilla saavuttanut mielestäni elämässäni hyviä asioita ja hyvässä aikataulussa. Silti minulla on tunne, että muilla menee paremmin. Saavat parempaa palkkaa, ovat paremmassa asemassa työmarkkinoilla, asuvat väljemmin ja ajavat paremmilla autoilla.

Asumme Helsingissä, meillä on omistusasunto (130 neliötä), 2 vuotta vanha iso auto, hyvä parisuhde.

Mikä mua vaivaa?

niillä mittaa menestymistään, niin kyllä: aina löytyy menestyneempiä ihmisiä. Kuten myös kauniimpia, nuorempia jne.

Mitäs jos alkaisit arvioida itseäsi ja elämääsi vähän eri kriteerein?

Mua on lähinnä koko ajan vähän kauhistuttanut, kun olen " saavuttanut" tuollaiset tietyt statusasiat juuri oikeassa aikataulussa, en ole niitä tietoisesti tavoitellut, niin vaan on käynyt. Toki olen onnellinen ihanasta perheestäni ja hyvästä taloudellisesta tilanteesta, mutta ihan yhtä onnellinen olisin lapsettomana sinkkuna vuokra-asunnossa pätkätöissä. Sekin on koettu, eikä ollut ollenkaan huonoa elämää.