Lue keskustelun säännöt.
Meillä on roolit väärinpäin!! Vahingossa!!
21.10.2012 |
Minä olen kouluttamaton mutta tienaan hyvin. Mies on koulutettu ja elätän häntä, työstään ei saa oikein tuloja. Miehellä ei ole ajokorttia eikä tietenkään autoa, minulla on kummatkin ja kuskaan häntä.
Minä en osaa laittaa ruokaa, mies on tosi hyvä siinä. Mua ei pahemmin innosta kodinhoito, mies tarttuu mielellään toimeen. Hän myös hoitaa lapsia enemmän.
Minä ruuvailen meillä lamput kattoihin, vaihdan autoon renkaat ja teen huollot itse. Minä olen kiinnostunut lätkästä, miestä ei kiinnosta ollenkaan.
Minä näytän naiselliselta naiselta, mies miehekkäältä mieheltä, ja havahduin juuri tilanteeseen, etten koe olevani kunnon nainen. Miestä toisinaan harmittaa ettei hän osaa tehdä huoltoja autoon, eikä halua olla vieressä kun minä teen huoltotöitä. Se ottaa hänen miehisyytensä päälle. Minua taas harmittaa kun en osaa laittaa ruokaa, monesti ollaan jouduttu heittää koko ruoka roskiin kun olen sen pilannut.
En olisi ikinä uskonut. Jotkin ominaisuudet minussa saa minut näyttämään ihan mieheltä, jos mieheltä puuttuu ne ominaisuudet!
No jokatapauksessa, ollaan onneksi onnellisia. Olen tässä tän päivän surffaillut netissä etsimässä hyviä talvirenkaita, mies on tehnyt suursiivousta. Lapsia ollaan aika tasan sentään tänään hoidettu.
Kommentit (6)
mutta juuri älysin tilanteen ja tuntuu todella miehekkäälle olo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nämä eivät mene täydellisesti "väärin", vaan mies kyllä tienaa enemmän ja omistaa/huoltaa perheen ainoan auton, kun taas minä kuljen mielelläni julkisilla tai kävellen.
Mutta miehelläni on esimerkiksi varmaan 6 kertaa enemmän vaatteita kuin minulla! Hän peseytyy ja puleeraa itseään useammin ja on tarkempi mm. siitä, miten hiukset ovat jos lähdetään ulos. Hän myös pesee pyykkiä paljon useammin kuin minä. Siivoamista ja ruuanlaittoa teemme kumpikin yhtä vähän. Joskus hän tekee minulle aamiaista, toisinaan minä hänelle. Sosiaaliset suhteet ja sukulointi ovat kokonaan mieheni vastuulla - niin minun kuin hänenkin sukunsa suuntaan. Illanistujaisissa minulta loppuu kärsivällisyys välittömästi, jos joudun "naisten juttuja" puhuvan kanalauman keskelle. En jaksa sellaista en sitten sekuntiakaan!
Onnellisia ollaan ja toisistamme tykätään. Yhdessä kymmenen vuotta. Naiseuteni kokee kolauksia ainoastaan silloin, kun havaitsen että anoppi odottaa minun olevan kiinnostuneempi naisten jutuista kuin olen.
En oo koskaan tajunnut. Miehen laiskuutta se musta on ollut.
Minä olen se, joka tykkää "pikapanoista", kovasta rynkytyksestä ilman mitään turhia löpinöitä. Menee fiilikset, jos pitää alkuun leperrellä. Mies taas on romanttinen ja hitaasti syttyvä ja tykkäisi jostain viini-illallisista, romanttisesta musiikista, esileikeistä ja muusta sellaisesta höpölöpöstä, josta itse en ole innostunut. Mies on muutenkin tosi tunteellinen, minä taas en erityisemmin.
Muilla elämänalueilla: minä olen kiinnostunut tekniikasta ja luonnontieteistä, olen hyvä fysiikassa ja teknisellä alalla töissä. Mies taas on ihmissuhdealalla :) Tienaamme sentään suurinpiirtein saman verran ja olemme molemmat yhtä korkeasti kouluttautuneita. Meillä mies tykkää enemmän kokkaamisesta kuin minä, joten yleensä hän hoitaa sen. Toki osaan itsekin laittaa ruokaa. Minä osaan leipoa, mies ei! Siivoaminen ja pyykkihuolto on enemmän mun vastuulla, kyllä mieskin niitä hoitaa, muttei ilman käskytystä ymmärrä tarttua toimeen. Lapsia hoidetaan molemmat mielestäni yhtä hyvin. Miestä sentään kiinnostaa lätkä, minua ei voisi vähempää kiinnostaa. Autot kiinnostaa molempia. En ole kokenut näitä "miehisiä puoliani" ongelmaksi, eikä mieskään ainakaan niin ole sanonut.
Meillä on myös niin, että minä tienaan enemmän ja pidän siivoamisesta vähemmän. Mies myös hoitaa vauvaa isyyslomalla, siinä missä minä halusin palata töihin mahdollisimman nopeasti. Molemmat kyllä laittavat mielellään hienoa ruokaa, mutta arkisen perussafkan väsäämisen molemmat kokevat velvollisuutena.
En kyllä ole ennen tätä ketjua erityisemmin uhrannut ajattelua stereotyyppisille sukupuolirooleille, kun yksilönä kumminkin itseäni ja miestäni ajattelen.
on melkein samoin, ei ihan noin kärjistetysti, en seuraa lätkää (enää) enkä osaa huoltaa autoa, mutta ei osaa mieskään. Renkaat sentään vaihdan (tai vien vaihdettavaksi, jos laiskottaa).
Tulot meillä aika tasan, mutta minä tienaan nykyään enemmän. Meillä minä hoidan myös raha-asiat ja olen kiinnostuneempi esim. sijoittamisesta.
Olemme olleet yhdessä aika nuoresta lähtien, ja näihin "rooleihin" on niin kasvanut niin sisään, etten osaa edes ajatella, että meillä on jotain "väärinpäin". Tähän on havahtunut vasta, kun lapsi kasvoi siihen ikään, että alkoi ihmettelemään miten joku mies tankkasi huoltoasemalla. Hänestä se kun oli ihan naisten hommia:D