Selviääkö yksin vauvan kanssa pari viikkoa synnytyksen jälkeen?

Monet naiset (kuten minä) ovat totaaliyhäreitä heti alkujaan. Silloin on vain pakko pärjätä.



Voithan toki pyytää jotakuta ystävää avuksi jos sellainen tilanne tulee?

Mutta osta KAIKKI mahdollinen vauvatarvike ym etukäteen ja osta/tee ruokaa kaappeihin ja pakastimeen. Ihan turhaa kuormitusta, jos joudut ravaamaan kaupoissa vastasyntyneen kanssa.

En epäillyt varsinaisesti vauvan hoidosta selviytymistä. Toki jos on vaikea koliikki, niin viikko voi olla aika raskas.



ap

Lapsen isä ajoi minut ja vauvan laitokselta kotiin.

Lähti itse takasin inttiin. Nykyään ei vissiin pärjätä itse?!

jos on pakko. Mulla on ollut molempien lasten kohdalla sellainen tilanne että ollaan päädytty kiireelliseen sektioon. 14-16 tunnin synnyttämisytirräimsen jälkeen kun leikataan, niin on paikat niin hellinä että ensimmäisen viikon saa liikkua itkun kanssa. Mulla oli molempien jälkeen nostelu- ja kantelukielto, mitään muuta en saanut kantaa kuin vauvaa. Ei saanut siivota, liikkumista piti välttää. Olin niin kipeä että istumaanmeno ja sieltä nousu, ja varsinkin pitkältään nousu oli niin kivuliasta että joka kerta oli tippa silmässä. En olisi pärjännyt ilman miestäni. Tai kai se olisi mennyt jos olisi ollut pakko mutta en tiedä mitä siitä olisi tullut. JOtkut on taas niin virkeitä heti synnytyksen jälkeen että lähteevät lenkille, kauppaan, kyläilemään jne.



Riippuu tilanteesta.

jos ei itään ihmeellistä tapahdu. Minunkin täytyi selvitä, ja ihan hyvin se meni muuten mutta koska repesin synnytyksessä erittäin pahasti aina kun joutui vähänkään kumartumaan kyyneleet valui kivusta silmistä. Pystyin kyllä seisomaan tai makaamaan, istumisesta ei voinut haaveillakaan, ja ne siirtymäasennot makuun ja seisomisen välillä olivat tuskaisia.

jos pakko on. Mä olin itse tosi hyvävointinen heti synnytyksen jälkeen, ei mitään ongelmia sen suhteen.

Vauva sit taas olikin vähän hankalampi tapaus, koliikki alkoi heti, päivät meni ok, mutta illat ja yöt ihan hirveitä, kyllä se oli todella ihanaa että mies oli kotona ja yhdessä selvittiin niistä ekoista viikoista, nukuttiin vuoroissa :)

Minulla oli esikoisen synnytys imukuppisynnytys ja menetin paljon verta, hemoglobiini oli 80 ja paljon tikkejä, joten ensimmäinen kuukausi meni aika lailla toipuessa. Onneksi vauva syntyi kesällä, joten mieheni oli kotona - ensin isyyslomalla, sitten kesälomalla. Toki olisin varmaan hengissä pysynyt ja vauva myös ilman mieheni apua, mutta olisi se todella rankkaa ollut. En jaksanut seisoa pitkiä aikoja, tehdä ruokaa tms saati sitten käydä kaupassa.



Kuopuksen kohdalla tilanne oli aivan erilainen, synnytys meni hyvin ja tikkejä muutama. Jaksoin mainiosti tehdä kaikkea ihan normaalisti, mitä nyt vähän alapäätä aristi, mutta ei sen kummempia vaivoja.

Meillä on myös toinen lapsi ja hän pystyy vähän auttamaan mua vauvan kanssa tai käymään pikkuasioita kaupasta yms. Pelkään lähinnä, jos koliikki alkaa vauvalla heti, niin kuin esikoisella, että sitten tulee vaikeaa oman jaksamisen kanssa. Ja sitten sitä, jos joudun sektioon tai synnytys menee muuten vaikeaksi, niin liikkuminen ja vauvan hoitaminen voi olla hankalaa ja kivuliasta.



Eka raskaus ja synnytys meni hyvin enkä ollut yhtään kipeä sen jälkeen. Nyt on raskaus mennyt kaikkea muuta kuin hyvin ja synnytys ei näytä käynnistyvän millään, joten olen ehkä hieman peloissani myös synnytyksen suhteen, että sekään ei ehkä mene yhtä "kivuttomasti" kuin ekalla kerralla.



Olen ostanut kaiken tarvittavan vauvalle, joten kaupasta ei tarvitse lähteä mitään tarvikkeita hakemaan. Ja ruokaa tehdään toki valmiiksi pakastimeen. Siivoamisista en stressaa tuon reissuviikon aikana. Kaipa sitä näillä on sitten pärjättävä :)



ap

Meillä minäkin odottelin vauvan syntyvän etuajassa, koska esikoinenkin syntyi, mutta niin ei käynyt. Vauva syntyi samana aamuna kun mies aloitti työpätkän.



Ei siinä sitten auttanut muu kuin olla kotona lasten kanssa kolmin. Hyvinhän se sujui, synnytys myös.



Ja ennen kuin moralisoijat iskevät, niin se työpätkä poiki miehelle monivuotisen vakituisen työpaikan, joten siinä tilanteessa työ meni perheen edelle.

Vaikka ois sektiokin. Jos on yksi lapsi tosiaan. Mulla sektio kuopuksesta ja esikoinen oppi samoihin aikoihin kävelemään.3viikkoa ja mies töissä.

Meillä esikoinen jo aloittanut koulun eli ei aiheuta sillä lailla lisätyötä :)



ap

Itse olin imukuppisynnytyksen ja repeämien takia melkein liikuntakyvytön useamman viikon.



Laita etukäteen sängyn viereen jokin tukeva nojatuoli tai vastaava, siitä kiinni pitäen menet sänkyyn ja nouset ylös. Nuku vauva vierelläsi niin ei tarvitse nousta usein. Osta jääkaappiin ja pakastimeen valmista ruokaa viikoksi. Ja hurjan paljon juotavaa! Ummetuslääkettä ja luumuja! Jatkan kohta lisää..

itselläni 1 lapsi, syntynyt sektiolla.



synnytyksestä n. 1,5 viikkoon en päässyt itse sängystä ylös vaan miehen piti nostaa. kipu oli niin jäätävä. sohvalla oli yksi paikka josta pääsin istumasta ylös itsenäisesti käsivoimien varassa :D



mutta sitten se kipu loppui kuin seinään ja en tarvinnut enää apua muussa kuin kauppaostosten kantamisessa yms.



voihan alatiesynnytyksessäkin käydä mitä vaan, mutta tietääkseni niissä ei yleensä ole tuota sängystä ylöspääsemisongelmaa ainakaan?



toivottavasti sulla on joku ystävä, josta saat tarvittaessa apua. käy vaan valmiiksi kaupassa ostamassa koko viikoksi ruokaa ja varalta äm-korviketta jos imetys ei onnistukkaan (minulla ei maito noussut ollenkaan kuukauden yrityksen ja pumppailun ja lääkityksen avullakaan). vaippoja pakettitolkulla, helposti menee päivässä 10-15 vaippaa :D



usein tuon ikäiset vielä nukkuu valtaosan ajasta, omani n. 22h päivästä :D, koliikkikin alkaa vasta lähemmäs kk iässä yleensä jos on tullakseen.

Tuo sektiomahdollisuus tässä vähän kummitteleekin mielessä. Muuten homma varmasti sujuukin ihan hienosti. Meillä muuten esikoisen koliikki alkoi 2 vuorokauden iässä eikä vauva nukkunut vuorokaudessa kuin yhden noin 6 tunnin pätkän yöllä. Muuten unet olivat 15 minutin pätkiä ja nekin sitterissä, jonka piti heilua koko ajan. Eli tämä on se kauhuskenaario, johon yritän myöskin varautua. Mutta ehkäpä tuota ei olekaan nyt edessä ja selviämme hienosti :)



ap

itselläni 1 lapsi, syntynyt sektiolla.

synnytyksestä n. 1,5 viikkoon en päässyt itse sängystä ylös vaan miehen piti nostaa. kipu oli niin jäätävä. sohvalla oli yksi paikka josta pääsin istumasta ylös itsenäisesti käsivoimien varassa :D

mutta sitten se kipu loppui kuin seinään ja en tarvinnut enää apua muussa kuin kauppaostosten kantamisessa yms.

voihan alatiesynnytyksessäkin käydä mitä vaan, mutta tietääkseni niissä ei yleensä ole tuota sängystä ylöspääsemisongelmaa ainakaan?

toivottavasti sulla on joku ystävä, josta saat tarvittaessa apua. käy vaan valmiiksi kaupassa ostamassa koko viikoksi ruokaa ja varalta äm-korviketta jos imetys ei onnistukkaan (minulla ei maito noussut ollenkaan kuukauden yrityksen ja pumppailun ja lääkityksen avullakaan). vaippoja pakettitolkulla, helposti menee päivässä 10-15 vaippaa :D

usein tuon ikäiset vielä nukkuu valtaosan ajasta, omani n. 22h päivästä :D, koliikkikin alkaa vasta lähemmäs kk iässä yleensä jos on tullakseen.

huusi vatsavaivojaan jo synnärillä, hoitajatkin ihmetteli.

Päivisin nukkui semmosia parin tunnin pätkiä, välillä heräsi syömään ja nukahti taas. Illalla sit se huuto alkoi ja jatkui pahimmillaan koko yön. Tätä kesti varmaan ekat pari kuukautta, en oikein edes muista vaikkei siitä ole aikaa kuin vasta kohta vuosi :D

Mutta toivotaan ettei ap:lle käy niin kuin ekan vauvan kanssa :)

Miks et selviäisi, ei se lapsi sun miehen tissejä imuttele.



joka on lapsen kanssa ollut 3v kahdestaan, eikä tuottanut vaikuksia.



älä ole avuton.

Riippuu täysin siitä miten se synnytys menee. Itse en pystynyt tuossa vaiheessa istumaan, en kävelemään kuin muutamia askelia, vessassa saattoi mennä puoli tuntia ja vauvaa en uskaltanut kantaa koska kipujen takia saattoi mennä jalat alta. Olin täysin avun varassa. Joku varasuunnitelma kannattaa kyllä kehittää, jos joku menee vikaan.

Että on pukamavoiteet ja rautatabletit ja muut, jos synnytyksestä jää vaivoja. D-vitamiinit ja vauvan maitohapot ja cuplatonit.

Miten joku voi sanoa että varmasti pärjää? Jos oma toipuminen synnytyksestä on mennyt oppikirjan mukaan, niin ette te voi luvata että kaikilla menee niin. Pahimmillaan tuossa vaiheessa on vielä sairaalassa ja sille vanhemmalle lapselle täytyy löytää hoitaja.