Lue keskustelun säännöt.
Kauhea tilanne, lasten takia en voi todellakaan erota
16.09.2012 |
Sanotaan, että lapset maailman huonoin syy pysyä yhdessä: väitän toisin, meidän tilanteessamme.
Mies on tolvasti, vuosi vuodelta se tullut enemmän esiin ja nyt lasten kanssa eritoten. On hälläväliä asenteella etenkin lasten suhteen. Enemmänkin leikkikaveri kuin huoltaja. Sairaita lapsia ei todellakaan älyä hoitaa, mutta terveitäkin..no, tänään laittoi pikkuisen ulos totaalisen puolipukeisena, lapsi tuli aivan kylmissään sisälle. Sisällä ei vahdi ollenkaan mitä 1½v touhuaa, kun kysyn miten saattoi päästää lapsen tekemään jotain, tottahan sitä sattuu jos antaa pienen pomppia vanhempien sängyllä yhdessä 5v:n kanssa ilman vahtimista niin mies tokaisee vaan että "nooo, elämässä sattuu, siinähän tuo oppii". Kun isompi tyrkännyt pienen alas ja pieneen sattunut päähän. On niin helvetin hälläväliä ja tyhmä lasten suhteen.
Haluaisin kasvattaa lapset yksin, olen äärimmäisen ahdistunut ja ärsyyntynyt miehen takia. Mutta jos eroaisin, mieshän tietenkin olisi esim viikonloppuja keskenään lasten kanssa - apua! Etenkin jos lapset sairastuisivat isän luona, eivät todellakaan saisi asianmukaista hoitoa. Kun lapsi oli 39,4 asteen kuumessa, mies sanoi että katsotan aamulla mikä on tilanne, ei sille yöllä tarvitse kuumelääkettä antaa, on ne afrikassa viikkotolkulla malarian kourissa.
Mua itkettää ja masentaa tämä tilanne. Olen sidottu tuohon urpoon mieheen, koska en voi ottaa sitä riskiä että lapsille sattuisi jotain isänsä luona ollessa jos eroaisimme.
Kommentit (50)
Tosin uskon, että jos mies olisi totaaliyksin lasten kanssa, hän ikään kuin pakon edessä kantaisi enemmän vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uusi vaimo, joka pärjää lasten kanssa. Juoni se jotenkin miehen kanssa yhteen, ja sitten voit erota. Helppoa.
tai soita mll neuvontaan, muutamat puhelut aiheeseen liittyen ovat käyneet läpi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites puhut tolvastin miehen kanssa? Yritetty on lukuisia kertoja, tilanne vaan ei parane. Se ei älykkäämmäksi muutu. Tänään jumittui tekemään lapsen palapeliä tunniksi, pienempi kolautti siinä vieressä isompaa roskiksella silmäkulman eikä mies älynnyt reagoida ennen kuin juttu oli jo tapahtunut. Oli niin keskittynyt siihen muumipapapeliin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollasessa loukussa. Jokuhan vois käyttää tollasta kiristyskeinonakin.
Kun mies vaikuttaa päällisin puolin kuitenkin niin normaalilta. Esim ulkoilee lasten kanssa ihan normaalisti, puhuu tavallisesti, ei näitä mun puheita kuitenkaan otettaisi tosissaan kun mies vaikuttaa aivan normaalilta. Periaatteessa siis huolehtii ja tekee, mutta käytäntö vaan tökkii ja puheet on mitä sattujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän samanlaisia ajatuksia mieheni suhteen, paitsi etten todellakaan halua edes erota. Mutta JOS joskus erotaan, niin kyllä mua ehkä vähän pelottaa antaa lapsi miehelle. Hänellä on kyllä jo 2 lasta edellisesti liitosta, hengissä nekin ovat, mutta ei mies ole koskaan ollut heidän kanssaan kahdestaan (kyllä, pistimme hynttyyt yhteen heti kun mies oli eronnut...).
Mies ei huomaa, jos lapsi tekee jotain kiellettyä tai vaarallista. Ei oikeasti näe, kuule, haista mitään. En voi ymmärtää. Hänkin oli aikanaan kahden pienen isä, luulisi siinä vähän harjaantuvan, mutta ei. Jotenkin huithapeli ja nimenomaan tuollainen "Siperia opettaa, antaa hyppiä vaan sängyltä alas" -tyylinen.
Hyvä isä hän on, on enemmän kasvattaja kuin leikittäjä. Mutta tuo, ettei huomaa mitään, on vähän karmivaa. Toivottavasti me ei erota ennen kuin lapsemme on vähintään kouluikäinen.
vai sinun tavassasi kommunikoida, reagoida asioihin. Ihan oikeasti, hänhän on lasten kanssa, rakentelee palapelejä ym. Järjen riemuvoitolta hän ei vaikuta, mutta toisaalta voit itse niin suurennella asioita, että hän voikin olla ihan tavallinen, realistinen jalat maassa -tyyppi. Ihan rehellisesti sanoen ja ilman mitään pilkkaamistarvetta minusta tuntuu, että suurentelet asioita, teet ehkä huomaamattasi itsestäsi äärettömän tärkeän, ainoan oikeassa olevan vanhemman. En voi tietää, kuten ymmärrät. Jos sinussa on todellista rohkeutta, voit myös itse puntaroida omia virheitäsi, omia kompleksejasi, omaa riittämättömyyttä ym. tunteita, ja miettiä sitäkin, että miten ne tulevat esiin parisuhteessanne. Jos miehessä on parannettavaa, olisiko sinussakin? Mistä aloittaa? Totuushan on se, että toista ei juuri muuttaa voi, mutta itseään voi - ja siinä sivussa se toinenkin muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos 13 tosi hyvästä palautteesta. Olen käynyt näitä asioita paljon läpi. Juurikin siksi, kun ahdistaa niin kovin enkä voi toista selvästikään muuttaa -yritän miettiä, miten voisin itse toimia toisin, miten helpottaa olotilaani? Mutta tänäänkin mies valitti siivoamisesta, lapset riehuivat ja tappelivat. Mies touhusi omiaan, sanoin sitten että huolehdi sä nyt lasten perään niin mä pesen vessan. Meni pari minuuttia niin lapset hyppivät sängyllä ja isompi tyrkkäsi pienen päälleen sieltä, mies oli taas omissa jutuissaan. Ahdistaa kun mies valittaa mulle siivoamisista yms. mutta ei anna minulle tilaisuutta tehdä mitään, kun mun on huolehdittava lapset!! En tosiaan tiedä mikä mun oman ajattelun muutos tähän auttaisi, se vaan etten välitä mitä lapsille sattuu?
Lapsille sattuu ja tapahtuu, eikä kaikkea voi estää vaikka olisi vieressä. Oletko varma, että itse olisit ehtinyt estää sen roskiksella lyömisen?
Meilläkin mies suhtautuu rennommin kaikkeen, mutta toki on lasten kanssa paljon, kasvattaa, neuvoo, kieltää jne. Mutta lapsilla kyllä on välillä liian vähän päällä miehen pukemana, tai minun mielestä väärät kengät, mies ei anna yhtä herkästi särkylääkettä jne. Mutta ei ole tullut mieleenkään erota sen takia!
Oletko varma, että sinulla ei vain ole kova kontrollintarve itselläsi? Haluat, että asiat menevät tietyllä tavalla ja jos eivät mene, vika on miehessä, joka ei käyttäydy kuten sinä haluat? Oletko vielä kotiäitinä? Silloin huomasin itsellänikin olevan paljon jyrkempiä mielipiteitä, miten arjen ja elämän täytyy sujua. Nyt osaan jo itsekin ottaa rennommin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että voi soittaa apua tarvittaessa. Miehelle pidät lastenhoitokurssia ja muistutat rikosoikeudellisista seuraamuksista, jos laiinlyönneillään aiheuttaa jotain lapsille.
Minulla käy miehesi hieman sääliksi, jos noin pienistä syistä haluat erota. Kirjoituksesi mukaan hän leikkii lasten kanssa ja on mukana heidän arjessa. Meillä on kaksi lasta, 5 ja 1 1/2 vuotiaat, ja he saavat temmeltää paljon yhdessä kodin sisällä, emmekä aina ehdi heitä vieressä valvoa. Joskus sattuu pieniä "onnettomuuksia", kaatumisia, kolhimisia ja kinaamista, mutta muistan omasta lapsuudestani että ne vain kasvattivat... Tiedän ystäväpiirissäni monia miehiä (omani mukaanlukien), jotka eivät ymmärrä lämpimän pukeutumisen päälle yhtään mitään, taitaa olla äidinvaiston puutetta! Kuumelääkkestä olen kuullut monta mielipidettä, ja uskon että kaikki eivät halua antaa lääkettä ennen kuin ovat varmoja että kuume ei lähde itsestään laskemaan. Kannattaa miettiä miehesi positiivisia puolia, ennen kuin harkitset eroa noin mitättomin perustein. :)
Mä olen kotiäiti, ja tuntuu että kontrollifriikkiyttä tullut nimen omaan kun mies on niin hälläväliä. Jos olen sukuloimassa, eli joku muukin ottaa kunnolla vastuuta lapsista, mä olen heti itse rennompi ja iloisempi. Kun voi luottaa, että esim kummitäti huolehtii myös kunnolla näistä lapsista.
Toivon tosiaan että vikaa olisi paljon minussakin, olisin liian tiukkapipo. Jotta tilanne ei tosiaan olisi niin paha mitä minusta tuntuu.. miehen älyttömän kommentit vaan ei auta yhtään asiassa, tekee entistä epävarmemman olon minulle. Kaupassa ei osannut laittaa pientä valjaisiin, ei älynnyt miten solki laitetaan kiinni. Puhuin kotona että olemme syytteessä jos lapselle jotain sattuu, ei mies siitäkään välittänyt, tokaisi että tää Suomi on just tällanen, aina vaan pitää löytää syyllinen joka asiaan..
Kertomasi perusteella sulla on ihan hyvä mies ja itse olet hysteerikko, jonka mielestä kukaan muu ei osaa hoitaa lapsiasi tai ylipäänsä tehdä mitään paitsi sinä. Mun äiti on samanlainen ja tunnistan kyllä persoonallisuustyypin.
Tulee olo, että sun pitäis olla vähän aikaa suhteessa pettävän, hakkaavan, ilkeän ja nalkuttavan äijän kanssa, niin osaisit arvostaa sitä, mitä sulla on!
Kärryjen valjaisiin vai johonkin muihin? Miksi? Miksi lapsista pitää koko ajan erityisesti huolehtia? Ja siihen tarvitaan useampi aikuinen tai sinä stressaannut? Pienet lapset harvoin pysyy paikallaan, touhuavat koko ajan jotakin, mutta en kyllä muista että itse olisin ollut noin stressistä lasten vahtimisesta...Sain kyllä siivottua koko kodin sillä välin kun mies oli töissä, että illat jäivät perheen yhteiselle ajalle jne. Lapsille jotain ikätasonsa mukaista tekemistä siksi ajaksi. Tuntuu, että ovatko lapset ylivilkkaita siksi, että sinä kyttäät koko ajan vieressä, varoitat ja hössötät?
Hellitä vähän! Mies voisi tosiaan olla paljon pahempikin: voisi olla koko ajan omissa menoissaan, jolloin hoitaisit lapset yksin, voisi olla vaimoa hakkaava alkkis jne. Hän kuitenkin leikkii ja viettää aikaa lasten kanssa!
Nyt löysäät omaa pipoasi ja mietit miksi lapsia pitää vahtia ja varjella koko ajan!
Sen sijaan että räyhäät sille miehelle että mitä tossa ja tuossakin ois voinut sattua, niin pistäkää se 5v. ruotuun! Oikeesti 5-vuotias ei ole enää mikään vauva eikä edes taapero jota pitää 24/7 vahtia vieressä ja joka vaan nyt tekee mitä päähän pälkähtää. Mulla on 5-vuotias (poika) ja vauva, ja annan hänelle ikätasonsa mukaista vastuuta ja edellytän pääasiallisesti ihan ok käytöstä. Toki lapsi riehuu välillä, päästelee höyryjä ja tekee hölmöjäkin, mutta mun 5v. esim. mielellään vahtii vauvaa 10min kun käyn suihkussa, laittaa tuttia suuhun ja viihdyttää, tulee kertomaan mulle suihkuun jos on joku hätä. Tai esim. päivällä kun mies on töissä jos laitan ruokaa tai imuroin, lajittelen pyykkiä tms. niin saatan huikata isoveljelle että leikitkö 5-10min vauvan kanssa, ja mielellään poika sen tekee, kokee itsensä tärkeäksi.
Toki lapsia pitää vahtia, mutta samalla pyrkiä saamaan heitä omatoimisiksi ikä huomioon ottaen. Nyt kuulostaa että teillä 5v. riehuu (tietää saavansa sinulta huomiota?) ja vetää pienempänsä hölmöyksiin mukaan. Ei 5v. ole enää sen ikäinen ettei pysty itseään yhtään hillitsemään ja pitää olla koko ajan vahtimassa. Meillä poika on esim. omassa (aidatussa) pihassa tosi vapaasti, hyppii trampalla, ajaa pyörällä jne. Joskus sattuu, mutta totta se on että niistä oppii.
tapaamiset kun mies on noi urpo.