Lue keskustelun säännöt.
Tuntuuko se mitenkään erityiseltä olla jollekin ensirakkaus, vaikka itse olisit ensirakkautesi jo jonkun toisen kanssa kokenut?
14.08.2022 |
Mietin kannattaako ihastusta kokeneeseen viedä yhtään pidemmälle. Ärsyttää ajatus, että hän olisi minulle jotenkin erityinen, mutta minä olisin hänelle vain yksi muiden joukossa, jos suhde ei koko elämää kestä.
Kommentit (10)
Minun molemmat rakkauteni ovat olleet erityisiä. Ei sillä ole väliä kumpi oli ensin. Yhä rakastan kumpaakin ystävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensirakkaus on vähän niinkuin neitsyyden menetys jollekin "erityiselle". Kerta muiden joukossa.
Minkään valtakunnan merkitystä, sitten kun olet täyttänyt sen 15v.
Ton takia kannattaakin jättää toiseen tutustumatta.
Mutta kysymykseen. Ensirakkaus tulee jäämään muistoihin aina erityisenä. Kuten kaikki muutkin suhteet. Mutta ei se tee myöhemmistä suhteista sen merkityksettömämpiä.
Tuskin. Sillä on vaan se oma ihana ensirakkautensa mielessä.
katjuska123456. kirjoitti:
Ton takia kannattaakin jättää toiseen tutustumatta.
Mutta kysymykseen. Ensirakkaus tulee jäämään muistoihin aina erityisenä. Kuten kaikki muutkin suhteet. Mutta ei se tee myöhemmistä suhteista sen merkityksettömämpiä.
En usko, että muut jäisivät muistoihin yhtä erityisinä kuin ensirakkaus. Siksi ensirakkaus todellakin kannattaa konea henkilön kanssa, jolle olet myös itse ensirakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu siitä miten kukin ensirakkauden tai ylipäätään rakkauden määrittelee, ihmisillä kun on hyvin erilaisia käsityksiä rakkaudesta ja rakastamisesta. Joku saattaa puhua rakastumisena samasta asiasta johon toinen viittaa ihastumisena tai esimerkiksi ihan vain "tunteina". Itse olen ollut elämäni aikana neljässä parisuhteessa enkä kyllä ole rakastanut kaikkia kumppaneitani, hienoja ihmissuhteita olivat silti ja tunsin ihastumista ja vetoa, syvää välittämistä ja kiintymystä yms. ja tietysti ihmisinä heitä rakastin syvästi, mutta itse käsitän romanttisen rakastamisen ja rakastumisen "harvinaisempana" tunteena joka syttyy vain todella harvojen ja erityisten ihmisten kanssa.
Olen rakastunut elämässäni kahteen ihmiseen ja en pidä ensirakkautta parempana tai syvempänä kuin myöhäisempää. Ensirakkautta ei koskaan unohda, se on se ensimmäinen kolahdus ja käsitys siitä että "tätäkö se on", mutta ainakin oman kokemukseni mukaan molemmat rakkauteni ovat tuntuneet erilaisilta eikä niitä tunteita tai ihmissuhteita jollain tavalla voi millään verrata keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla lienee huono itsetunto
Siihen ei ainakaan auta kumppani, joka haikailee eksän perään. Näitä on paljon.
En ymmärrä tätä logiikkaa. Jokainen rakkaus on erityinen omalla ainutlaatuisella tavallaan. Jokaisen kanssa jakaa ainutlaatuisia hetkiä. Ensirakkaus ei välttämättä ole kokemuksellisesti merkittävämpi kuin joku toinen, myöhemmin koettava rakkaus. Itselleni merkityksellisin on henkilö, jonka tapasin vasta 35-vuotiaana. Hän on kolmas rakkauteni.
Ei tunnu.