Lapsi toistaa muiden toivotuksia? Esim. sanoo minulle takaisin "hyvää päiväkotipäivää"

autistinen tekee.

lapsesi on autistinen

Ihme, jos päiväkodissa ei olla huolestuttu! Artistien kanssa työskennellessäni olen törmännyt usein tällaiseen keskustelutapaan.

Puhuu muuten kuin papupata, jatkuvasti pölöttää kaikenlaista. On taitava puhumaan, mutta sellaiset pienet oudot jutut välillä mietityttävät minua. Esim. juuri tuo toivotusten sanominen takaisin, vastaa välillä (huom! VÄLILLÄ) "ei" lauseeseen, jossa pitäisi käyttää muotoa "en", jos sanon "ole hyvä", välillä hän vastaa "kyllä".



-AP-

autistinen piirre. Vaadi saada lapsesi tutkimuksiin lähiaikoina.

Onko hänellä muita erityispiirteitä? Näitä voivat olla esim. valikoivuus syömisissä, vaatteissa (materiaalit esim. karheus), juuttuminen tai mielenkiinto johonkin asiaan,ääni-tai muu aistiherkkyys.

Yksi piirre ei vielä "tee" lapsestasi autistista, mutta jos on muitakin, niin asia on hyvä selvittää .

Puhuu muuten kuin papupata, jatkuvasti pölöttää kaikenlaista. On taitava puhumaan, mutta sellaiset pienet oudot jutut välillä mietityttävät minua. Esim. juuri tuo toivotusten sanominen takaisin, vastaa välillä (huom! VÄLILLÄ) "ei" lauseeseen, jossa pitäisi käyttää muotoa "en", jos sanon "ole hyvä", välillä hän vastaa "kyllä".

-AP-

tekee tuota samaa eli vastaa "ei" kun pitäisi vastata "en", ja on kyllä niin kaukana autistista kuin ikinä olla voi. Mulle tuli aloituksestasi mieleen, että lapsesi harjoittelee erilaisia tervehdyksiä, mutta se olisi ehkä ominaisempaa nuoremmalle lapselle.

Ruoka-aineet eivät saisi koskettaa toisiaan lautasella, varsinkaan kylmät lämpimiä. Nuorempana halusi murot ja maidon erikseen, nykyään ei.



Vaatteita hän näpertelee jatkuvasti, mutta eivätkös sitä tee kaikki tuon ikäiset? Olkapään kohta tuntuu olevan usein huonosti, voi johtua heikkolaatuisista paidoistakin, koska nyt ostin merkkituotteita eikä niiden kanssa ollut samaa ongelmaa. Pitää vähän liian pienistä vaatekappaleista, inhoaa uusia.



Ehkäpä on hieman kehityksessä sitten jäljessä, täytyykin ottaa puheeksi neuvolassa.



-AP-

autistinen piirre. Vaadi saada lapsesi tutkimuksiin lähiaikoina.

Onko hänellä muita erityispiirteitä? Näitä voivat olla esim. valikoivuus syömisissä, vaatteissa (materiaalit esim. karheus), juuttuminen tai mielenkiinto johonkin asiaan,ääni-tai muu aistiherkkyys.

Yksi piirre ei vielä "tee" lapsestasi autistista, mutta jos on muitakin, niin asia on hyvä selvittää .

Mun kuopus, nyt 10-v., on juuri tuollainen, eikä ole tullut mieleen vaatia mitään tutkimuksia. Hyvin hän pärjää noitten "erityispiirteittenkin" kanssa. Esikoinenkin oli pienenä samanlainen ja opiskelee nykyään insinööriksi. Hyvin menee hänelläkin.

sen sijaan voi olla kielen kehityksen häiriö. Yksi kielihäiriön muoto on sellainen, jossa lapsi ei ikään kuin osaa käyttää osaamaansa kieltä. Sanavarasto on hyvä, taivuttaa hienosti jne, mutta ei oikein tiedä milloin mitäkin sanoja ja lauseita käytetään. siksi on paljon tuota kaikupuhetta, lapsi matkii muita kun ei tiedä mitä pitäisi sanoa. yksi piirre on myös se, että lapsen kanssa ei oikein pysty pitämään pitkää keskustelua yllä: lapsi hairahtaa aiheesta ja vastaa ihan jotain muuta kuin on kysytty, koska ei ymmärrä kysymystä tai keskustelun sisältöä.



Tätä kutsutaan semanttis-pragmaattiseksi häiriöksi, ja se tulee esiin melko myöhään, vasta noin 5v, kun lapsen pitäisi alkaa luovasti käyttää oppimaansa kieltä.



Tämä siis tuli minulle mieleen lyhyen kuvauksesi perusteella, mutta ei tuo välttämättä tarkoita mitään. Pitäisi tehdä tarkempia tutkimuksia, jotta jotain voisi sanoa varmana



t. puheterapeutti.

Puhuu muuten kuin papupata, jatkuvasti pölöttää kaikenlaista. On taitava puhumaan, mutta sellaiset pienet oudot jutut välillä mietityttävät minua. Esim. juuri tuo toivotusten sanominen takaisin, vastaa välillä (huom! VÄLILLÄ) "ei" lauseeseen, jossa pitäisi käyttää muotoa "en", jos sanon "ole hyvä", välillä hän vastaa "kyllä".

-AP-

Onko lapsellesi tehty testejä, joilla hänet on VAEMASTI todettu autismivapaaksi?

Kaikupuhe on yksi autismin piirre. Kyvyttömyys kunnolliseen vuoropuheluun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen on myös yksi. Onko "jatkuva pölötys" lähinnä monologia jostain asiasta, mistä lapsi on äärimmäisen kiinnostunut (voi viitata myös aspergeriin). Onko aistiyliherkyyttä? Pakkomielteitä? Vaikeutta sopeutua päivärutiinin muutoksiin?

Mikään ei ole varmaa ennen kuin se varmistetaan. Lapsesi voi olla autistinen, vaikka äitinä haluaisikin uskoa kaikki parhain päin ja parantaa rakkaudella.

sen sijaan voi olla kielen kehityksen häiriö. Yksi kielihäiriön muoto on sellainen, jossa lapsi ei ikään kuin osaa käyttää osaamaansa kieltä. Sanavarasto on hyvä, taivuttaa hienosti jne, mutta ei oikein tiedä milloin mitäkin sanoja ja lauseita käytetään. siksi on paljon tuota kaikupuhetta, lapsi matkii muita kun ei tiedä mitä pitäisi sanoa. yksi piirre on myös se, että lapsen kanssa ei oikein pysty pitämään pitkää keskustelua yllä: lapsi hairahtaa aiheesta ja vastaa ihan jotain muuta kuin on kysytty, koska ei ymmärrä kysymystä tai keskustelun sisältöä.

Tätä kutsutaan semanttis-pragmaattiseksi häiriöksi, ja se tulee esiin melko myöhään, vasta noin 5v, kun lapsen pitäisi alkaa luovasti käyttää oppimaansa kieltä.

Tämä siis tuli minulle mieleen lyhyen kuvauksesi perusteella, mutta ei tuo välttämättä tarkoita mitään. Pitäisi tehdä tarkempia tutkimuksia, jotta jotain voisi sanoa varmana

t. puheterapeutti.

Pienempänä oli paljon tuota kaikupuhetta. Olemme käyneet kaksi kertaa pidemmissä sairaalatutkimuksissa, viimeksi sanoivat että kouluiässä tullaan tod.näk. antamaan Asperger -diagnoosi. Poika on nyt 5 ja saa säännöllisesti puhe- ja toimintaterapiaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että valoisampia aikoja kohti kuljetaan, pari vuotta sitten tilanne vaikutti paljon synkemmältä.

ja mahdollinen diagnoosi mahdollistavat tukitoimenpiteet, esim. puheterapian.

Lapsi voi pärjätä hyvin vielä kouluikäisenäkin, vaikka hänellä olisikin autismin kirjoon kuuluvia erityispiirteitä. Ongelmia saattaa tulla siinä vaiheessa, kun pitäisi ottaa vastuuta omasta elämästään. Siihen saakka on kaikki ympärillä ollut ns. järjestettyä sekä kotona että koulussa. Rutiinit ovat olleet turvana. Sitten, kun pitääkin itse ottaa selvää vaihtoehdoista ja valita,vaikeudet tulevat. Nuori saattaa olla ahdistunut, kun ei ymmärrä, miksei hän pärjää. Varhain aloitettu kuntoutus helpottaa häntä hyväksymään itsensä ja selviytymään itsenäisesti.

Pieniä "erityisyyksiä" meillä jokaisella on, mutta jos lapsella on selvästi ongelmia usealla eri alueella, niin tutkimukset ovat paikallaan.