Kokemuksia sensomotorisesta integraatio häiriöstä?

ja toisella taas ihan toista? Meidän lapsella ties miten monta harvinaista diagnoosia, kotihoidossa ollut ja juuri eskarin aloitti iloisena ja mielellään. Lukemaankin on juuri oppinut enkä usko että kukaan edes uskoisi hällä olevan jotain sairauksia. Eivät siis näy päällepäin vaikka neurologisia ovatkin. En ole huolissasi, älä sinäkään ole :) Tsemmpiä!

että tuskin saat hirveästi osviittaa omaan tilanteeseenne.



Meillä on poika tokalla nyt ja ollut pari vuotta sensorisen integraation toimintaterapiassa, joka loppuu pian. Terapia on ollut hyvää.



Meillä häiriö on ollut sen verran lievä että se on näkynyt oikeastaan enimmäkseen kotioloissa. Päiväkodissa ja koulussa on pystynyt tsemppaamaan. Normaalia koulua käy, eikä ainakaan vielä ole havaittu mitään vaikeuksia oppimiseen liittyen. Tasapainon kanssa on poikkeavuutta, näkyy esim luistelussa.



Tsemppiä teille!

Mun lapsella diagnooseina 3v alunperin si-häiriö ja viivästynyt puheenkehitys. Seuraavana vuonna diagnoosiksi f83 eli monimuotoinen kehityshäiriö. Nyt 5-vuotiaana diagnoosi on lievä älyllinen kehitysvamma. Paljon on lapsi hyötynyt si-terapiasta mutta keskittymiskyky edelleen lähes nolla ja puhetta niukasti. Menee vuoden päästä varhennetulle ekaluokalle, luultavasti harjaantumiskouluun.

...ja hän kävi toimintaterapiassa sitten eskarin ajan (oliko se nyt 1 h viikossa, en enää muista aivan tarkasti, mutta tuota luokkaa se oli) ja ekan koululuokan syyslukukauden ajan kunnes todettiin että häiriötä ei enää käytännössä ole.

Niin, ja eskarissa asia myös huomioitiin, eli oli mukana osan aikaa sellaisessa pienryhmässä, missä sai tukea.



Nyt poika aloitti neljännen luokan: koulu sujuu mukavasti, keskiarvo kasi (ilman isompia pinnistelyjä) ja poika on reipas (ajoittain ehkä hieman ujo mutta ei häiritsevän ja haittaavan ujo) ja kaikin puolin "tavallinen". Poika lukee ja laskee hyvinkin sujuvasti.



Tuolloin pojan ollessa 5-vuotias mietimme, että mitäköhän tästä tulee, mutta tosiaankin: kaikki on mennyt hyvin ja nyt ollaan nähdäkseni selvillä vesillä. Poikamme ongelma oli: viivästynyt puheenkehitys yhdistettynä ujouteen/hiljaiseen olemukseen, yhdistettynä ajoittaisiin rajuihin tunnereaktioihin, ajoittaisiin fyysisiin kahnauksiin ja onnettomuushakuiseen toilailuun: eli oli aika hankala ongelmanippu.



Tsemppiä teidän perheelle: uskon että kaikki menee hyvin jos ja kun vain olette nyt valmiita vastaanottamaan sitä tukea mitä varmasti löytyy.



t. 9-vuotiaan pojan isä

lapsellani on tähän mennessä todettu kömpelyyttä, ongelmia keskiviivan ylittämisessä ja esim. keinu ja puolapuut ovat hänelle kauhistus. Muistissa on myös ongelmia.



Kiva kuulla, että noin moni on saanut apua terapiasta! Me saimme kunnan maksusitoumuksen kolmeen käyntiin. Toivotaan, että saamme apua.

mutta se voi tarkoittaa montaa asiaa, aspergeria, autismia (tai osaa siitä), tai sitten vain aistiyliherkkyyttä. Meillä lievää AS piirteisyyttä ja sitten elämää jonkinverran hankaloittavaa yliaistisuutta. Eli tuntoherkkyys (karheat materiaalit, saumat, kurtut jne sattuvat lapseen), ääniherkkyys (säikähtää ja stressaantuu äänistä), hajuherkkyys (kommentoi ja kärsii hajuista) ja makuherkkyys (yökkää ja oksentaa voimakkaasta mausta). Lisäksi karkeamotorista viiveisyyttä, eli esim. huono tasapaino.



Eipä nuo paljon haittaa elämää, toimintaterapiassa käydään "siedättämässä", eli siellä esim. kosketellaan erilaisia materiaaleja, keinutaan keinussa, kuunnellaan ääniä, jne jne. Päiväkodissa on ns kuntoutuspaikalla, päiväkoti on auttanut paljon siinä että pystyy keskittymään paremmin eikä häiriinny jokaisesta ulkopuolisesta ärsykkeestä.



Lukaisepa kirja Aistien aallokossa (en muista kirjoittajaa, joku suomalainen pedagogi taisi olla) tämä kirja olisi tosi hyvä SI lapsen vanhemmille. SI on siis vain tavallaan aivojen toimintahäiriö siitä, että aistit antavat vääriä ärsykkeitä tai väärää informaatiota, tai sitten saadut ärsykkeet menevät "sekaisin" aivoissa.



Yleensä koulut ym sujuvat ihan hyvin, eli ei laiteta "apukouluun" tai erityisluokkaan, mutta pieniä opetusryhmiä pyritään järjestämään.

äänet, maut, hajut, tunto. Lisäksi todettiin "liikehakuisuutta" eli suomeksi sanottuna jalat vipeltää koko ajan. Poika kävi toimintaterapiassa kolmevuotiaana puolisen vuotta ja viihtyi siellä tosi hyvin. Ongelmat oli kuitenkin sen verran lievittyneet jo, iän ja/tai terapian myötä, että terapia lopetettiin ja poika pärjäilee ihan mainiosti päiväkodissa. Kuulosuojaimet on käytössä joskus, jos on tiedossa kovaa melua ja joskus joudutaan poistumaan meluisasta ympäristöstä. Syöminen on myös hankalaa, ei haluaisi syödä kuin aivan tiettyjä ruokia aivan tietyllä tavalla tarjoiltuna. Mutta kokonaisuudessaan, hyvin menee. Mitään viiveitä kehityksessä ei pojalla ole todettu.