Lue keskustelun säännöt.
Taisin sitten suututtaa erään blogistin. Anteeksi S, jos näet tämän.
06.08.2012 |
Kyseessä siis lapsettomuusaiheinen blogi.
Itsekin entisenä lapsettomana luen näitä vieläkin, on helppo samaistua saman kokeneiden tunteisiin.
Tämä blogisti "S" on onneksi saanut lapsen vihdoin.
Ei ollut tarkoitus loukata, kun kommentoin hänen viimeisintä kirjoitustaan, jossa hän kertoi inhoavansa muiden vauvauutisia ja pelkäävänsä niitä.
Kysyin häneltä, eikö se olemassaoleva lapsi ole edes hiukan helpottanut tilannetta, ettei tarvitse suotta tuntea katkeruutta.
Pian tämän jälkeen hän oli sulkenut bloginsa. Toivottavasti ei minun kommanttini takia. Mitään pahaa en tarkoittanut, vaan kerroin miten itse "paranin" kalvavasta kateudesta saatuani ainokaiseni 7 vuotta sitten.
Kommentit (3)
Joskus vaikuttaa että monet lapsettomuudesta kärsivät uskovat johonkin korkeampaan voimaan tai kohtaloon. Niin että sitä voisi jotenkin arvostella kuka saa lapsia ja miten helposti, että siitä olisi jotenkin ihan aiheellista olla vihainen ja pettynyt ja sitä voi syyttää sitä joka antaa toisille lapsia ja heille ei. Oikeasti, ei noita lapsia kukaan jaa kelpoisuuden perusteella. Elämä on epäreilua ja järjetöntä.
Joskus mietin myös onko tästä ns. vertaistuesta jota netti on pullollaan enemmän haittaa vai hyötyä lapsettomuuden kokemuksessa. Jos tähän jää kiinni, niin että ei sen jälkeenkään kun sen lapsen on jo saanut voi miettiä muuta kuin sitä että on ollut lapseton. Eteenpäin elävän mieli, kuolleet taakseen katsoo ja niin päin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta nämä toisen lapsen puuttumisen takia kärsivät eivät saa sympatiaani.
Usein tuntuu, että se ainokainenkaan ei saa huomiota, kun kaikki energia näyttää menevän vain pikkukakkosesta haaveiluun.
Kirjoittaako hän sitä jollain S:llä alkavalla nimimerkillä?