Lue keskustelun säännöt.
Miehiä paikalla, apuja kiitos.
14.09.2012 |
Nyt kaipaan miehistä näkökulmaa asiaan. Tilanne on aika pitkällä että tänne kirjoitan.
En hae kirjoituksellani nainen vastaan mies asettelua, en sääliä. Ainoastaan järkeviä käytännön neuvoja miten edetä, että suhde saadaa molemminpuolisesti oikeudenmukaiseksi.
Olemme perhe, jossa pieniä lapsia. Mieheni kanssa teemme saman pituista työpäivää, samaan kellon aikaan, eri työpaikoilla. Kuljemme työ- ja hoitomatkat koko perhe yhdessä.
Mies hoitaa jotain kotihommia, minä suurimman osan. Minä teen välillä myös noita mitä mies, hän ei koskaan niitä mitä minä. Apua ei tarjoa.
Mies ei käy harrastuksissa tai tapaa kavereita, olen siihen kannustanut. Ja jos joku on pyytänyt häntä iltaa kaupungille viettämään, kehotan menemään.
Minulla ei ole aikaa harrastuksille työ- ja kotihommien jälkeen. Ainoa lenkkiaikamahdollisuus on lasten mentyä nukkumaan jälkeen yhdeksän. Mies ei kannusta harrastamaan tai muuhunkaan.
Mies ei puhu, ei kuuntele. Vaikka kerron jonkun asian ja hän jopa asiaan vastaa, unohtaa tai väittää että olisit sanonut asiasta.
Mies juo joka ilta muutaman pullon olutta.
Tämä tilanteemme, turhat yritykseni avata keskustelua, kaikki, alkaa ahdistamaan paljon. Tänään en pystynyt pidättelemään tunteitani ja itkuani ja lapsetkin sen huomasivat.
Kuinka saan mieheeni kontaktin? Mitä minun pitää tehdä että tilanteemme paranee? Uskon edelleen, että rakkaus on molemmin puolista mutta pelottavalta tuntuu se, että se ei tätä menoa ole välttämättä ikuista. Miestä mainitani asiaan liittyen ei hetkauta.
Kommentit (20)
Todellakaan en jättänyt lukematta sun viestiä! Myös naisnäkökulma on yhtälailla tervetullut.
Kiitos, laittoi ajattelemaan tuo Ninni vertaus ihan oikeasti.
Meillä ei tapella kunolla. Saatetaan ärähtää ja korottaa ääntä kunnolla. Tilanne sammuu siihen, ja minulle on jopa sanottu että jos jatkuu saattaa reagoida "voimakkaammin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on minusta kaksi eri ongelmaa. Toisaalta on kotitöiden epäoikeudenmukainen jako, ja toisaalta syvällisen kontaktin puute.
Kotitöiden jaosta se, että olethan sanonut miehelle suoraan, että sinusta on väärin että teet suurimman osan kotitöistä, vaikka sinulla onyhtä vaativa kodin ulkopuolinen työ? Ei miehet välttämättä muuten huomaa tilannetta jos toinen ei sano.
Tuo puhumattomuus on vaikeampi juttu. Meillä vähän sama. Vaimo usein aloittaa keskustelua tyyliin "meidän pitäisi keskustella meidän avioliitosta", mutta kun ei tule mitään konkreettista asiaa MISTÄ pitäisi keskustella, niin olen aika hukassa ja vetäydyn. Haluaisin kuulla, mikä on ongelma, mutta en tajua aloitusta, jossa halutaan puhua puhumisen itsensä vuoksi, koska avioliitossa naistenlehden mukaan kuuluu puhua. Minusta meillä ei ole suhteessa mitään vikaa ja sitä on vaikea ymmärtää mikä vika toisen mielestä on, jos hän ei sitä tahdo kertoa.
Teidän tilanteestanne tulee mieleen, että kuten minä ja vaimonikin, myös te olette aika erilaisia ihmisiä. Me olemme päättäneet, että se ei tule olemaan suhteemme loppu, että me aiomme opetella hyväksymään toistemme erilaisuuden, mutta sinä olet vapaa tekemään mitä sinä haluat. Sinun on vain puhuttava miehelle, mikä sinua painaa, ja sen jälkeen mietittävä, voitko jäädä tähän suhteeseen vai et, että onko mies liian erilainen vai ei.
En ymmärrä. Taidat olla itse tyytymätön elämääsi. Tee töitä myös itsesi kanssa.
Kiitos kirjoituksestasi.
Olen asnonut kotitöiden epäreilusta jakautumisesta miehelleni, mutta se ei ole auttanut asiaa. Ja hän varmasti näkee päivittäin kuinka kovilla minäkin arjen pyörittämisessä olen.
Olen avannut keskustelua mainitsemallasi tavalla. Olen avannut sitä myös kohdentamalla syytä tarkemmin. Välillä se on mennyt tilanteen kärjistyessä jopa siihen, että olen sanonut suoraan että ole tällainen ja sellainen. Joskus en enempää, joskus että näin ei voi jatkua jne. Tiedän, olen edellämainitun mukaisesti tallannut periaatteeni siitä kuinka toista kohdellaan ja toiselle puhutaan. Luulen sen johtuvan siitä etten jaksa enää kauan kantaa ja vastaanottaa ikäviä asioita.
Olen joustanut, ja yrittänyt ymmärtää. En jaksa.
Tuolla se piereksii sohvalla, koulutettu ihminen. Olisimmeko todellakin niin erilaisia, vaikkakin periaatteinemme osittain samanlaisia?
Tilanteen haastavin osuus tällä hetkellä saattaa olla se ettemme pysty keskustelemaan. Mitä voin tehdä asialla? Meillä on ollut tilanteita, jossa meistä johtumattomasta syystä olemme olleet sosiaalisen piirimme ulkopuolisen tahon tuen piirissä. Miehen kommentti tähänkin on ollut negatiivinen. Ei puhu ei pukahda. Hänethän tässä pitäisi saada avautumaan jollain keinoin. Hitto että hänellä voi olla paha olo sisällään! Ja se tuntuu, tai on tuntunut minusta pahalta vielä jokin aika sitten. En taida jaksaa pian enää välittää. Ja tämän piirteen, empaattisuuden ja inhimillisyyden muuttuminen minussa on pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt töitä itseni kanssa vuosia, ainakin sillä tasolla että hyväksyisin mieheni epäoikeudenmukaisen käytöksen.
Jos taas haet itseni kanssa töiden tekemsillä esim. itseni kehittämistä kouluttautumisen suhteen, niin siihen olen vuosien haaveilun jälkeen tarttunut. Ja se tapahtuu työajan ulkopuolella. Mutta, siihenkään en saa tukea. Kuinka luen ja teen tehtäviä jos en saa siihen tarvittavaa aikaa, että mieheni ottaisi vastuuta muísta asioista sillä aikaa?
Voitko tarkentaa mitä töiden tekemisellä itsensä kanssa tarkoitat?
-ap
Nosta sopivat pyykit koriin. Pyydä, että miehesi laittaa ne koneeseen ja ripustaa ne. Pyydä samalla, että hän taittelee kuivat vaatteet ja laittaa ne paikoilleen.
Pyydä heti aterian jälkeen, että miehesi siistii keittiön ja vie roskat.
Kerro, että kodissanne pitäisi imuroida. Ehdota, että hän imuroi vaikka kaksi kertaa viikossa, jotta teillä on perheenä hyvä olla.
Korosta sitä, ettet jaksa enää yksin. Kaverini puhui pyynnöstäni miehelleen ja kertoi miettineensä lukkojen vaihtoa, jos mies ei osallistu perheen elatukseen asianmukaisesti. Kyseinen mies hankki uuden työpaikan ja muutti viimein käytöstään.
Pyydä miehesi mukaan ruokakauppaan. Kerro, mitä kotona tarvitaan. Ehkä hänellä on jonkinlainen hahmotusohgelma siitä, millaista arjen pyörittäminen on. Korosta hänelle sitä, että te olette pariskunta, jolla on yhteiset, rakkaat, omat lapset.
Selitä, että sinulla ei enää millään riitä aloitekykyä koko raskaan arjen pyörittämiseen. Teitä tarvitaan siinä kaksi.
Kiitä (tätä inhoan...) kaikesta siitä, mitä hän tekee. Ilahdu, kun hän tulee kotiin. Mene vaikka halaamaan häntä ja toivota hänet tervetulleeksi.
Voisiko miehesi olla masentunut? Siinä tapauksessa suosittelen yhteisiä kävelylenkkejä ja E-EPA -kalaöljyä. Mieli kohenee pian kummasti.
Kokatkaa yhdessä. Kokkaaminen on hauskaa ja mukavaa ja piristää päiväänne.
Toivon, että tilanteesi muuttuu pian paljon paremmaksi ja saat riittävästi lepoa ja omia hetkiä elämääsi.
t. Nainen, joka toivottaa sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina täytyy sanoa suoraan. Vihjailua miehet eivät rekisteröi. Jod tilanne on vuosia ollut epätyydyttävä, etkä yrityksistäsi huolimatta onnistu miestäsi muuttamaan (?!!!), pitäisikö sinun tehdä töitä itsesi kanssa. Tarkoitan suhtautumistasi asioihin ja arkeen. Sinulla on käsissäsi haluamasi, et voi onneasi ja tyytyväisyyttäsi odottaa toisen teoillaan tuovan jos se ei ole tähänkään asti tullut. Puhelimella hankala kirjoittaa. Kotityöt ei pitäisi olla kynnyskysymys.
Olen asnonut kotitöiden epäreilusta jakautumisesta miehelleni, mutta se ei ole auttanut asiaa. Ja hän varmasti näkee päivittäin kuinka kovilla minäkin arjen pyörittämisessä olen.
Olen avannut keskustelua mainitsemallasi tavalla. Olen avannut sitä myös kohdentamalla syytä tarkemmin. Välillä se on mennyt tilanteen kärjistyessä jopa siihen, että olen sanonut suoraan että ole tällainen ja sellainen. Joskus en enempää, joskus että näin ei voi jatkua jne. Tiedän, olen edellämainitun mukaisesti tallannut periaatteeni siitä kuinka toista kohdellaan ja toiselle puhutaan. Luulen sen johtuvan siitä etten jaksa enää kauan kantaa ja vastaanottaa ikäviä asioita.
Ei sinun tarvikaan loputtomiin vain vastaanottaa. Kyllä joskus vaan on niin että vika on siinä että toinen osapuoli ei hoida osaansa töistä. Se valitettavasti on vaikeampaa, miten sitten saadaan itsenäinen aikuinen ihminen, mies tai nainen, muuttamaan tapojaan, jos hän itse ei näe siihen syytä. Jos ei puhe ja kiristys erolla auta, vaikea nähdä miten toisen mielen voisi muuttaa.
Olen joustanut, ja yrittänyt ymmärtää. En jaksa.
Tuolla se piereksii sohvalla, koulutettu ihminen. Olisimmeko todellakin niin erilaisia, vaikkakin periaatteinemme osittain samanlaisia?
Mainitset piereksimisen, kertooko se jotain olennaista eroistanne? Koulutetutkin piereksivät, minä olen tohtori ja vaimo maisteri ja meille pierut ovat suorastaan hupi! Mutta toki ei niiden kaikille tarvi olla ja toista pitää kunnioittaa jos hän on sitä mieltä että se pelkstään kuvottavaa.
[i9
Tilanteen haastavin osuus tällä hetkellä saattaa olla se ettemme pysty keskustelemaan. Mitä voin tehdä asialla? Meillä on ollut tilanteita, jossa meistä johtumattomasta syystä olemme olleet sosiaalisen piirimme ulkopuolisen tahon tuen piirissä. Miehen kommentti tähänkin on ollut negatiivinen. Ei puhu ei pukahda. Hänethän tässä pitäisi saada avautumaan jollain keinoin. Hitto että hänellä voi olla paha olo sisällään! Ja se tuntuu, tai on tuntunut minusta pahalta vielä jokin aika sitten. En taida jaksaa pian enää välittää. Ja tämän piirteen, empaattisuuden ja inhimillisyyden muuttuminen minussa on pelottavaa.
Ei kaikkien tapa ole avautua ja purkaa ulospäin. Ei minunkaan. Minä käsittelen sisälläni ja kaikki tapa nyhtää väkisin minusta ulos vain pahentaa pahaa oloani. Nykyisin jo psykologian tutkimuskin on myöntänyt, että erilaisille ihmisille eri tavat toimii, toinen tarvii puhetta, toinen omaa rauhaa miettiä vaikka kalaretkellä erämaassa. Miksi tuomitset miehen omien kriteereidesi mukaan, ajattelet että koska hän ei pura pahaa oloaan kuten sinä, niin hän on jotenkin epäinhimillinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos snulle Nainen joka toivotit minulle ja perheelleni kaikkea hyvää! =)
Kirjoituksesi kosketti ja sai ajattelemaan. Minä todella aion miettiä yhteisten käveylenkkien järjestämistä jne. Kiitos.
-ap
Kuulostaa siltä, että sinä teet aika paljon perheesi hyväksi, ja oot aika uhrautuvaisen oloinen. Siinä samalla saat kärsiä esim. oman ajan puuttumisesta. Ja miehesi on jostakin syystä sulkeutunut - ilmeisesti aika tavalla ulottumattomissa.
Mä jäin pohtimaan sun jaksamistasi: miten kauan voit jaksaa kuormittavaa tilannetta noin "kilttinä"? Milloin turhautumisesi tai väsymyksesi purkautuu, ja miten? Vai purkautuuko? Entä miehesi: mistä hänen sulkeutumisessaan on kyse? Mitä hänelle on tapahtumassa, jos jotakin?
JOKA TAPAUKSESSA tilanteenne on ilmeisestikin siinä määrin viileä tai jumiutunut, että harkitsisitteko ihan tosissaan tuen hakemista ulkopuoliselta kuuntelijalta? Perheasiain Neuvottelukeskus on paikka, jossa saa kokenutta, luotettavaa ja ilmaista! tukea: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open…
- Myös nämä ovat hyviä linkkejä: http://www.parempiavioliitto.fi/
http://avioliitto.fi/
Kaikkea hyvää sekä voimia ja toivoa teille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuori perunat, minä laitan pyykit koneeseen, siivoa keittiönpöytä, minä vedän sohvalla nokoset, vahdi lapsia, minä menen lenkille, imuroi, minä pesen lattian, laita lapset nukkumaan minä avaan viinipullon. Älä jää kuuntelemaan mutinoita, vaan toimi.
Kuvittelisin että meillä on kasvamassa tuollainen nuori mies, tekee kun käskyttää mutta muuten kyllä nauttii lokoisista päivistä eikä suostu näkemään likapyykkiä lattialla tai metrin pitkää nurmikkoa.
Tai kokeile eepakalaöljyä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, en ole yrittänyt muutaa miestäni vaan olen toivonut yhteisiä toimintatapoja sen mukaiseksi että se toisi tasa-arvoisuutta kaikille, antaisi yhteistä aikaa perheenä olemiseen ja että arki olisi no, oikeudenmukaista.
Olen vuosia katsonut miheni hiljaisuutta ja antanut hänelle siihen tilaa ja mahdollisuuden ajatellen että se on juuri hänen tapansa käsitellä asioita. Mutta pakkohan kahden aikuisen, ja tässätapauksessa naimisissa olevan ja lapsia omaavan pariskunnan, on pystyttävä keskustelemaan asiosita sivistyneesti, toista kunnioittaen, asiallisesti. Ei henkilökohtaiselle tasolle meneminen ketään palkitse. Asiat ovat asioita.
Mutta kun ei ole auttanut tilan antaminen. Ei julmettu sentään!
Tulee sellaisia vastauksia jotka saavat uskomaan että toivoa kyllä vielä on. Paljon pitää minun työstää ja toimintatapojani muuttaa. Sitä en tiedä miten menee mieheen läpi, mutta kokeilen. Ja sitkeä olen, eli heti en luovuta. Tästä vaiheittan eteen päin.
Kiitos!
Paljon pitää minun työstää ja toimintatapojani muuttaa.
ainoastaan sinun! Muista tämä, jotta:
*et uupuisi
*suhteessanne vallitsisi terve asenne ja tasapuolisuus!
Olet ajatuksissa ja rukouksissakin :)
Toisinaan on hyvä saada olla omissa ajatuksissaan. Jos omissa maailmoissa pyöriminen jatkuu pidempään, niin kyse on jostain ongelmasta.
Yleensä kannattaa miettiä syitä. Mies voi olla sulkeutunut monesta syystä. Kyse voi olla ensinnäkin terveydellisestä ongelmasta eli siitä, että on jokin vaiva, tauti tai oire joka painaa mieltä mutta josta on hankala puhua.
Toiseksi, miehen tunne-elämässä saattaa olla tapahtunut muutoksia. Ehkä keski-iän kriisi, tai ehkä jonkinlainen ihastus kolmanteen osapuoleen?
Kolmanneksi: ehkä mies on kyllästynyt rutiineihin? Ehkä hän tuntee, että ei "elä tarpeeksi"?
Kaikkiin mahdollisiin vaivoihin auttaa keskustelu. Jos itse ei siihen pysty, kannattaa yrittää saada ammattiapua.
Yritän löytää sopivan tilanteen mainitsemistasi asioista puhumiseen. Jostakin mainitsemastasi kohdasta sattaa olla kyse. Vaikka se olisi se kolmas osapuoli, olisin asian kivuliaisuudesta huolimatta halukas kuulemaan ja yhdessä asiasta keskustelemaan ennen kuin homma kääntyy molempien kannalta epäedulliseen suuntaan.
Kiitos.
En ole mies, mutta voithan sinä jättää tämän lukematta. Oman kokemuksen mukaan reipas riita asian selvittämiseksi ei ainakaan tee tilannetta huonommaksi.
Sinä olet kuin muumien arka Ninni, joka ei voi suuttua ja tulla näkyväksi. Sinä pelkäät, että mieskin suuttuu, ja sehän on kamalaa.
Miehen elämä on paljon helpompaa ja viihtyisämpää näin, ei hänellä ole mitään syytä muuttaa tilannetta.
Minäkin jään sitä miesnäkökulmaa odottamaan.