Mieheni on keräilijä...

meillä johtuvat säilytystilan puutteesta!! Kun kaikki paikat ovat täynnä lehtiä ja levyjä...



Eikö kellään muulla ole vastaavaa?



ap

Miehellä paljon harrastusvälineitä (maalaus, soittimet, kalastustavarat, perrhosidontavälineet, golfkärryt + muut), lapsi keräilee kirjoja ja legoja, vanhoja leluja ei saa heittää pois, lisäksi paljon lautapelejä, palapelejä, dvd:tä, lisäksi pleikka2 ja kolmonen, wii ( ja sen "aseet", siis lisäosat ohjaimiin) ja käsikonsoli ja pelejä tietty kaikkeen. Lisäksi rakastan kokkausta ja mulla on kaikenlaisia astioita, patoja, pannuja yms.

Ja sitten normaalit kodin tavarat ja neliöitä 80m2. Meille niin tuttu ongelma

on kiva kun on harrastuksia, mutta kun koti on jatkuvassa sotkussa näiden vuoksi. Kun kaikki yläkaapit ja hyllyt ovat täynnä, on vaikea löytää esim. kausitavaroille säilytyspaikkoja.

ja rakentelee niistä toimivia vempaimia. Meillä on piha täynnä romua,ruosteisia autoja ja kontti romujen säilytykseen. Tosin kontti on jo ajat sitten täyttynyt. Sisälle nämä romut eivät tule mutta pihallamme ei esimerkiksi ole kiva grillata.

ja rakentelee niistä toimivia vempaimia. Meillä on piha täynnä romua,ruosteisia autoja ja kontti romujen säilytykseen. Tosin kontti on jo ajat sitten täyttynyt. Sisälle nämä romut eivät tule mutta pihallamme ei esimerkiksi ole kiva grillata.

Oi, oi.. Meillä tämä onneksi rajoittuu vaan sisätiloihin...

tuntuu kevyeltä meihin verrattuna.

Lehtiä on kuulemma lähemmäs 60000.



Joo, voi tuntua joku määrä pieneltä, mutta kun keräilee kaikkea, niin tavaramäärä on suuri!

Lehtiä on kuulemma lähemmäs 60000.

Joo, voi tuntua joku määrä pieneltä, mutta kun keräilee kaikkea, niin tavaramäärä on suuri!

Lehtiä on siis 6000 eikä sentään 60000.

Miehelle varmaan tärkeä harrastus. Mutta jos teillä on kotona rojuista ja ahdasta eikä esim. lisäkaapistoja mahdu mihinkään, mies voi panostaa harrastukseensa vielä sen verran, että vuokraa varaston kamalleen. Kun tavaraa on hirveän paljon, se ei kaikki kuitenkaan ole esillä, joten sama pitää varastossa. Onhan noita vuokrakoppeja pitkin kaupunkeja.

240m2 rintsikka täynnä vaikka mitä, ja autotallikin 60m2 täynnä (2kpl V8 moottorisia autoja täynnä)

Mitään ei enää mahdu mihinkään, mutta rakas vaimoni ei valita. Jos olisi isompi talo / talli, niin eiköhän nekin täytyisi.

Riitoja tuli ennen säilytystilan puutteesta. Sitten lakkasin vain stressaamasta. Asunto täyttyy hiljalleen erilaisista tavaroista, leluista, taiteilijatarvikkeista, sarjakuvista jne. Mutta minkäs teen. Perheessä menee paljon paremmin, kun en ota enää niin isoa stressiä asiasta.

Sanoin miehelleni aika selvästi yhdessä vaiheessa, että todellinen vaihtoehto on eri asunnoissa asuminen ja se hillitsi keräilyintoa ja sai jopa heittämään tavaraa pois. En siis uhkaile erolla, haluan olla hänen kanssaan, mutten hänen romujensa kanssa.



Olemme tässä suhteessa ihan erilaisia ihmisiä. Oman omaisuuteni olen karsinut ihan minimiin, ja mieskin tietää että tykkään ettei kamaa ole ympäriinsä.

kuvitteleeko he olevansa jotain museoita kun kaikki vanha paska pitää säästää.

Mulla on täysin päinvastainen linja, ostan mahd vähän ja nykyisistäkin tavaroista heitän heti käyttökelvottomat yms menemään.. vihaan tavaraa!

Meillä on n. 300 kirjaa, n. 500-600 elokuvaa ja noin 3000-4000 sarjakuvalehteä. Lisäksi meillä on kymmenittäin lautapelejä, tuhansia magic -pelikortteja, kymmeniä postimerkki-keräilykansioita, 200-300 cd-levyä ja n.100 lp-levyä. Mitäs sanotte tästä? ARvatkaapa onko säilytysongelmia???

Meillä on n. 300 kirjaa, n. 500-600 elokuvaa ja noin 3000-4000 sarjakuvalehteä. Lisäksi meillä on kymmenittäin lautapelejä, tuhansia magic -pelikortteja, kymmeniä postimerkki-keräilykansioita, 200-300 cd-levyä ja n.100 lp-levyä.

Mitäs sanotte tästä? ARvatkaapa onko säilytysongelmia???

No tottakai on ku jokapaikka täynnä sun kauneudenhoito purnukoitas, rättejäs ja vittu kenkiä varmaan 200 paria!

Hän ei sao pahaa sanaa siitä, että keittiössä on kaikenlaista elintarviketta, koska minä rakastanb ruuanlaittoa. Vastaavasti minä en äksyile miehen keräämisharrastukselle.

.. Kaksiossa.



Ja niille hitosti "varaosia", johtoja sun muuta oheissälää.

Sama ongelma, paitsi joitan jopa 3 kertainen määrä enemmän...huoh; + huonekaluja ym ym.. kaikki kelpaa

Sillä vaan on tunnearvoa joka hiton romulle, mikä on ihan käsittämätöntä. Siis säilyttää ja pitää päällään jotain saumoistaan repeileviä t-paitoja, käytti pussilakanaa joka oli ihan oikeasti ihan suikaleina kaksi sivua täysin auki eikä oikein vastannut enää tarkoitustaan " no kun tää on ollut mulla lapsesta saakka, siitä tulee niin paljon muistoja mieleen" (ja sen kyllä huomaa! toim. huom.). Otin yhden tuikitavallisen vanhan pakasterasian eläinten ruoka-astiaksi niin otti siitä pultit "sillä on tunnearvoa, ostin sen kun kävin 7v sitten kesätöissä paikassa x ja oon käyttänyt sitä siitä asti". Jostain kaverin polttareista ym pitää säilyttää jotain käsittämätöntä krääsää.



Toinen syy säilyttää ne millä ei ole tunnearvoa on että ne voi myydä. Ja mies ei ole eläessään myynyt mitään huutiksessa tai kirpparilla ja on jyrkkä ei että menis myymäänkään. Kun sanon ettei kukaan tollasta osta eikä siitä saa kun jonkun euron jos sitäkään niin ei usko "kyllä siitä nyt saa ainakin niin ja niin monta kymppiä kun maksoikin niin ja niin paljon"



Ja tietenkin kun muutti minun luokseni niin täällä oli liikaa tavaraa ja lapsilla ja mulla liikaa vaatteita ja pitää hävittää niitä. Itsellään on enemmän vaatetilaa kaapissa kuin kellään muulla ja kaapit täynnä. Ei ees käytä kuin päällimäisiä, mutta kun se tunnearvo...

Pakonomaisesti esineitä tai eläimiä keräilevät eivät itse useinkaan pidä käytöstään minkäänlaisena ongelmana, mikä seikka tekee ongelman hoidon vaikeaksi. Usein hoito on kuitenkin mahdollista. Hoidon tuloksena keräilijöiden ja heidän läheistensä elämänlaatu voi olennaisesti kohentua.



Pakonomaisen keräilyn aste vaihtelee lievästä hyvin vaikeaan. Lievä ongelma ei juuri haittaa keräilijän elämää. Se saattaa olla merkki vuosien mittaan pahenevasta ongelmasta, jonka vuoksi asiasta kannattaa puhua keräilijän kanssa. Kokemus on osoittanut, että alkavaan pakonomaiseen keräilyyn on paljon helpompaa vaikuttaa kuin vuosia kestäneeseen käytökseen.



Pakonomaisen keräilijän sukualaisen tai läheisen kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin, psykiatriin, sosiaalitoimistoon tai A-klinikkaan. Joskus sukulaisen tai tuttavan on ongelman vakavuuden vuoksi pakko ottaa yhteyttä poliisiin tai paloturvallisuudesta tai eläinten suojelusta vastaaviin viranomaisiin.



Jos pakonomainen keräilijä saadaan näkemään ongelmansa, hän voi suurestikin hyötyä asiantuntevasta hoidosta. Hoitotulokset vaihtelevat paljon, ja onnistunut hoito on vaativaa ja usein varsin pitkäaikaista. Lääkehoidossa käytetään ensi sijassa serotoninergisiä masennuslääkkeitä, jotka voivat lievittää pakonomaista käytöstä samaan tapaan kuin muissa pakko-oireisissa häiriöissä.



Psykoterapiassa sovelletaan ensisijassa kognitiivista psykoterapiaa. Terapiassa tutkitaan ajatuksia ja tunteita, jotka ovat pakonomaisen keräilyn taustalla sekä autetaan keräilijää vähitellen luopumaan osasta esineitä, pitämään kotonaan parempaa järjestystä ja opetetaan erilaisia keinoja rentoutua.

Miehellä paljon harrastusvälineitä (soittimet, kalastustavarat, perhonsidontavälineet)

Meillä nämä myös. Kaikkein eniten inhoan niitä perhovehkeitä. Mies laahaa ne keittiön pöydälle, avaa kaikki helvetin karsealta haisevat linnunsiivet ja ruhot sokerikipan ym. viereen, ja niitä siimanpätkiä löytyy sitten päivätolkulla jaloista kierimästä - puhumattakaan höyhenistä, liimapurtiloista ja kaiken maailman pikkutyökaluista. Olen sallinut hänelle perhonsidonnan keittiön pöydän ääressä (autotallin sijasta), jos hän korjaa ensin syötävät siitä pois, ja kun perhot on tehty, kaikki kamat takaisin kasseihin ja varastoon. Joo just, mun unelmissani ehkä.

Mies kerää myös lp:eitä (haaveena on saada 3000 levyn kokoelma) ja satoja cd-levyjä. Lp:eiden keräily ei ole mitään halpaa puuhaa, niiden pitää olla klassikkolevyjä ehjillä kuorilla. Yksi levy saattaa maksaa satoja euroja, vaikka yleensä hän pitää ylärajana 100 euroa. Taloa rakennettaessa hänelle tehtiin oma kuunteluhuone paksuine seinineen, mutta silti niitä levyjä kierittelee muissakin huoneissa, kun hän tutkailee niitä vaikka olkkarissa.

Hän kerää myös lehtiä. Niitä on pahvilaatikoittain 25 vuoden ajalta, jotain Hifi-maailmaa tai Tekniikan Maailmaa tms. Ne olen saanut laitettua pihavarastoon säilöön (toisin sanoen muuttovaiheessa ne eivät koskaan palanneet väliaikaissäilöstä taloon). Odottelen rauhassa, että ne siellä kostuvat ja homehtuvat ja mies sitten suostuu viimeinkin heittämään ne menemään.

En voi käsittää tuollaista. Minulla on hyvin vähän tavaraa. Lähinnä ostan sellaisia kirjoja, joista todella pidän ja haluan lukea yhä uudelleen. Kun kirjoja uhkaa tulla yli äyräiden, laitan osan kiertoon. Kaikki tavarani ovat aina paikoillaan, minun vaatteeni eivät ole lattialla mytyssä vaan hyllyllä pinossa jne. Mieheni on täysin toista maata.