Olen laiska. Voinko tehdä mitään muuttuakseni vähemmän laiskaksi?

Minulla on niin erilainen asenne kuin teillä, koska itse ajattelen, että ihmiselle riittää että käy töissä. Työssäkäynnillä on lunastanut oman paikkansa yhteiskunnassa, ja mitään muuta ei sen lisäksi tarvitse tehdä. Jokainen, joka on saanut itselleen tänä aikana ylipäänsä työpaikan, voi taputella itseään olkapäille ja todeta, että on ihan kelpo ihminen siitä riippumatta, mitä touhuaa työajan ulkopuolella.

Enkä mitenkään siis halua väheksyä sitä stressiä mikä monilla näyttää olevan siitä ettei pysty siihen mihin haluaisi. Itse en vaan edes halua noita asioita. En halua olla pirtsakka jumppakärpänen, en touhukas ja hirveän energinen. Riittää, kun päivän työt on tehty, ja lopun aikaa saa vaikka maata ja kaivella napaansa. Kaikki ovat tyytyväisiä.

HALUAISIN SANOA KAIKILLE, jotka ovat laiskoja, väsyneitä jne..  Käykää homeopatian vastaanotolle. Teidän ongelma voi olla jostain vitamiinin puutteesta!! 

Minua auttoi se, että asetin tavoitteet mahdollisimman alas. 800-sivuisetkin kirjat pystyn lukemaan 10 sivua kerrallaan. Tähän minulla menee n. puoli tuntia. 10 Jalkakyykkyä on minuutissa tehty. Ruoanlaittoon nyt menee aikaa, mutta hommaa vaikka televisio keittiöön.

Siihen varsinaiseen ryhtymiseen minulla ei ole mitään kummoisempia vinkkejä. Mieti vaikka kaikkea sitä aikaa minkä käytät istumiseen ja itsesi syyllistämiseen. Senkin ajan voisit tehdä jalkakyykkyjä ja raastaa juustoa ja lukea Tolstoita. Mieti mitä olet saanut aikaan vuoden vaihteeseen mennessä, kun tänään rupeat tekemään 1 tunnin ajan jotain tavoitteidesi eteen joka päivä?

[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 07:27"]Minulla on niin erilainen asenne kuin teillä, koska itse ajattelen, että ihmiselle riittää että käy töissä. Työssäkäynnillä on lunastanut oman paikkansa yhteiskunnassa, ja mitään muuta ei sen lisäksi tarvitse tehdä. Jokainen, joka on saanut itselleen tänä aikana ylipäänsä työpaikan, voi taputella itseään olkapäille ja todeta, että on ihan kelpo ihminen siitä riippumatta, mitä touhuaa työajan ulkopuolella.

Enkä mitenkään siis halua väheksyä sitä stressiä mikä monilla näyttää olevan siitä ettei pysty siihen mihin haluaisi. Itse en vaan edes halua noita asioita. En halua olla pirtsakka jumppakärpänen, en touhukas ja hirveän energinen. Riittää, kun päivän työt on tehty, ja lopun aikaa saa vaikka maata ja kaivella napaansa. Kaikki ovat tyytyväisiä.
[/quote]

Loistava asenne. Kaikki muu pitäis tehdä sitä ja tätä on vaan oman pään sisäistä. Elämänsä saa elää miten haluaa.

Tietty määrä laiskuutta kuuluu ihmisen perusluonteeseen. Aloittaminen on itsellekin äärimmäisen vaikeaa joskus. Ikäviä asioita lykkää viimeiseen asti, mutta tietyt jutut on vaan pakko hoitaa... Kuitenkin se, miten helposti väsyy ja kuinka paljon unta tarvitsee on yksilöllistä. Kirjoittajan 38 kuvailema tila on mielestäni muuta kuin laiskuutta. Ruokavalio, vitamiinit, rauta ym. on varmaan selvitetty? Jos tila on ollut sama lapsesta asti, niin arvot on carmaan tutkittu neuvolassa jne?

Ruokavliomuutoksia kannattaa kokeilla, niinkuin useampi ehdottikin. Koita vaikka viikon ajan olla viljaton/maidoton, ja katso muuttuuko mikään. Asioiden pillkominen riittävän pieniksi auttaa ainakin minua. Jos et jaksa tehdä kymmentä kyykkyä, tee alkuun vaikka kaksi, tai yksi. Jos et jaksa siivota koko taloa, siivoa vaikka minuutin ajan, ja katso paljonko etenet.

Minulla ei ole sellaisia ystävinä ennestään, ja tuskin sellaista saisin elämääni taiottua, kun hän varmaan kokisi vetävänsä minua perässään kuin kivirekeä. Aikuisiällä on muutenkin vaikeampaa ystävystyä.



ap

Jospa täältä irtoaisi neuvoa. Kauhistuttaa etukäteen, että loma menee tähän ikuiseen samaan.

Normaalipaino ois pop energiatasoillekin.

auttaa vain AHKERAKSI rupeaminen ;) Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty...

Olen reilusti ylipainoinen, mutta energiataso ihan erilainen kun syön oikein ja nukun tarpeeksi. Lisäksi tietysti kannattaa sulkea pois esim. anemia tai kilpparivaivat.



Minua aktiivisten ja ahkerien ihmisten seurassa oleilu lamaannuttaa vain entisestään. Tarvitsen kauhuesimerkkejä. Siivoukseen saa heti intoa, jos katselee sikolättikoteja, diabetes-säärihaavojen tutkailu netistä saa lähtemään kävelylle.

Jos ei, niin suosittelen!

- ala liikkua edes hieman, se tasaa syömishimoja normaaliksi. Nyt yrität saada hyvänolon tunteen syömällä

- ala siivota säännöllisesti, kerää joka päivä jotain sotkua pois ja tartu imuriin keksimättä tekosyitä

- mieti mitä muuta voit tehdä kuin syödä, istua sohvalla, katsoa telkkaria

- tee asiat ajallaan, älä siirrä niitä eteenpäin

Ja kilpirauhasessa ei ole vikaa :) Vaihtaisin koska tahansa aktiivisempaan elämään, jos tietäisin miten.

ap

taidan myös olla laiska. Saan satunnaisesti sellaisia puuskia, että saan paljon aikaan (esim. piiitkään roikkuneet jatko-opinnot loppuun, aloitan harrastuksen/yhdistystoiminnan, kiinnostun uusista asioista), mutta tämä kestää yleensä pari kk, jonka jälkeen väsähdän ja palaan samaan. Se myös lannistaa, että olen ehtinyt suunnitella ja toivoa kaikenlaista mitä en saakaan toteutettua.



Nyt on sellainen vaihe, että suojelen itseäni innostumiselta ja uuden suunnittelulta, ettei taas kävisi samoin.

- ala liikkua edes hieman, se tasaa syömishimoja normaaliksi. Nyt yrität saada hyvänolon tunteen syömällä

- ala siivota säännöllisesti, kerää joka päivä jotain sotkua pois ja tartu imuriin keksimättä tekosyitä

- mieti mitä muuta voit tehdä kuin syödä, istua sohvalla, katsoa telkkaria

- tee asiat ajallaan, älä siirrä niitä eteenpäin

En kestä elää siten, että joudun jatkuvasti pakottamaan itseni toimimaan. Olen mm. pakottanut itseni harrastamaan liikuntaa 4 kuukauden ajan 3-4 kertaa viikossa (tunnin aamulenkki reippaasti kävellen ja välillä hölkäten). Se ei missään vaiheessa muuttunut motivoivammaksi, vaan lähteminen tuntui yhtä karmealta jokaisella kerralla.

Syöminen hyvänolon tunteen vuoksi on totta. Sitäkin pystyn halutessani rajoittamaan, ja olen sitä harrastanut samoin kuin tuota liikuntaakin, mutta se on aina vain yhtä vaikeaa. Muita paheita ei onneksi ole. Ruokailutottumuksenikin parantuisivat kuin itsestään, jos vain _jaksaisin_ laittaa kotona itselleni ruokaa. Pidän kaikkein eniten juuri terveellisestä ruuasta. Herkut on sitten erikseen toinen kategoria, josta pidän, mutta rasvamättöä jne. vihaan yli kaiken.

Kuinka kauan minun pitää pakottaa itseäni aktiiviseksi, että alan oikeasti muuttua? Ilmeisesti 4 kuukautta ei ollut alkuunkaan tarpeeksi?

ap

- ala liikkua edes hieman, se tasaa syömishimoja normaaliksi. Nyt yrität saada hyvänolon tunteen syömällä

- ala siivota säännöllisesti, kerää joka päivä jotain sotkua pois ja tartu imuriin keksimättä tekosyitä

- mieti mitä muuta voit tehdä kuin syödä, istua sohvalla, katsoa telkkaria

- tee asiat ajallaan, älä siirrä niitä eteenpäin

En kestä elää siten, että joudun jatkuvasti pakottamaan itseni toimimaan. Olen mm. pakottanut itseni harrastamaan liikuntaa 4 kuukauden ajan 3-4 kertaa viikossa (tunnin aamulenkki reippaasti kävellen ja välillä hölkäten). Se ei missään vaiheessa muuttunut motivoivammaksi, vaan lähteminen tuntui yhtä karmealta jokaisella kerralla.

Syöminen hyvänolon tunteen vuoksi on totta. Sitäkin pystyn halutessani rajoittamaan, ja olen sitä harrastanut samoin kuin tuota liikuntaakin, mutta se on aina vain yhtä vaikeaa. Muita paheita ei onneksi ole. Ruokailutottumuksenikin parantuisivat kuin itsestään, jos vain _jaksaisin_ laittaa kotona itselleni ruokaa. Pidän kaikkein eniten juuri terveellisestä ruuasta. Herkut on sitten erikseen toinen kategoria, josta pidän, mutta rasvamättöä jne. vihaan yli kaiken.

Kuinka kauan minun pitää pakottaa itseäni aktiiviseksi, että alan oikeasti muuttua? Ilmeisesti 4 kuukautta ei ollut alkuunkaan tarpeeksi?

ap

Ei mulla ainakaan toiminut. Olin vuosia jossain vaiheessa niin laiska että kämppäkin oli kuin sikolätti, olin vähällä saada kenkää töistä kun en saanut tartuttua mihinkään työhön ja illat istuin vain yksin kotona. Ensin tunsin siitä syyllisyyttä ja yritin jopa etsiä lääketieteellistä syytä saamattomuudelle. Masennuslääkereseptin sainkin mutta en alkanut niitä syömään kun en kokenut olevani masentunut sittenkään.

Lopulta annoin periksi ja hyväksyin itseni täysin laiskana, niin että nyt on mun elämässä näköjään tämmöinen hiljaisuuden ja levon kausi, jolla varmaan on joku tarkoitus. Itsestään se on mennyt sitten ohikin ja nyt on taas halua toimia ulkomaailmassa ja energiaa siihen. Koen oikeasti että henkisesti tarvitsin jonkun tuollaisen "koteloitumiskauden" jossa otin etäisyyttä kaikkeen.

Mä taidan olla ääripäiden ihminen. Joko olen patalaiska enkä tee mitään, tai sitten olen koko ajan puuhaamassa jotain, taukoamatta. Olen kuin vanhat kärryt: kun kerran saa liikkeelle, ei voi pysähtyä, koska milloin ne saa uudelleen taas liikkeelle, sitä ei tiedä.



Huvittaisi kirjoittaa enemmän, mutta en jaksa.

Itse olen ollut laiska lapsesta asti. Kuulemma jo vauvana olin ollut erityistarkkailussa, kun en viitsinyt neuvolassa kääntyä (vaikka osasin kyllä) jne. Ja aina olen kokenut, että minua ylenkatsotaan, koska en ole yhtä menevä ja aikaansaava kuin muut. Tästä syystä otatin ne kilppariarvotkin (minulla on pitkä lista vajaatoimintaan liittyviä oireita hitaasta kuulosta lähtien).



ap