Olen laiska. Voinko tehdä mitään muuttuakseni vähemmän laiskaksi?

Ehkä tää on vaan meidän luonne? Meidän kuuluis asua jossain lämpimässä maassa, vois vaan istua palmun alla suu auki ja odottaa että kypsä hedelmä putoaa suuhun.



T. Se, joka vertasi itseään vanhoihin kärryihin.

Nytkin olen yrittänyt jaksaa vääntäytyä nukkumaan jo yli tunnin. Mutta täällä roikun edelleen, koska en jaksa vaivautua. :/ Yöunet jäävät taas lyhyiksi. No eipä se oikeastaan mitään tee; minun kun on aivan pirullisen vaikeaa päästä aamulla ylös sängystä, vaikka olisin nukkunut kymmenen tuntia.



ap

ap

Mäkin olen ajatellut nukkumaan menemistä, mutta samoin kuin sulla, oikeastaan sillä ei ole väliä nukunko 5 vai 12 tuntia, aina väsyttää silti ja on saamaton olo.



Milloin sä tunnet olevasi onnellisimmillasi?



-15

meille laiskiaisille. Nukkuminen on ihan kivaa, herääminen ei.



-15

sokerin jättäminen pois ja kunnon d-vitamiini kuuri.

Täytyypä taas aloittaa.. kunhan saan nyt syötyä nään herkut ensin pois.



t.eräs samanlainen myös.

"

Lopulta annoin periksi ja hyväksyin itseni täysin laiskana, niin että nyt on mun elämässä näköjään tämmöinen hiljaisuuden ja levon kausi, jolla varmaan on joku tarkoitus. Itsestään se on mennyt sitten ohikin ja nyt on taas halua toimia ulkomaailmassa ja energiaa siihen. Koen oikeasti että henkisesti tarvitsin jonkun tuollaisen "koteloitumiskauden" jossa otin etäisyyttä kaikkeen.

"

Mä olen myös ennen päässyt tuon hyväksymisen tunteen kautta eteenpäin. Koteloituminen on hyvä sana kuvaamaan tilaa. Nyt tuntuu, että tällä kertaa "koteloitumiskausi" on jäänyt pysyväksi, ei siis ole kyse edes masennuskaudesta. Olen sen myös hyväksynyt lopulliseksi olotilakseni suurimman osan aikaa, mutta jokin salainen toivonkipinä sisällä vielä elättelee kuvitelmaa minusta erilaisena. Aktiivisempana ja osallistuvampana.

Minua myös nukuttaa AINA, esim. viime viikonloppuna nukuin 10h yöunia ja sen lisäksi molempina päivinä 2-3h päiväunet sen vaikuttamatta yöuniin... Ja aina väsyttää, teinpä mitä vaan tai olinpa tekemättä.

t. se joka kuvasi ajoittaisia, muutaman kk:n puuskia kun saa jotain aikaan. En JAKSA tarkistaa numeroani :D

voi olla vikaa, vaikka arvot näyttäisi normaalilta. Mun vajaatoimintaa ei näe normaalitesteissä ja silti mulla se on. Vika voi olla myös muissa hormoneissa tai missä vaan lääketieteellisessä syyssä. Mun mielestä silloin on kyse fyysisestä syystä, kun ihminen itse kokee, ettei oikeasti ole sellainen kuin on sen laiskuuden takia. Et varmaan aina ole ollut tuollainen? (tosin hormonivaivoja voi olla ollut pienestä pitäen)



Esim itsestäni tiedän, että olen luonteeltani ujo, vaikken siitä ominaisuudesta pidäkään, mutta hidas ja masentunut en ole "ihan vain luonnostani", joten siksi en tyytynyt ekaan, tokaan tai vielä kolmantenenkaan lekuriin joka sanoi että ei oo missään mitään vikaa.

Tee aina ensin jotain ihan pientä, alat vaan tekee, treenaa aina kun on treenipäivä vaikka olisit kuolemanväsynyt ajattele että teet tänään vaan kevyen treenin, siitä lähtee.

Meni aikaa kunnes huomasin että minulla tuo "väsymys" ym. liittyi tiettyihin ruoka-aineisiin. Maitotuotteet, tuore paprika, tomaatti, kahvi jne saavat minulle väsyneen ja vetämättömän olon moneksi tunniksi. Jos syön minulle sopivaa ravintoa olo on paljon virtaisempi ja jaksan oikeasti touhuta aivan toisella lailla.

Mikä on 'aitoa minua'. Lapsena olin vilkas, aina kiipeilemässä ja menossa. Kehityin motorisesti nopeasti, opin ennen koulua lukemaan.



Nuoruusiässä harrastin liikuntaa joka päivä. Muutoin vetäydyim huoneeseeni ja luin sängyllä makoillen kirjoja. Yli 20-v liikunta jäi, lihoin 20kg. Opintoja jäi rästiin koko ajan. Ostuin vain netissä. 25-v. laihdutin sen pois alle puolesss vuudessa. Olin hoikka ja urheilullinen pari vuotta, sitten olen lihonut 10-15kg takaisin. Tein lyhyessä ajassa mm. opinnäutetyön, vuosia roikkuneet rästityöt ja luin pääsykokeisiin, aloitin yliopistossa, aloitin uuden harrastuksen jossa kävin pari vuotta 3krt/viikko jne. Harrastus on nyt jäänyt. Olen pari kertaa laihduttanut 5kg aktiivisiuden puuskassa, mut ihen se jää. Mieluiten makoilen sohvalla. Ei lapsia. Olen 30-v.

12,23

auttoi se kun sain lääkityksen kohdalleen.

Ongelman syynä oli allergia ja siihen käytetyt lääkkeet. Molemmat aihuettivat väsymystä ja olin siihen niin tottunut etten edes huomannut. Pidin vain itseäni laiskana ja saamattomana. Ne käyttämäni lääkkeetkin muka olivat semmoisia jotka eivät aiheuta väsymystä, mutta niin vaan minulle aiheuttivat.



Sitten kun satuin sattumalta saamaan semmoiset allergialääkkeet jotka eivät ihan oikeasti väsyttäneet niin huomasin että päivät alkoivat tuntumaan pidemmiltä ja sain paljon enemmän tehtyä asioita ilman että se olisi tuntunut rasittavalta. Välillä alkoi ihan tuntumaan tylsältä kun tekeminen loppui :D



Minä en enää sen jälkeen ole uskonut että olisi peruslaiskoja ihmisiä. Jokin heillä siihen on syynä, ja jos siihen osataan puuttua katoaa saamattomuutensakin samantien. Ihan niinkuin kävi minullekin.

Minulla iso syy oli kilpirauhasen vajaatoiminta, joka ei näy perus-TSH-testeissä. Vähän laajemmilla labrakokeilla se näkyi, ja viimeistään diagnoosi vahvistui, kun lääkitys auttoi.



Sen lisäksi minulla on ruoka-aineallergioita. Välttämisruokavalio vie pois sellaisen tuskaisen, levottoman kyvyttömyyden tarttua mihinkään.



Ei minusta vieläkään pirteä ole tullut, mutta nyt kuitenkin saan jo astiat koneeseen, pyykit puhtaaksi, välillä vähän siivottuakin. Pystyn todennäköisesti myös pitämään työpaikkani.



Toivon, että laihtuminen auttaisi osaltaan. Nyt on jo noin 15 kg pudonnut, mutta ei se vielä ole ihmeitä tehnyt.



Aikaisemmin olin niin väsynyt ja saamaton, etten pystynyt esimerkiksi tankkaamaan autoa, kun siinä oli niin monta eri vaihetta, että vain itketti, kun ajattelikin sitä suorittamisen määrää. Kerran oli ihan pakko tankata, ja jaoin homman pieniin osiin. Koitin huijata itseni ajattelemaan, että pitää vain ajaa huoltsikalle. Sitten seuraavaksi ajattelin, että ei tässä muuta kuin noustaan autosta. Askel kerrallaan sain yhden osan tehtyä itkemättä ja nääntymättä.



Just muistin, että eilen tankkasin ihan ohimennen muiden hommien ohessa. Joten on tässä pitkälle tultu, vaikka vieläkin tämä olo tuskastuttaa.

voi olla vikaa, vaikka arvot näyttäisi normaalilta. Mun vajaatoimintaa ei näe normaalitesteissä ja silti mulla se on. Vika voi olla myös muissa hormoneissa tai missä vaan lääketieteellisessä syyssä. Mun mielestä silloin on kyse fyysisestä syystä, kun ihminen itse kokee, ettei oikeasti ole sellainen kuin on sen laiskuuden takia. Et varmaan aina ole ollut tuollainen? (tosin hormonivaivoja voi olla ollut pienestä pitäen)

Esim itsestäni tiedän, että olen luonteeltani ujo, vaikken siitä ominaisuudesta pidäkään, mutta hidas ja masentunut en ole "ihan vain luonnostani", joten siksi en tyytynyt ekaan, tokaan tai vielä kolmantenenkaan lekuriin joka sanoi että ei oo missään mitään vikaa.

Jos arvot ovat normaalit, miten lääkäri totesi että kärsit vajaatoiminnasta? Ihan vain oireidenko perusteella? Ja auttaako lääkitys? Omat arvoni olivat TSH 1,04 ja T4V 16.

On aivan totta, että koen kyllä itse tietäväni mikä on pysyvä osa luonnettani ja mikä ei. Vaikka olen kärsinyt tästä tilasta lapsesta lähtien, en ole koskaan kokenut oikeasti olevani tällainen. Tiedän olevani sosiaalisesti rajoittunut, monella tapaa outo, jne. ja tiedän että nuo piirteet ovat osa minua. Mutta tämä väsymys ja saamattomuus eivät ole! Ne tuntuvat kuin joltakin syövältä tai loiselta, joka on tunkeutunut minuun haittaamaan ja häiritsemään muuten ihanaa elämääni. Masentunutkaan en siis usko olevani, vaikka olen sitäkin jossain vaiheessa epäillyt.

Minulla on myös asperger-piirteitä, mikä vaikuttaa siten, että siirtymät ovat minulle tavallista vaikeampia. Se pahentaa tätä laiskurointiani entisestään - esim. eilen en "jaksanut" mennä ajoissa nukkumaan osittain siksikin, että se olisi edellyttänyt koneella istumisen lopettamista ja sänkyyn siirtymistä (kuulostaa aivan pöllöltä näin kirjoitettuna, mutta on totta). Mutta siirtymien hankaluus ei kuitenkaan kokonaan selitä tilaani. Väsymys, uupumus, hitaus ja tekemisten tuntuminen pakolta vielä siirtymän jälkeenkin ovat oireita jostakin muusta.

ap

Jos ruokavalion korjaaminen ei auta eikä mikää asia saa sua vauhtiin ja innostumaan, sun täytyy vaan tyytyä olemaan sitä mitä olet. Ei kaikki ole kamalan aktiivisia. Mäkin olen enimmäkseen laiska ja innostun touhuamaan aika harvoin. Mun touhuiluani tosin rajoittaa rahan puute.

Minulla otettiin TSH, T4v, T3v, RT3 ja erilaisia vasta-ainetestejä Antioksidanttiklinikan labrassa. MDD:ltä tilataan tuo labrakoe. Minulla oli kyllä T4v myös hyvin alhainen, joten olisin todennäköisesti saanut ainakin koelääkityksen pelkästään senkin perusteella. Muut arvot sitten paljastivat varmemmin kilpirauhasen sekoilut.



Kannattaa katsoa http://www.stopthethyroidmadness.com/



Kehossa voi olla pielessä paljon asioita, jotka estävät kilpirauhashormonin normaalin käyttämisen ja oireet ovat vajaatoiminnan oireita, vaikka hormonia olisikin tarjolla. Tuolta sivustolta voi katsoa niitä. Kortisolin vuorokausikäyrän voi ottaa Suomessa myös tuolla Antioksidanttiklinikalla, muita pitäisi saada ihan peruslabroista.

Eihän ne toki kaikilla auta mutta jos ei muutakaan keksi niin voisi kokeilla lisäisikö joku nykyisestä poikkeava ruokavalio energiatasoa? Niitä voi kokeilla monenlaisia, koska eri ihmisille sopii eri asiat. Karppausta ehkä kokeilisin ensin koska ei ole kovin epätavallista että viljat ei ihmiselle sovi ja silloin voi olla sen takia kauhean väsy olo koko ajan. Maidon karsimista voisi myös kokeilla. Jos näistä ei ole hyötyä voi koittaa myös esim. paljon kasviksia ja hedelmiä sisältävää välimerityyppistä ruokavaliota, superfoodeja jne.

mikä on syy, mikä on seuraus?

Ja kilpirauhasessa ei ole vikaa :) Vaihtaisin koska tahansa aktiivisempaan elämään, jos tietäisin miten.

kilpiksen vajaatoiminta mutta en halua siihen vedota. Onhan siihen lääkitys. Olen järjestänyt elämäni siten, että laiskuus aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa. Pieni asunto, jossa huoltoyhtiö hoitaa pihan, ei siivottavaa paljon, yksi lapsi vain, työ, jossa selviää laiskempikin, ei paljon ystäviä, "rauhalliset" harrastukset, ei luottamustoimia :), ei lemmikkejä jne.

Mä olen varmaan laiskuuden huipentuma. Ja ollut aina, lapsesta saakka. kaiken jätän aina viimetippaan, oli kyse sitten koulutehtävästä tai töihin valmisteltavasta esityksestä. Aloitan esim. edellisiltana klo 23.30 ja jaksan puurtaa sen tunnin tai kaksi. Lapsena tykkäsin lukea, enää en jaksa keskittyä. En ole koskaan pitänyt liikunnan harrastamisesta. Tulee hiki ja paha olo ja oksettaa ja väsyttää kahta kauheammin. Ja kun pakotin  itseni esim. 6kk ajan käymään salilla 3-4krt/vko, oli se aina yhtä vastenmielistä enkä kehittynyt ollenkaan (ammattilaisen laatimasta ja yhdessä läpikäydystä ohjelmasta huolimatta). Olen ilmeisesti niin mukavuudenhaluinen etten saa itseäni pakotettua juoksemaan lujempaa/pitemmälle tai nostamaan isompia painoja jne.

Jo lapsena nukuin lomat. Kesäloma meni hujauksessa kun nukkui vuorokaudesta 16h ja lopun aikaa katsoi telkkaria tai lueskeli. Tänään nousin sängystä n. klo 16.00 vaikken tehnyt eilen mitään. Viikolla myöhästyn töistä joka päivä. En laita ruokaa, en harrasta mitään, en ole edes jaksanut huomauttaa työnantajalle ja palkanlaskentaan, että liksaani pitäisi nostaa kun yksi ikälisä tullut. Mulle ei tule koskaan sellaista tunnetta, että ihana aamu tai ylös ulos ja lenkille! Voin hyvin olla viikkoja sisällä ja käydä vain lähikaupassa hakemassa pakolliset ruuat ja jokaikinen aamu väsyttää ja haluaisi vain nukkua.

Haluaisin olla hyvässä fyysisessä kunnossa, käydä museoissa, opiskella kieliä, opiskella hyväksi ammatissani, olla kaunis ja huoliteltu, mielenkiintoinen ihminen joka reissaa ja jolla on vilkas sosiaalinen elämä. Mutta en jaksa. Kun olisi se vapaapäivä että voisi mennä lenkille tai kaupunginmuseoon tai kaverin luo kahville, herään alkuillasta, syön jotain, selaan nettiä, katselen telkkeria ja painun takaisin nukkumaan. Ja tällainen olen ollut siis pikkulapsesta saakka. Muistan kun muut perheenjäsenet mukaan lukien sisarukset heräsivät viikonloppunakin viimeistään kahdeksalta ja mut tultiin sitten herättelemään viimeistään klo 14-15 lounaalle. En koe olevani masentunut, olen normaalipainoinen, perusterve, ne kilpirauhasarvot on ok jne. Ihmettelen miten olen selvinnyt koulusta ja saanut korkekoulututkinnonkin valmiiksi kun olen näin saamaton. No, hilkulla se valmistuminen olikin..Ja myönnän ottavani vuosittain muutaman (1-3) saikkupäivää ihan vaan nukkuakseni aamusta iltaan. Harvoin olen oikeasti kipeä. Alkoholin voimalla jaksan valvoa, mutta krapulat mulla kestävät kolmatta vuorokautta. En voisi kuvitellakaan nousevani sängystä jos edellisiltana olen ottanut enemmän kuin 2 alkoholiannosta. Aina ihmetellyt tuttavia, jotka heräävät baari-illan jälkeen klo 11, syövät aamupalan ja alkavat vaikka imuroida ja illalla käyvätkin jo kävelyllä tai menevät vaikka sukulaisvierailulle. Kun musta ei ole tollaiseen aktiivisuuteen normaalipäivänäkään. Päivät menee ihmeellisessä sumussa, tuntuu etten ole kunnolla hereillä, tai valppaana, koskaan. Enemmän sellainen hidastunut, tahmea, nuutunut, vetämätön, pysähtynyt.