Mies huuti vauvalle: turpa kiinni sa*tanan paska
Meillä on kolmen viikon ikäinen vauva. Muutaman kerran kun vauva on alkanut itkemään nälkäänsä, ja mies on mennyt lämmittämään maitoa, niin sillä aikaa kun maito on lämminnyt ja lapsi on itkenyt niin mies on huutanut: pää kiinni, tai turpa kiinni paska yms... Mitä ootte mieltä? Mulla tulee aina ihan kauheen paha mieli kun se huutaa vauvalle noin. Eihän se sen vauvan vika ole, että sillä on nälkä.
Kommentit (28)
Sitten jos tuo vaihtuu koliikki-itkuksi niin ei jää huutamisen tasolle.
äkkiä tuollainen, seuraavaksi se ravistelee vauvaa tai tappaa sen.
Oikeesti toi on sairasta ja varsinkin jos on isä.
ja kannattaisi keskustella miehen kanssa asiasta. Mutta teillä on vasta kolmen viikon ikäinen vauva, joten mieskin on vielä sekaisin elämänmuutoksesta. Miehellä ei ehkä mene hormonit samalla tavalla sekaisin kuin synnyttäneellä naisella, mutta tunteet heittelevät heilläkin. Keskustelkaa rauhassa, ettei vauva itke tahallaan, kiusaa tehdäkseen, mutta älä syyllistä miestäsi. Toivotaan että kiukkuaminen vauvalle menee ohi.
Surullista. Isä ei ilmeisesti ole valmis vauva-arkeen.
Miksi et imetä????????????????????
Itse en katsoisi moista. Jos yhdessä aiotte olla, niin älä anna miehesi hoitaa lasta.
Naapurissani on kolme lasta ja lisää tulossa ja se isän kielenkäyttö on aivan kamalaa.
Lapset itkee ikävää ja huomionhakua ja isä huutaa "saatanan idiootiksi" "mikä ihme sinulla nyt on" "mitä vittua sie huuat" yms. ihanaa. Kamalaa kuultavaa.
Ymmärtäisin tuon, jos
- vauvanne olisi edes pari kuukautta vanha
- vauva huutaisi jatkuvasti esim. koliikkia
- isä olisi hyvin väsynyt vauvan hoitoon vähäisten unien ja jatkuvan itkun takia
- ikävät sanat sanottaisiin kuitenkin jollain muulla kuin vihaisella äänensävyllä.
Tuo ei ole normaalia. En antaisi mieheni puhua vauvasta noin. En nyt sano, että mies pihalle, mutta oletko keskustellut hänen kanssaan asiasta? Painota, että vaikkei vauva vielä ymmärräkään miehen sanoja, vauva ymmärtää vihaisen äänensävyn ja ennen pitkää myös ne sanat! Tota menoa kehittyy kaikkea muuta kuin turvallinen isäsuhde.
Tuo kuulostaa hyvin huolestuttavalta.
Kuinka paljon aiot ottaa riskejä??
jo "muutaman kerran". Mitähän sitten kun lapsi on uhmaiässä tai leikki-ikäinen ja todella käy hermoille. Tuleeko sitten turpaan?
Suosittelen pakkaamaan vaikka kassin valmiiksi jos tulee lähtö turvakotiin tms.
ottanut oikein helmen mieheksesi!
sairas päästänsä.
Sano sille että paska pakkaa laukkus ja suksi vittuun!
Kuulostaa erittäin pahalta. Seuraavaksi vuorossa ravistelua!?
Minäkin (nainen) hermostuin kun tenava huutaa jatkuvasti öisin, ikää 7kk. viimeyönä palo käpy, kun joka ikinen yö herään sen kans. Tiuskasin että S....nan penikka ja vihasin sitä sillä hetkellä niin syvästi ettei kukaan voi arvaakkaan. Piti ihan rauhoitella oma mieli jotta tilanne rauhottui. Ymmärrän jos joskus pinna palaa, mutta en mä muista että noin pikkusen kans pinna olis palannu. Keskustelkaa asiasta, niin mekin ollaan miehen kanssa keskusteltu mun puhetyylistä ja hermojen menetyksestä. Mutta koskaan en löisi tms. lasta minulla ne on puhetasolla. Toivottavasti myös miehelläsi.
ja kannattaisi keskustella miehen kanssa asiasta. Mutta teillä on vasta kolmen viikon ikäinen vauva, joten mieskin on vielä sekaisin elämänmuutoksesta. Miehellä ei ehkä mene hormonit samalla tavalla sekaisin kuin synnyttäneellä naisella, mutta tunteet heittelevät heilläkin. Keskustelkaa rauhassa, ettei vauva itke tahallaan, kiusaa tehdäkseen, mutta älä syyllistä miestäsi. Toivotaan että kiukkuaminen vauvalle menee ohi.
Noiden ohjeiden noudattamisen lisäksi kannattaa silittää miehen päätä ja pyytää vauvaa olemaan nälkäinen vähän harvemmin ja hiljempaa.
Kerro miehelle vauvan tunteista itkun hetkellä ja muistuta, että itku on vauvan ainoa tapa kommunikoida kun ei muuta osaa.
Minua refluksivauvan jatkuva itku stressasi ALKUUN valtavasti, joten ymmärrän kyllä miestäsi, vaikkei käytös ole oikeutettua. Todennäköisesti tuollainen käytös menee ohi/ainakin vähenee, mutta jos ilmenee muuta agressiivisuutta, niin puutu enemmän tilanteeseen.
...mammat pääsevät kiillottamaan sädekehäänsä ja laukomaan idioottimaisuuksia. Mutta been there, ja lisää lapsia ei tule tuon vuoksi. Tosin meillä oli koliikkivauva, mutta se huuto oli aina, jo ensimmäisellä minuutilla sellaista kirkumista, että tuntuu että järki lähtee.
Mutta: oma mieheni saattoi huutaa myös, muttei koskaan käynyt vauvaan kiinni. Edes 10h kirkumissession jälkeen, joten ei ole aina niin, että tilanne etenee siihen.
Tilanne on silti vakava. Tietenkään noin ei saisi toimia, mutta mitkä ovat vaihtoehtosi? Mun oli vain kestää (ja sillä hetkellä katkeroitua miehelle v*tusti) ja olla aikuinen siinä tilanteessa. Tiesin, että elämä tasoittuu, joten ei tuntunut järkevältä erottaa lasta ja isää. Sitä paitsi mies ei olisi ikinä antanut mulle yksinhuoltajuutta, enkä minä olisi jättänyt vauvaa kaksin osän kanssa. Vaikken pelännyt fyysistä väkivaltaa niin pelkäsin että jättäisi vauvan sänkyynsä itkemään (kuten monissa koliikkioppaissa neuvotaan). Kun lapsi kasvoi niin mies kasvoi vanhemmaksi, joka sietää rankkaakin kiukuttelua. Suuttuu joskus lapselle kohtuuden rajoissa, mutta pyytää lapselta sen jälkeen käytöstään anteeksi ja kertoo ettei olisi saanut huutaa. On vähintään yhtä paljon vanhempi kuin minäkin, isäksi kasvaminen vain vei aikaa. Eli jos uskot, että miehesi voi oppia kantamaan vastuuta niin koeta kestää ja puhua asiasta. Vihjata asiasta neuvolassa, ottaa miestä sinne mukaan jne.
Tsemppiä! Tiedän miten ahdistavaa tuo voi olla!
ap. Sun miehellä on ihan hyvät mahdollisuudet kasvaa hyväksi isäksi. Hänen täytyis nyt vaan ensin selvittää, mikä vauvan itkussa on niin sietämätöntä, että hän ei kestä sitä.
Jutelkaa miehen kanssa siitä, mitä hän voisi tehdä huutamisen sijaan. On ihan ok kuunnella vaikka langattomilla kuulokkeilla lempparimusiikkia kun kantaa vauvaa, tai käydä ulkona välillä haukkaamassa happea jos tuntuu että nyt ei vaan kestä. Teillä on nyt kriisi, ja vaikka siltä ei tunnu, niin niin aika vauvan kanssa helpottaa kuitenkin nopeasti ja miehelläkin on taas paremmat hermot.
että jo pelkästään siitä voi olla apua, että sitä maitoa tarjotaan määräaijoin, jo ennen kuin vauva alkaa itkeä sitä. Sitä voi antaa vaikka parin tunnin välein, ja lapsi syö siitä sen minkä syö. Sillä tavalla vanhemmalla säilyy se tunne, että tilanne on hallinnassa ja että hän osaa handlata sen, eikä hänessä synny voimakkaita avuttomuuden tai turhautumisen tunteita, jotka voi purkautua vihana.
Se on käsky. Olen töissä sosiaalipediatrian poliklinikalla ja joka vuosi tulee 5-10 tapausta, jossa jompikumpi vanhemmista on ravistellut vauvaa. Se ei todellakaan vaadi kuin hetkellisen ravistelun ja vaivalla on silmissä retinaverenvuodot ja aivoverenvuoto. Nää on todella surullisia tapauksia. Vanhemmalla vaan mennyt hermo pienen vauvan itkuun ja koittanut hiljentää vauvan ravistelemalla. Se on sitten huostaanotto ja rikosoikeudellinen vastuu vanhemmilla.
Jos miehellesi on hermo jo nyt noin äärimmäisen kireällä en jättäisi vauvaa hetkeksikään kahden vauvan kanssa. Kysy ja keskustele. Ja tarvittaessä lähde vauvan kanssa. Ensikotikin on yksi vaihtoehto. Better safe than sorry.
Haukku ei haavaa tee. Ap ei kerro, onko miehellä aiempaan väkivaltaista taustaa? Jos on, sitten on syytä huoleen, muuten ei. Osa ihmisistä nyt vain purkaa paineita kiroilemalla äänekkäästi.