Mies huuti vauvalle: turpa kiinni sa*tanan paska
Meillä on kolmen viikon ikäinen vauva. Muutaman kerran kun vauva on alkanut itkemään nälkäänsä, ja mies on mennyt lämmittämään maitoa, niin sillä aikaa kun maito on lämminnyt ja lapsi on itkenyt niin mies on huutanut: pää kiinni, tai turpa kiinni paska yms... Mitä ootte mieltä? Mulla tulee aina ihan kauheen paha mieli kun se huutaa vauvalle noin. Eihän se sen vauvan vika ole, että sillä on nälkä.
Kommentit (28)
äkkiä tuollainen, seuraavaksi se ravistelee vauvaa tai tappaa sen.
Oikeesti toi on sairasta ja varsinkin jos on isä.
Anna mun kaikki kestää, oikeesti. Onks keski-ikäset naiset yleensäkin näin typeriä mitä tää viesti antaa olettaa?
Kyllä kaikilla tulee hetkiä jolloin reagoi yli, jos jää huutamiseen silloin tällöin niin hui hurja.
Se, että huutaa noin vauvalle ja vielä säännöllisesti ei ole normaalia.
T. äiti 26v
Kyllä kaikilla tulee hetkiä jolloin reagoi yli, jos jää huutamiseen silloin tällöin niin hui hurja.
Luuletko että tilanne tuosta paranee?
tuo on syy eroon jos mikä. Äidin pitää suojella lastaan. Puhuhan neuvolassa. Miten miestä voisi ikinä enää arvostaa tuollaisen käytöksen jälkeen.
Kuten monet ovat täällä sanoneet, vaaranmerkit ovat ilmassa. Se voi johtaa ravisteluun tai muuhun. Miehen isyys voi lähteä väärille urille jo. Miehellä ehkä nousee pintaan jotain, mitä ei nyt tunnista omaksi ongelmakseen, vaan muka vauva se vittupää on.
Vauvalle ei saa huutaa. Miehen pitää opetella hillitsemään raivonsa.
oma mies on myös käyttäytynyt näin ja itsekin vähän lievemmin. Anteeksi anto on tärkeää, miehesi varmaan itsekin katuu väsymyksen sekaisia puheitaan.
Se on käsky. Olen töissä sosiaalipediatrian poliklinikalla ja joka vuosi tulee 5-10 tapausta, jossa jompikumpi vanhemmista on ravistellut vauvaa. Se ei todellakaan vaadi kuin hetkellisen ravistelun ja vaivalla on silmissä retinaverenvuodot ja aivoverenvuoto. Nää on todella surullisia tapauksia. Vanhemmalla vaan mennyt hermo pienen vauvan itkuun ja koittanut hiljentää vauvan ravistelemalla. Se on sitten huostaanotto ja rikosoikeudellinen vastuu vanhemmilla.
Jos miehellesi on hermo jo nyt noin äärimmäisen kireällä en jättäisi vauvaa hetkeksikään kahden vauvan kanssa. Kysy ja keskustele. Ja tarvittaessä lähde vauvan kanssa. Ensikotikin on yksi vaihtoehto. Better safe than sorry.
Näin jälkikäteen oon melkein ylpeä itsestäni. Miehellä on kovin huonot hermot, mitä tulee ongelmiin, joihin ei ratkaisua löydy. (Mies 29 v, asperger, korkeakoulutettu ja hyväpallkainen etc. On rakkausliitto, ihan oikeasti :) )
Vaikka olen itse lievästi liikuntavammainen (selkä), Hoidin huutavaa koliikkivauvaa yksin kolme kuukautta.
Sattui ihan helvetisti, joka askel yötä päivää. Enkä nukkunut paljon mitään.
Mutta jotenkin kestin. Mies oli siis todellakin eri asunnossa mun pyynnöstä.
Jälkeen päin oon miettinyt, että jos miehen olisi ollut pakko jaksaa, mitä vaan ois voinut sattua, valitettavasti. Nyt jaksaa olla hyvä isä ja läsnä aurinkoiselle seittemänkuiselle.
Peli poikki jotenkin, jos tuollaista räyhäystä kuuluu. Vaikka se ensikoti olis loistava vaihtoehto. Heti, ei ens viikolla.
(Tässä kohtaa ei muuten kuulu kysyä "miksi et imetä?" On muitakin ongelmia ratkottavana.)
Anna mun kaikki kestää, oikeesti. Onks keski-ikäset naiset yleensäkin näin typeriä mitä tää viesti antaa olettaa?
Kyllä kaikilla tulee hetkiä jolloin reagoi yli, jos jää huutamiseen silloin tällöin niin hui hurja.