Miksi joidenkin on niin vaikea tajuta, etteivät kaikki pidä ulkomaanmatkoista!

Itse ajattelen muitakin kuin omaa napaani, joten matkustelen mahdollisimman vähän. Minun haluni kokea jotain on todella huono peruste.

vaan.

Minulle taas halu kokea jotain ajaa kaiken muun yli.

vaan myös se perillä olo on ihan yhtä stressaavaa, kun kaikki toiminta on opeteltava alusta ja epävarmuustekijöitä on ihan liikaa.

mitä ihmettä?

Kuulostaa sairaalta tuo jo...

Mitä nyt tarkkaan ottaen pitää opetella alusta?

Ja mitä ihmeen epävarmuustekijöitä tarkoitat -tuskin mitään sotatoimialueita tarkoitat.

hidas sopeutuja. Et meinaan luultavasti ymmärtäisi häntä yhtään. Itse olen tällaisesta kodista jossa sekä isä että äiti ovat rentoja matkustelua rakastavia tyyppejä joita ei mikään muutos stressaa, ja minä taas äärimmäisen rutiineja tarvitseva tyyppi. On surullista, jos vanhempien ja lapsen temperamentit ovat niin kaukana toisistaan ettei minkäänlaista ymmärrystä heidän välilleen synny, vaan pahimmassa tapauksessa erilaista lasta pidetään jopa sairaana, kuten sanot. Meillä vaan ihmeellisenä turhankitisijänä ja periaatteellisena vastustajana, joka vaan piti pakottaa kaikkeen.

Yleensä siis temperamenttipiirteitä ei kuitenkaan pidetä sairauksina... Kyseessä on myös tosiaan synnynnäiset piirteet jotka seuraavat ihmistä läpi elämän, vaikka toki voikin oppia pakon edessä aikuisena käyttäytymään toisin kuin miltä sisällä tuntuu (esim. minä pystyn hoitamaan pakolliset työmatkat vaikka matkustelu ahdistaa valtavasti). Tässä asiaa tuosta sopeutuvuudesta:

"Sopeutuvuudella tarkoitetaan sitä, miten nopeasti ja helposti ihminen sopeutuu muuoksiin ja uusiin asioihin. Korkea sopeutuvuus ilmenee helppoutena omaksua uusia asioita ja vaihtaa toimintatapoja. Hän ei tarvitse tiukkoja etukäteissuunnitelmia ja aikatauluja eivätkä yllättävät muutokset hermostuta häntä. Hyvin sopeutuvainen kulkee sujuvasti porukan mukana.

Matalasti sopeutuva haluaa pitäytyä tutussa ja turvallisessa. Ennakoimattomat tapahtumat horjuttavat elämänhallinnan tunnetta, ja hän vastustaa kaikkea uutta. Matalasti sopeutuvalle on vaikea siirtyä paikasta toiseen ja pienikin muutos voi pilata hänen päivänsä. Hänen ei ole helppo sopeutua ryhmässä tapahtuviin muutoksiin ja päätöksiin."

vaan myös se perillä olo on ihan yhtä stressaavaa, kun kaikki toiminta on opeteltava alusta ja epävarmuustekijöitä on ihan liikaa.

mitä ihmettä?

Kuulostaa sairaalta tuo jo...

Mitä nyt tarkkaan ottaen pitää opetella alusta?

Ja mitä ihmeen epävarmuustekijöitä tarkoitat -tuskin mitään sotatoimialueita tarkoitat.

hidas sopeutuja. Et meinaan luultavasti ymmärtäisi häntä yhtään. Itse olen tällaisesta kodista jossa sekä isä että äiti ovat rentoja matkustelua rakastavia tyyppejä joita ei mikään muutos stressaa, ja minä taas äärimmäisen rutiineja tarvitseva tyyppi. On surullista, jos vanhempien ja lapsen temperamentit ovat niin kaukana toisistaan ettei minkäänlaista ymmärrystä heidän välilleen synny, vaan pahimmassa tapauksessa erilaista lasta pidetään jopa sairaana, kuten sanot. Meillä vaan ihmeellisenä turhankitisijänä ja periaatteellisena vastustajana, joka vaan piti pakottaa kaikkeen.

Yleensä siis temperamenttipiirteitä ei kuitenkaan pidetä sairauksina... Kyseessä on myös tosiaan synnynnäiset piirteet jotka seuraavat ihmistä läpi elämän, vaikka toki voikin oppia pakon edessä aikuisena käyttäytymään toisin kuin miltä sisällä tuntuu (esim. minä pystyn hoitamaan pakolliset työmatkat vaikka matkustelu ahdistaa valtavasti). Tässä asiaa tuosta sopeutuvuudesta:

"Sopeutuvuudella tarkoitetaan sitä, miten nopeasti ja helposti ihminen sopeutuu muuoksiin ja uusiin asioihin. Korkea sopeutuvuus ilmenee helppoutena omaksua uusia asioita ja vaihtaa toimintatapoja. Hän ei tarvitse tiukkoja etukäteissuunnitelmia ja aikatauluja eivätkä yllättävät muutokset hermostuta häntä. Hyvin sopeutuvainen kulkee sujuvasti porukan mukana.

Matalasti sopeutuva haluaa pitäytyä tutussa ja turvallisessa. Ennakoimattomat tapahtumat horjuttavat elämänhallinnan tunnetta, ja hän vastustaa kaikkea uutta. Matalasti sopeutuvalle on vaikea siirtyä paikasta toiseen ja pienikin muutos voi pilata hänen päivänsä. Hänen ei ole helppo sopeutua ryhmässä tapahtuviin muutoksiin ja päätöksiin."

On todella mielenkiintoista, toki olen lukenut erilaisita temperamenteista, mutten ole ajatellut että kahden extrovertin lapsesta voisikin tulla vaikka introvertti...täytyy vain pitää tuntosarvet valppaina omien lasten suuntaan, etteivät ahdistu matkustelusta tai muustakaan mitä itse pidämme itsestäänselvyyksinä. Tämä oli hyvä ketju,mkiitos ap!

ulkomaan matkoista, missä olette matkustelleet ( ulkomailla)?

Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Tanskassa, Latviassa, Virossa, Venäjällä ja Neuvostoliitossa.

Norjassa olen käynyt lukuisia kertoja ja ne reissut ovat olleet ihan kivoja, omalla autolla. Ruotsissa kans useasti ja olen asunutkin siellä. Mutta muu matkustelu ei oikein kiinnosta.

Without going out of my door

I can know all things on earth

With out looking out of my window

I can know the ways of heaven



The farther one travels

The less one knows

The less one really knows



Without going out of your door

You can know all things on earth

With out looking out of your window

You can know the ways of heaven



The farther one travels

The less one knows

The less one really knows



Arrive without traveling

See all without looking

Do all without doing

hidas sopeutuja. Et meinaan luultavasti ymmärtäisi häntä yhtään. Itse olen tällaisesta kodista jossa sekä isä että äiti ovat rentoja matkustelua rakastavia tyyppejä joita ei mikään muutos stressaa, ja minä taas äärimmäisen rutiineja tarvitseva tyyppi. On surullista, jos vanhempien ja lapsen temperamentit ovat niin kaukana toisistaan ettei minkäänlaista ymmärrystä heidän välilleen synny, vaan pahimmassa tapauksessa erilaista lasta pidetään jopa sairaana, kuten sanot. Meillä vaan ihmeellisenä turhankitisijänä ja periaatteellisena vastustajana, joka vaan piti pakottaa kaikkeen.

Yleensä siis temperamenttipiirteitä ei kuitenkaan pidetä sairauksina... Kyseessä on myös tosiaan synnynnäiset piirteet jotka seuraavat ihmistä läpi elämän, vaikka toki voikin oppia pakon edessä aikuisena käyttäytymään toisin kuin miltä sisällä tuntuu (esim. minä pystyn hoitamaan pakolliset työmatkat vaikka matkustelu ahdistaa valtavasti). Tässä asiaa tuosta sopeutuvuudesta:

"Sopeutuvuudella tarkoitetaan sitä, miten nopeasti ja helposti ihminen sopeutuu muuoksiin ja uusiin asioihin. Korkea sopeutuvuus ilmenee helppoutena omaksua uusia asioita ja vaihtaa toimintatapoja. Hän ei tarvitse tiukkoja etukäteissuunnitelmia ja aikatauluja eivätkä yllättävät muutokset hermostuta häntä. Hyvin sopeutuvainen kulkee sujuvasti porukan mukana.

Matalasti sopeutuva haluaa pitäytyä tutussa ja turvallisessa. Ennakoimattomat tapahtumat horjuttavat elämänhallinnan tunnetta, ja hän vastustaa kaikkea uutta. Matalasti sopeutuvalle on vaikea siirtyä paikasta toiseen ja pienikin muutos voi pilata hänen päivänsä. Hänen ei ole helppo sopeutua ryhmässä tapahtuviin muutoksiin ja päätöksiin."

keksimällä keksityltä "sairaudelta".

Ei hätää, sylivauvasta saakka on matkusteltu autolla ja lentokoneella -hyvin pärjäävät ja osaavat pienet koululaiset joka paikassa. Ymmärsivät kussakin kohteessa puhuttua kieltä tai eivät.

Eli jos teillä on joku asia noin, niin sitten on maailman 7 miljardilla muullakin automaattisesti vai?

mutta mua silti oikein ärsyttää teidän puolesta, jotka ette siitä niin välitä.



Tässäkin keskustelussa näkee kuinka vaikea joidenkin on ymmärtää, että kaikki eivät ajattele kuten he. Toinen samanlainen juttu on ok-talossa asuminen, av-palstatotuus on että _kaikki_ haluavat asua ok-talossa, piste.

mutta mua silti oikein ärsyttää teidän puolesta, jotka ette siitä niin välitä.

Tässäkin keskustelussa näkee kuinka vaikea joidenkin on ymmärtää, että kaikki eivät ajattele kuten he. Toinen samanlainen juttu on ok-talossa asuminen, av-palstatotuus on että _kaikki_ haluavat asua ok-talossa, piste.

Ja tässähän oli vain kyse ulkomailla matkusteluista.

Ei se silti tarkoita sitä, että ihminen olisi mökkihöperö neljän seinän sisällä ja täysin ummikko kaikesta ulkopuolella tapahtuvasta.

MIKSI mun PITÄISI matkustella ulkomailla.



Nuorempana olen käynyt rantalomilla, kiertänyt Pohjoismaat ja Aasian puolellakin pistäytynyt. Ei nappaa. Eikä perusteluksi nyt kelpaa aurinko ja lämpö. Mä inhoan hellettä ja jos pitäs valita, niin Suomeen vois tulla ikuinen talvi...



Ja sivuhuomautuksena, yksi hankaloittava tekijä omalla kohdallani on ruoka-aineallergiat. Noi ulkomaiset sairaalat tai sairaalat ylipäätään ei hirveesti houkuta, jos vahingossa syön jotain sopimatonta... Suomessa sentään osaan sanoa, mitä voin syödä ja mitä en :D (En tosin käy kovin usein ulkona syömässä täälläkään)



PS: En nysvää kotona, vaikka en matkustelekaan enää. Ehkä Tanskaan voisin lähteä vielä, mutta eipä hotsittaisi paljon pidemmälle...

appiukko ei halua matkustella, eikä moni muukaan mies. Jos ei osaa kieliä ja pitää tutusta ja turvallisesta niin eivät läheskään kaikki pidä matkustelusta. rahasta ei ole kiinni.

Lapsen saatua ei rahat vaan ole riittää siihen, että olisi aina matkustelemassa. Mieluummin sitten viettää aikaa tutummissa ympyröissä kuin lähtee perheen kanssa jonnekin halpisreppureissulle kärvistelemään. Eli, jos sitä rahaa olisi reissata kaikin mukavuuksin, reissattaisiin enemmän ja kauemmas. Välillä kieltämättä ahdistaa, mutta onnekseni on muitakin kiinnostavia asioita kuin matkustelu, eikä niihin kaikkiin tarvi edes tonneja ylimääräistä rahaa.

että uudessa paikassa pitää opetella alusta, että missä syödään, mitä syödään, mistä ruuasta jopa pitää, missä pienin nukkuu parhaiten päiväunet, missä on lähin kauppa, mitä mielekästä tekemistä löytyy, minkä verran puetaan päälle, millaisessa yövaatetuksessa ei tule kylmä eikä kuuma, jne. Kaikenlaista käytännön asiaa pitää opetella alusta. Ja epävarmuustekijöitä on juuri nuo yllä mainitut, käytännössä esim. onko paikallinen ruoka mieleistä, millaisia paikalliset ihmiset on, onko hotellihuone vastaava kuin kuvassa, jne.

että eläminen voi näköjään olla vaikeaa jos sen sellaiseksi tekee.



Tuntuu että ketjussa moni perustelee omasta mielestään matkustamattomuuttaan hyvin, mutta itse en näe noita seikkoja ongelmina.



Lapset saa hoidettua siinä missä kotonakin myös maailmalla. Loppujen lopuksi on aivan sama ruokkiiko lasta tai vaihtaako vaipat kotona, mummolassa vai Pariisissa.



Samoin eväitä voi ottaa lentokoneeseenkin, ja itse ainakin pysty pihvin himon siirtämään muutaman tunnin tuonnemmaksi.



Käytännössä ainoa asia minkä lapset muuttavat matkustamisessa on ennakkosuunnittelut. Ilman lapsia kun matkustaa voi vaan mennä ja "katsoa paikan päällä" mihin päätyy, majoittuu ja mitä tekee. Lasten kanssa pitää tietää että hotelli on hyvä, alue rauhallinen jne.

että eläminen voi näköjään olla vaikeaa jos sen sellaiseksi tekee.

Tuntuu että ketjussa moni perustelee omasta mielestään matkustamattomuuttaan hyvin, mutta itse en näe noita seikkoja ongelmina.

Ja kätevästi unohdit kokonaan, että näiden perustelujen yhteydessä sanottiin, että nuo mainitut seikat saavat stressihormonin erittymään ja migreenin puhkeamaan. Ihmiset sitten kai vain tahallaan erittelevät niitä stressihormonejaan ja puhkaisevat itselleen migreenin, koska haluavat tehdä elämästään vaikeaa.

että eläminen voi näköjään olla vaikeaa jos sen sellaiseksi tekee.

Tuntuu että ketjussa moni perustelee omasta mielestään matkustamattomuuttaan hyvin, mutta itse en näe noita seikkoja ongelmina.

Lapset saa hoidettua siinä missä kotonakin myös maailmalla. Loppujen lopuksi on aivan sama ruokkiiko lasta tai vaihtaako vaipat kotona, mummolassa vai Pariisissa.

Samoin eväitä voi ottaa lentokoneeseenkin, ja itse ainakin pysty pihvin himon siirtämään muutaman tunnin tuonnemmaksi.

Käytännössä ainoa asia minkä lapset muuttavat matkustamisessa on ennakkosuunnittelut. Ilman lapsia kun matkustaa voi vaan mennä ja "katsoa paikan päällä" mihin päätyy, majoittuu ja mitä tekee. Lasten kanssa pitää tietää että hotelli on hyvä, alue rauhallinen jne.

olen joutunut muuttaa elämäni aikana noin 30 kertaa. lapsuudessa jo.

matkustelu on siihen nähde helppoa. ja kivaa.

mutta silti kaikki eivät halua matkusta eikä se tee heistä huonompia ihmisiä.

nykyään suurin osa länsimaisista matkustaa helposti, lentokoneella suoraan hotelliin.

oikea matkustaminen olisi jotain muuta,junalla, hevosella, kävelten, pyörällä.

En ymmärrä, mikä siinä on niin hienoa käydä ulkomailla. Kerran nuoruudessani kävin ulkomailla ja se riitti. Ylipäätänsä vihaan matkustelua. Hirveän stressaavaa eikä lainkaan mielestäni rentouttavaa.



Ihana olla kotona

muuten ne, jotka matkustelevat kaikkein eniten ja ihmettelevät toisten matkustelemattomuutta, ovat kaikkein kuivimpia ja mielikuvituksettomimpia tyyppejä. Ehkä heillä on elämässään muuten niin tylsää, että sisältöä pitää hakea jatkuvalla reissaamisella. Eikä heidän mielikuvituksensa sitten riitä sen ymmärtämiseen, että toiset voivat elää täysipainoista ja rikasta elämää ilman ylenpalttista matkusteluakin.

että ihmiset ovat erilaisia ja tulevat onnellisiksi eri asioista?



Itse en voi sietää hellettä enkä siksi lähtisi ikinä rantalomalle. Nuorempana olin viikon kavereiden kanssa Kreikassa, ja kärsin tolkuttomasti siitä kuumuudesta. Ne vanhat rauniot oli ihania, mutta kaikki jäi sen kuumuuden ja helteen alle.



Rakastan lukemista, tykkään kävellä kesäisin hautausmailla ja tutkia vanhoja hautakiviä. Rakastan urheilun katsomista televisiosta, joten minulla on nyt fantastinen aika olympialaisten takia.

Matkailen korkeintaan 150 kilometriä kotoani, ajan siis autolla jonnekin, vietän siellä muutaman tunnin eväät mukana ja ajan takaisin. Ja saan taas illalla olla omassa rakkaassa kodissani.

Eikä tarvitse tolkuttomasti pakata ja purkaa. En halua tuhlata rahojani matkustamiseen, kun voin käydä taidenäyttelyissä ja konserteissa.

Ihanaa.

muuten ne, jotka matkustelevat kaikkein eniten ja ihmettelevät toisten matkustelemattomuutta, ovat kaikkein kuivimpia ja mielikuvituksettomimpia tyyppejä. Ehkä heillä on elämässään muuten niin tylsää, että sisältöä pitää hakea jatkuvalla reissaamisella. Eikä heidän mielikuvituksensa sitten riitä sen ymmärtämiseen, että toiset voivat elää täysipainoista ja rikasta elämää ilman ylenpalttista matkusteluakin.

Sellaisia, joiden pitää keksiä sisältä elämäänsä kertomalla, missä ovat matkustelleet milloinkin. Kodit kolkkoja, elämäntyyli pinnallista, ei liiemmin mitään syvällisiä pohdintoja odotettavissa. Juuri sitä harmaata tylsää massaa.