2-v poika vaipossa - laiska äiti?

eikä mikään äidin tai vanhempien ahkeruudesta kiinni oleva juttu. Ei lasta tarvi potattaa ja treenata erityisemmin kuivaksi oppiakseen, riittää kun ottaa sen vaipan pois sitten kun aika on kypsä.

laiskuudesta tai ahkeruudesta, vaan pojan kypsyydestä kuivaksi.

Meillä molemmat lapset ovat ihan itse ryhtyneet pottailemaan ja hyvin pian oikeastaan käymään pöntöllä. Kesä on hyvää aikaa antaa lapsen olla kokonaan ilman vaippaa, ei vain pottailun ajan. Kyllä se mieli lapsella muuttuu, jos pitää lattialle tai pihalle tehdä tarpeensa.



Yövaipasta eroon pääseminen riippuu mielestäni täysin lapsesta, ei ollenkaan siitä miten sinä toimit. Toki voit lasta rohkaista, mutta lapsi joko herää pissahätään tai ei. Ja pissaa joko erittyy yöllä paljon, tai sitten ei.



2v on aika pieni vielä, nou hätä.

Oma tyttöni oppi potalle 2,5 vuotiaana, kahdessa päivässä oppi pidättämään ja samalla myös yökuivaksi.

Sitä ennen ei suostunut edes istumaan potaille. Ei mitään harjotteluja. Ei vaan suostunut. Ja sitten kerran haluisi tai suostui potalle, pissa tuli sinne, ja seuraavalla kerralla meni itse, osa tuli lattialle ja loput pottaan. Siinä se.





Kakan suostui tekemään pottaan vasta lähempänä 3 ikävuotta. Jos laitoin vaipan, teki sinne kaikki, myös pissat. Jos pakotin potalle, ei tehnyt sinne mitään, ja teki myöhemmin housuunsa.

Aikani hermoilin, sitten annoin olla. Tällä palstalla minut haukuttiin lyttyyn kun annan kakarani paskoa housuunsa kuin jonkun koiran ja määriteltiin lapsella olevan ripuli tai ummetus jne. ja kerrottin miten se on lasta alentavaa ja sotkuista, Ja ettei lapsi ole kuivaksi oppinut jos kerran housuun paskoo, vaipat vaan takaisin.. Mutta isompi sotku se oli, jos vaipan laitoin, levisi joka paikkaan ja sitä vasta pestiinkin.. no yhtäkaikki , eräänä päivän tyttö teki sen isommankin pottaan...

Esikoinen oppi omia aikojaan kuivaksi 1v10kk ikäisenä. Pojan kanssa vähän koitin tsempata, kun ei osoittanut minkäänlaisia merkkejä pottailuun 2,5-vuotiaana. Tuloksena kamala pottakammo. Siitä kun päästiin, koitin pitää ilman vaippaa vaan (kattokaas, kun kyllä se parissa päivässä oppii...) No ei muuten oppinut. Tuskastui äiti ja tuskastui poika, joka oli aina yhtä yllättynyt, kun välillä vein itse sen vessaan ja tulikin pissa: Mistä sä äiti TIESIT!!!??? - kunhan arvasin... Poika oppi lopulta TUNNISTAMAAN sen pissahädän tasan 4-vuotiaana ja voitiin jättää vaipat pois. Yhtenä iltana vaan hiljaa totesi, että "Nyt ehkä vois olla semmonen olo, että olis pissahätä..." ja voi sitä riemua, kun se tunne oli just se :D Vahinkoja sattui silti paljon. Mutta oppi se. Lopulta. (Pojalla muutenkin kehonhahmottamisessa tosin häikkää)



Nuorimman kanssa oikein tsemppasin. Nyt pottailtiin. Tyttö oli liki kuiva 1,5-vuotiaana. Sitten iski ummetus, jonka kanssa taisteltiin yli vuosi. Ei puhettakaan, että olis kattonutkaan enää pottaan tai pyttyyn päin, kakkaaminen sattui niin paljon, että lapsi huusi suoraa huutoa -> pottakammo ylitti veljenkin kammot kirkkaasti. Masu hallintaan ja potalle. Noh, istui se siinä, muttei mitään tapahtunut. Taas tsemppasin oikein. Päiväkotikin tsemppasi. Mutta tyttö ei koskaan sanonut, että olis hätä. Ei vaikka olis seuraavan minuutin sisään tullut pissa vaippaan. - Ei ennenkuin 3v1kk ikäisenä vaan ykskaks ilmoitti, että on pissahätä. Meen vessaan. Ja niin se meni. Kahdessa viikossa päästiin niin yö kuin päivävaipastakin. Se siitä.



Ipanat oppii, kun oppii. Kuinka hiton paljon aikaa ja vaivaa mäkin olen nähnyt ihan turkasen turhaan. Uskon edelleen, että lapsella on sisäsyntyinen tarve oppia kuivaksi. Ja yleensä oppii myös ihan opettamattakin.