Lue keskustelun säännöt.
Hyvät idioottivanhemmat, kun "uhkailette" lapsianne, tulee teidän tehdä konkreettinen uhkaus!
24.07.2012 |
Taas kuulin kaupassa: "Jos et sä nyt rauhotu niin mä en koskaan ota sua enää mihinkään". Lapsi ja aikuinen molemmat tietävät, ettei näin tule käymään. Ergo, lapsi jatkaa riehuntaa.
Tee konkreettinen "uhkaus", jonka tosissaan voit ja tulet toteuttamaan, mikäli lapsi ei toimi ohjeistetulla tavalla.
Esim.
"Siivoa lelut lattialta tai minä siivoan ne varastoon, josta saat ne vasta x päivän kuluttua."
Ja jotta edes jonkinlainen auktoriteetti säilyy, toteutat tämän jos lapsi ei toimi kuten pyydät.
Helppoa kuin heinänteko.
Kommentit (10)
Luuletko ihan pyörän keksineesi?
Eipä tunnu olevan monellekaan vanhemmalle tämä selvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta aina ei vaan jaksa ja niitä sammakoita tulee aikuisenkin suusta, koska myös se äiti tai isi on ihan vaan ihminen.
Mutta hyvät idiottikanssakulkijat: kun siellä kaupassa, kadulla, leikkipuistossa, bussissa tai missä tahansa on lapsi, joka vaan ihan pikkuisen sanoo jotain, ja äiti / isä joka räpsähtää saman tien komentamaan teidän mielestänne liian voimakkaasti, pitäkää turpanne kiinni ja tunkekaa lastenkasvatusohjeenne sinne minne päivä ei paista.
Sillä näette vain yhden tilanteen.
Se lapsi on voinut kiukutella tuntikausia eikä ole lopettanut, vaikka olisi yritety 9 hyvää ja 10 kaunista. Ja sitten sitä komentaa, että NYT LOPPUI ETKÄ ENÄÄ...
ja vanhemmat jotka uskaltaa komentaa lastaan julkisesti, eivät automaattisesti pahoinpitele lastaan kotonaan.
ja lapsi joka uskaltaa kiukutella vanhemmilleen julkisesti on aika turvallisessa ja hyvässä asemassa, kun tietää, ettei kotona myöhemmin tule massiivista kohtuutonta rangaistusta.
eli jättäkää nämä perheet rauhaan.
mutta aina ei vaan jaksa ja niitä sammakoita tulee aikuisenkin suusta, koska myös se äiti tai isi on ihan vaan ihminen. Mutta hyvät idiottikanssakulkijat: kun siellä kaupassa, kadulla, leikkipuistossa, bussissa tai missä tahansa on lapsi, joka vaan ihan pikkuisen sanoo jotain, ja äiti / isä joka räpsähtää saman tien komentamaan teidän mielestänne liian voimakkaasti, pitäkää turpanne kiinni ja tunkekaa lastenkasvatusohjeenne sinne minne päivä ei paista. Sillä näette vain yhden tilanteen. Se lapsi on voinut kiukutella tuntikausia eikä ole lopettanut, vaikka olisi yritety 9 hyvää ja 10 kaunista. Ja sitten sitä komentaa, että NYT LOPPUI ETKÄ ENÄÄ... ja vanhemmat jotka uskaltaa komentaa lastaan julkisesti, eivät automaattisesti pahoinpitele lastaan kotonaan. ja lapsi joka uskaltaa kiukutella vanhemmilleen julkisesti on aika turvallisessa ja hyvässä asemassa, kun tietää, ettei kotona myöhemmin tule massiivista kohtuutonta rangaistusta. eli jättäkää nämä perheet rauhaan.
Tottahan ap on oikeassa siinä, että turhat uhkaukset rapauttavat arvovaltaa ja karaisevat lasta kieltoja kohtaan. Mitkä molemmat seikat ovat tietysti kasvatuksellisesti huonoja asioita.
Mutta kun me vanhemmatkin olemme ihmisiä, ja JOKAISELLA, joka lastaan tiiviisti hoitaa, pullahtaa välillä sammakoita suusta. Ihan jokaisella, myös ap:lla. Tästä oli muutama vuosi sitten hulvaton juttu Meidän perhe -lehdessäkin...
Onneksi me kokeneemmat ymmärrämme tuon, emmekä ala niuhottaa ja haukkua toista idiootiksi hetkellisen tympiintymisen ilmauksen takia...
On parempi uhata kuin tempasta niskasta että vittu nyt rauhotut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä asia tunnu vaan olevan ihmisille selvä.
Entinen mieheni, rakas kanssakasvattajani, uhkailee juurikin noin. Minä taas toteutan "uhkaukseni" enkä lähde mihinkään älyttömyyksiin.
Arvatkaas kumpaan lapset luottaa? Mä pidän myös lupaukseni, enkä lupaile turhia.
Keskusteltiinko asiasta? Kyllä vain. Yksi kauneimmista kukkasista oli, että mä olin luvannut lapsille että mennään paikkaan X niin mies piti sitä kiristyskeinona ja uhkaili että se reissu perutaan kokonaan jos ei käyttäydytä kunnolla.
Ko. tilanteessa lasten "huono käytös" oli ihan normaalia levotonta riehumista, johon olisi tehonnut paremmin se, että olisi kaivanut satukirjan esiin ja ottanut hetken aikaa niille mukuloilla. Mun lupaukseni käyttäminen vallan välineenä oli väärin. Ehkä minäkin tein väärin sitten tilanteen jälkeen, kun vedin lapset luokseni ja sanoin, että mitä olen luvannut, sen pidän ja iskällä nyt ei ole siihen mitään sanomista.
Minä lupaan, uhkailen ja lahjon - mutta pidän sanani. Mies ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa haukkuminen jättä vähemmälle, niin olet paljon uskottavampi.
t. idioottivanhempi,joka ei nyt jaksa perehtyä ehkä hyviinkin neuvoihisi
Toi uhkaus on samanlainen kuin pikkutyttöjen "Mä en enää ikinä leiki sun kaa!". Sillä on tarkoitus masentaa, nolata, saada surulliseksi, niin että toinen anelisi uhkauksen perumista tai ainakin seuraavalla kerralla tottelisi uhkaajaa."
Millään rangaistuksilla ei ole oikeasti mitään väliä, kyllä ne lapset osaavat olla niistä välittämättä, kunhan niitä riittävästi viljelee (oli sitten kyseessa pikkuauton nosto loppupäiväksi kaapin päälle tai ruoskalla piekseminen ja tupakalla polttaminen).
t. viiden äiti
Luuletko ihan pyörän keksineesi?