Lue keskustelun säännöt.
4,5-vuotias toivoo, että kuolen.
02.08.2012 |
Päivittäin hokee, että voi kun äiti kuolisi, hänellä olisi kivempaa isin kanssa. Kertoo myös, että aikoo tappaa minut.
Tuo nyt on toki vain lapsen puhetta, eikä siitä pitäisi pahastua, mutta tuntuu se silti aika rankalta, kun olen hoitanut ja kasvattanut lapset 99%:sti, uhrannut oman työni, jotta voisin olla kotona, kun poikaa pelotti päiväkodissa, luopunut kaikista harrastuksista lasten takia, ja lapset ovat rakkainta, mitä minulla on.
Tokihan poika tykkää enemmän isistä, kun isi ei ole koskaan kotona kasvattamassa, ja silloin kun on, hän käyttää amerikkalaista lapsenvahtia (=videot). Isin kanssa syödään herkkuja ja saa valvoa niin pitkään kuin haluaa...
Jep jep, onpa mukavaa tää vastuullisen vanhemman rooli.
Kommentit (12)
ja epänormaalia. Tavallisesti tuonikäiset kai ennemmin pelkäävät, ettei äiti tai isä vaan kuole. Tai ehkä vähän vanhempana vasta, mutta joka tapauksessa yleensä täysin päinvastainen käytös.
Ymmärtääkö lapsi, mitä kuoleminen edes tarkoittaa? Ajattelen vaan, että jos on kuullut jostain kuolemasta, mutta ei ymmärrä asiaa, ja sitten hokee tuota. Mitä jos kertoisi mitä tapahtuisi, jos äiti oikeasti kuolisi! No ehkä vähän rajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kertonut lapselle, mitä kuoleminen tarkoittaa, ja hänen ukkinsakin on kuollut, eli hän ymmärtää asian niin hyvin kuin tuon ikäinen voi ymmärtää. Mietin kyllä itse, että voisikohan tuo olla osittain yritystä varmistaa, että eihän äiti kuole, eihän?
Onhan se toki totta, että minä olen meillä se, joka tuottaa pettymykset ja kieltää asioita, joten poika varmaan ajattelee, että elämä olisi kivempaa ilman minua.
ap
että minulla olisi mahdollisuus jonkinlaiseen omaan elämään, mutta mieheni ei näköjään pysty sitä minulle antamaan. Hänelle on tärkeämpää tuijottaa iltaisin jalkapalloa tai pyöriä omissa menoissa. Jos minulla joskus on jokin vapaahetki, se on pakko käyttää esim. laskujen maksuun tms. pakolliseen. Mutta kyllä minä tätä kestän, kun viihdyn lasten kanssa.
Olen jutellut pojan kanssa tästä, ja sanonut, että minulle tulee tosi paha mieli, kun hän sanoo tuollaista, ja että ketään ei saa tappaa tai kenenkään kuolemaa ei saa toivoa.
Ihmetyttää, kun kyseessä on muuten todella kiltti ja empaattinen poika.
ap
lapsesi mielen tasaantumista.
Olisiko paikallaan harkita ammattilaisen vastaanotolla käymistä, mikäli tuollaiset puheet vain jatkuvat? Myös lasten psyyken kehitykseen liittyviä asioita tai huolenaiheita voi kysyä Psykiatrian neuvontapuhelimesta (24h) puh. 09 310 65721.
Jos sulla on raskasta niin kuunteleva aikuinen ihminen löytyy sinuakin varten esim. täältä http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?Open…
Olen miettinyt, että jos tämä jatkuu, niin haen kyllä apua; pojalle ja itselleni. On yllättävän rankkaa kuunnella tuollaisia toiveita. En uskalla puhua tästä kenenkään kanssa, koska en halua, että ihmiset tuomitsevat poikani pahaksi, sitä hän ei ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapselle että sinusta se olisi hirmu surullista koska jos kuolisit et voisi leikkiä ja olla lapsen kanssa koskaan.
Sitten sanot että kyllä isä tulee etkä sinä ole nyt aikonut kuolla, joten lapsi voi pitää kivaa molempien vanhempien kanssa.
Sitten voit sanoa lapselle että jos suututaa voi sanoa esim. olen vihainen tai jos ikävöi voi sanoa että on ikävä. Kuolemaa ei sovi kellekkään toivoa.
Poikas käytös paljastaa, että rakastaa sua kovin paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikas käytös paljastaa, että rakastaa sua kovin paljon
Poikas käytös paljastaa, että rakastaa sua kovinpaljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikas käytös paljastaa, että rakastaa sua kovinpaljon
että tuo koko perhedynamiikka ja oma, anteeksi vain, marttyyrimainen asennoitumisesi. Olisiko käynti lastenpsykiatrilla tms kuitenkin paikallaan?
Jos vielä jatkuu tai on jatkunut, kannattaa kysyä neuvolasta vinkkejä/kuuluko johonkin vaiheeseen tms.
Kerroit luopuneesi kaikista harrastuksista lasten vuoksi. Oletkin varmasti ihana ja huomioonottava äiti. Muistathan pitää myös omaa aikaa välillä ja lapsillekkin on hyvä huomata, että sinulla on myös omia juttuja. En tiedä onko hyväksi kenellekkään jos olet 100 % valjastettu lapsiin. En usko, että kokonaisuuden kannalta parasta, että luovut kaikista rakkaista harrastuksista vaan tee myös sellaisia asioita, joista nautit.
Voisi olla hyväksi jos saisitte perhe-elämää enemmän tasapainoon. Ja ihan pienenä voi jo opettaa, että tuo on ikävä toivomus eikä sellaisia teidän perheessä esitetää kenellekkän jäsenelle.