Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä ihmisiä joilla DID?
01.03.2017 |
Eli siis, kaipaisin tänne kertomuksia ihmisiltä, jolla on dissosiatiivinen identiteettihäiriö.
Miten se teillä oireilee, huomaatteko sitä itse ollenkaan?
Mulla tosiaan nyt lääkäri epäilee sitä, mutta en voi uskoa sairastavani sitä. Ensinnäkin, laitan muistikatkokset, mielialamuutokset ja oudot ostokset ym. stressin piikkiin. Toisekseen, asun kihlattuni kanssa. Eikö hän olisi huomannut jos mulla olisi useita persoonallisuuksia?
Kommentit (24)
Mulla on mutta ei kai sitä muuten huomaa kuin että saan paniikkikohtauksia melkein päivittäin enkä edes tiedä miksi ja kuulen ääniä. Ilmeisesti nämä sivupersoonat sitten näin haluavat kommunikoida. Ja epätodellinen, huimaava ja kömpelö olo usein. Ja muisti huono. Ja päivästä riippuen näytän ihan erilaiselta, meikkityyli yms. muuttuu paljon, en tiedä liityyykö tähän. Ja olen pahasti traumatisoitunut, tunnen itseni rikkinäiseksi. Noniin, joo, tulikin sitten aika paljonkin näitä oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jostain lukenut että yleisin muoto on se josta ulkopuoliset ei huomaa muuta kuin että mielialat vaihtelee ja on hajamielinen tms. Eli ne persoonat ei vaihtele niin radikaalisti yleensä kuin elokuvissa.
Mulla on paljon paniikkioireilua, muisti on todella surkea ja tosiaan mieliala saattaa sormia napsahtamalla muuttua. Meikkityyli mulla ei muutu, en kylläkään meikkaa kovinkaan usein.
Traumatisoitunut olen itsekin, juuri hyväksyttiin sisään traumaterapiaan.
On siis mahdollista, että mulla olisikin dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Mites hoito? Terapiaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon paniikkioireilua, muisti on todella surkea ja tosiaan mieliala saattaa sormia napsahtamalla muuttua. Meikkityyli mulla ei muutu, en kylläkään meikkaa kovinkaan usein.
Traumatisoitunut olen itsekin, juuri hyväksyttiin sisään traumaterapiaan.
On siis mahdollista, että mulla olisikin dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Mites hoito? Terapiaa?
Ap
Mä en oikein tiedä hoidosta, itse olen sairaseläkkeellä. Aloitin myös traumaterapian.
Tuntuu kyllä että dissosiaatio on pahentunut, sen traumaterapeutin täytyisi olla sellainen joka osaa hoitaa myös dissosiaatiota. Itsellä ei ole kai enkä tiedä mistä sellaisen löytäisi kun olen sinänsä haastava tapaus että minulla on koko elämäni ajan tapahtunut traumatisoivia asioita eli tuota.. en edes oikein normaalista elämästä mitään tiedä. Siis sitä vaan että oli jo tuon traumaterapeutinkin löytäminen sen verran haastavaa että en tiedä mistä löytäisi vielä sellaisen joka osaisi dissosiaatiotakin käsitellä.
Onko sulla muuten mikään lääkitys auttanut oireisiin? Kun sellainenkin olisi itsellä haussa, melkein kaikki olen kokeillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon paniikkioireilua, muisti on todella surkea ja tosiaan mieliala saattaa sormia napsahtamalla muuttua. Meikkityyli mulla ei muutu, en kylläkään meikkaa kovinkaan usein.
Traumatisoitunut olen itsekin, juuri hyväksyttiin sisään traumaterapiaan.
On siis mahdollista, että mulla olisikin dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Mites hoito? Terapiaa?
Ap
Mä en oikein tiedä hoidosta, itse olen sairaseläkkeellä. Aloitin myös traumaterapian.
Tuntuu kyllä että dissosiaatio on pahentunut, sen traumaterapeutin täytyisi olla sellainen joka osaa hoitaa myös dissosiaatiota. Itsellä ei ole kai enkä tiedä mistä sellaisen löytäisi kun olen sinänsä haastava tapaus että minulla on koko elämäni ajan tapahtunut traumatisoivia asioita eli tuota.. en edes oikein normaalista elämästä mitään tiedä. Siis sitä vaan että oli jo tuon traumaterapeutinkin löytäminen sen verran haastavaa että en tiedä mistä löytäisi vielä sellaisen joka osaisi dissosiaatiotakin käsitellä.
Onko sulla muuten mikään lääkitys auttanut oireisiin? Kun sellainenkin olisi itsellä haussa, melkein kaikki olen kokeillut.
Mulla on lääkkeenä Escitolopram, Propral, Abilify ja Zopinox. Abilify on todella auttanut harhoihin, en enää kuule ääniä tai näe halluja. Mulla ei nyt oo DID'iin hoitoa/lääkitystä kun diagnoosia ei ole, on vaan lääkärin epäilys kyseisestä asiasta.
Mulla on pian tapaaminen mun omalääkärin kanssa, ehkä siellä puhutaan asiasta? Ja sitten tulee aika sinne traumaterapiaan lääkärille. En tiedä mitä siellä käsitellään. Mulla oli haastattelu terapiaan vasta eilen ja sain heti tiedon, että ottavat mut hoitoon.
Mäkään en juuri "normaalista" elämästä tiedä. Koko elämä ollut myös traumattisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon paniikkioireilua, muisti on todella surkea ja tosiaan mieliala saattaa sormia napsahtamalla muuttua. Meikkityyli mulla ei muutu, en kylläkään meikkaa kovinkaan usein.
Traumatisoitunut olen itsekin, juuri hyväksyttiin sisään traumaterapiaan.
On siis mahdollista, että mulla olisikin dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Mites hoito? Terapiaa?
Ap
Mä en oikein tiedä hoidosta, itse olen sairaseläkkeellä. Aloitin myös traumaterapian.
Tuntuu kyllä että dissosiaatio on pahentunut, sen traumaterapeutin täytyisi olla sellainen joka osaa hoitaa myös dissosiaatiota. Itsellä ei ole kai enkä tiedä mistä sellaisen löytäisi kun olen sinänsä haastava tapaus että minulla on koko elämäni ajan tapahtunut traumatisoivia asioita eli tuota.. en edes oikein normaalista elämästä mitään tiedä. Siis sitä vaan että oli jo tuon traumaterapeutinkin löytäminen sen verran haastavaa että en tiedä mistä löytäisi vielä sellaisen joka osaisi dissosiaatiotakin käsitellä.
Onko sulla muuten mikään lääkitys auttanut oireisiin? Kun sellainenkin olisi itsellä haussa, melkein kaikki olen kokeillut.
Mulla on lääkkeenä Escitolopram, Propral, Abilify ja Zopinox. Abilify on todella auttanut harhoihin, en enää kuule ääniä tai näe halluja. Mulla ei nyt oo DID'iin hoitoa/lääkitystä kun diagnoosia ei ole, on vaan lääkärin epäilys kyseisestä asiasta.
Mulla on pian tapaaminen mun omalääkärin kanssa, ehkä siellä puhutaan asiasta? Ja sitten tulee aika sinne traumaterapiaan lääkärille. En tiedä mitä siellä käsitellään. Mulla oli haastattelu terapiaan vasta eilen ja sain heti tiedon, että ottavat mut hoitoon.
Mäkään en juuri "normaalista" elämästä tiedä. Koko elämä ollut myös traumattisia kokemuksia.
Onko noi lääkkeet auttanut sulla paniikkikohtauksiin? Ehkä pitäisi itsekin harkita jotain antipsykoottista lääkitystä, olen kyllä ihan todellisuudessa kiinni, mutta äänet ahdistavat ja vapisen kokoajan, joten hävettää edes lähteä ulos. Olisin vaan niin kovin toivonut pärjääväni ilman lääkitystä. Pelkään niitä haittavaikutuksiakin.
Kannattaa ottaa itsekin esille dissosiaation mahdollisuus jos lääkäri ei itse ota sitä esille. Mun lääkäri sanoi heti kun kerroin äänistä, että ovat dissosiaatiota. Olin tosin saanut jo DID-diagnoosin aikaisemmin toiselta lääkäriltä.
Mulla ei kuitenkaan ole mitään selkeitä eri persoonia, tai niinkuin niin että olisi mitään suurta muutosta kesken päivän käyttäytymisessä tms. Kukaan läheinen ei ole huomauttanut enkä itsekään huomaa. Lähinnä tuntuu että minua ei ole vaan saatan olla montaa mieltä samoista asioista ja tyyli vaihtelee niin ulkonäön kuin kodin osalta ja suunnitelmat myös. Kuitenkin jokainen persoona on hyvin hillitty samoin kuin nämä suunnitelmien muutokset. Joustavuutenakin sen voi ajatella. Varmaan vaikea diagnosoida tuo häiriö.
Kuitenkin se johtuu traumasta aina käsittääkseni niin luulen että jos trauma saadaan hoidettua niin tuokin helpottuu.
En tiennyt did:stä lainkaan ennen kuin se diagnosoitiin. Pidin vain itsestään selvänä että minussa on ns. päiväminä yliopistossa opiskelijana ja sitten ns. iltaminä yliopiston ulkopuolella. Diagnosoinnin jälkeen osia on löydetty enemmän kuten lapsiosa, kaltoinkohtelevaosa, asioista aika tunteettomasti järjellä ajatteleva pohdiskeleva osa jne.
Kolme vuotta kohta terapiaa ja paraneminen vasta alussa. Tunnistan osia yhä paremmin, mutta usein yksi osa on kerrallaan niin äänekkäänä etten kykene tavoittamaan muita puolia kuin sen äänekkään osan ajatukset.
Vaikeahan läheistenkään on aina nähdä mitään did:iä varsinkaan jollei siitä tiedä kun jokaisellahan on näitä että töissä on vaikka aika asiallinen ja vapaalla voi vitsailla vapaammin jne. Ja jokaisellahan voi mielipiteet muuttua kun tietoa saa lisää jne. ja jokaisella on synkkiä hetkiä jne. Nälkä, unenpuute jne. vaikuttaa jokaisella eli ei ole helppoa läheisenkään nähdä milloin kyse on osan vaihdoksesta ja milloin vaikka vaan siitä että pms vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla, kai. Tutkimuksissa todettu ptsd, depersonalisaatio ja derealisaatio, eri minätiloja ja psykiatrin mukaan lapsuudessa aiheutunut persoonan rakenteellinen disintegraatio (oletan että se on se joka aiheuttaa ne eri minätilat).
Mielialat vaihtelevat ihan hirveän rajusti (rajatilapersoonallisuus oli entisenä diagnoosina), olotilat yleisesti ottaen vaihtelevat todella rajusti (saatan ns suoraan astua innostuneesta yli-ihmisestä vakavasti masentuneen ihmisen saappaisiin), minkä vuoksi myös bipo on ollut aiempi diagnoosi. Muistini on täydellisen surkea, saattaa tulla black outeja ihan normaaleissa asioissa ("miten teen tämän asian jonka yleensä olen tehnyt monta kertaa päivittäin", olen ajamassa täysin tuttuun paikkaan täysin tuttua reittiä mutta yhtäkkiä ei ole hajuakaan miten sinne pääsee, saatan unohtaa totaalisesti tehtävän minkä äsken olen suorittanut). Edellä mainitut asiat ilmeisesti johtuvat siitä että eri minätiloilla on tavallaan eri muisti, ja eri tavoin kehittyneet ajatusmallit/hermoradat/muistit. Näin niinkuin pinnallisena katsauksena.
En koe että minulla on täysin eriytyneitä persoonia. Sen jälkeen kun sain lopettaa minulle sopimattomat lääkkeet, joista ei ole apuakaan koska ne on väärään asiaan määrätty, olen voinut paremmin. En ole kuitenkaan läheskään työkunnossa mutta enää elämä ei ole jokapäiväistä kitumista. Elämäni tarvitsee vielä vakauttamista ja pidemmän tasaisen jakson ennenkuin jatketaan traumaterapialla.
En usko että avomieheni oikeastaan huomaa eroa minätilojen välillä. Luulen että hän lähinnä pitää minua hankalana ihmisenä vaikka tietääkin asiasta. Mutta vaikea sitä on ymmärtää ellei siitä itse kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on paljon paniikkioireilua, muisti on todella surkea ja tosiaan mieliala saattaa sormia napsahtamalla muuttua. Meikkityyli mulla ei muutu, en kylläkään meikkaa kovinkaan usein.
Traumatisoitunut olen itsekin, juuri hyväksyttiin sisään traumaterapiaan.
On siis mahdollista, että mulla olisikin dissosiatiivinen identiteettihäiriö? Mites hoito? Terapiaa?
Ap
Mä en oikein tiedä hoidosta, itse olen sairaseläkkeellä. Aloitin myös traumaterapian.
Tuntuu kyllä että dissosiaatio on pahentunut, sen traumaterapeutin täytyisi olla sellainen joka osaa hoitaa myös dissosiaatiota. Itsellä ei ole kai enkä tiedä mistä sellaisen löytäisi kun olen sinänsä haastava tapaus että minulla on koko elämäni ajan tapahtunut traumatisoivia asioita eli tuota.. en edes oikein normaalista elämästä mitään tiedä. Siis sitä vaan että oli jo tuon traumaterapeutinkin löytäminen sen verran haastavaa että en tiedä mistä löytäisi vielä sellaisen joka osaisi dissosiaatiotakin käsitellä.
Onko sulla muuten mikään lääkitys auttanut oireisiin? Kun sellainenkin olisi itsellä haussa, melkein kaikki olen kokeillut.
Mulla on lääkkeenä Escitolopram, Propral, Abilify ja Zopinox. Abilify on todella auttanut harhoihin, en enää kuule ääniä tai näe halluja. Mulla ei nyt oo DID'iin hoitoa/lääkitystä kun diagnoosia ei ole, on vaan lääkärin epäilys kyseisestä asiasta.
Mulla on pian tapaaminen mun omalääkärin kanssa, ehkä siellä puhutaan asiasta? Ja sitten tulee aika sinne traumaterapiaan lääkärille. En tiedä mitä siellä käsitellään. Mulla oli haastattelu terapiaan vasta eilen ja sain heti tiedon, että ottavat mut hoitoon.
Mäkään en juuri "normaalista" elämästä tiedä. Koko elämä ollut myös traumattisia kokemuksia.
Onko noi lääkkeet auttanut sulla paniikkikohtauksiin? Ehkä pitäisi itsekin harkita jotain antipsykoottista lääkitystä, olen kyllä ihan todellisuudessa kiinni, mutta äänet ahdistavat ja vapisen kokoajan, joten hävettää edes lähteä ulos. Olisin vaan niin kovin toivonut pärjääväni ilman lääkitystä. Pelkään niitä haittavaikutuksiakin.
Kannattaa ottaa itsekin esille dissosiaation mahdollisuus jos lääkäri ei itse ota sitä esille. Mun lääkäri sanoi heti kun kerroin äänistä, että ovat dissosiaatiota. Olin tosin saanut jo DID-diagnoosin aikaisemmin toiselta lääkäriltä.
Mulla ei kuitenkaan ole mitään selkeitä eri persoonia, tai niinkuin niin että olisi mitään suurta muutosta kesken päivän käyttäytymisessä tms. Kukaan läheinen ei ole huomauttanut enkä itsekään huomaa. Lähinnä tuntuu että minua ei ole vaan saatan olla montaa mieltä samoista asioista ja tyyli vaihtelee niin ulkonäön kuin kodin osalta ja suunnitelmat myös. Kuitenkin jokainen persoona on hyvin hillitty samoin kuin nämä suunnitelmien muutokset. Joustavuutenakin sen voi ajatella. Varmaan vaikea diagnosoida tuo häiriö.
Kuitenkin se johtuu traumasta aina käsittääkseni niin luulen että jos trauma saadaan hoidettua niin tuokin helpottuu.
On sillä tavalla, ettei paniikkikohtaukset ole enää päivittäisiä. Mä kuitenkin haluaisin paniikkiin jonkun toisen Propralin rinnalle, se kun auttaa vaan fyysisiin oireisiin. Mulla ei ole tästä coctailista tullut sivuoireita, on kokeiltu tosi monia lääkkeitä ennen kuin löyty nää ja sopi. Abilify on ollut varsinkin A+.
Joo, pitää ehdottomasti puhua tästä lääkärin kanssa. Mä oon huomannut, että aina kun mieliala muuttuu se on ikään kuin aina nää samat "tyypit" ja mitä tapahtuu. Yhdessä mielentilassa oon kiukuissani ja paiskon tavaroita, yhdessä itsetuhoinen, yhdessä vaan itken, on se syy sitten positiivinen tai negatiivinen (mä en yleensä itke koskaan), yhdessä tilassa olen aivan liian impulsiivinen. Mä ostan kaikkee netistä ja tuhlaan rahaa peleihin ja arpoihin ja muutenkin kaikkeen turhaan. Sillä välillä tuleekin ihan outoja ostoksia kotiin joita en muista miksi oon tilannut. No, ois kiva saada syy näille käytösmuutoksille. On se syy sitte DID tai pelkkä stressi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia vaikeuksia teillä nyt jo diagnosoiduilla oli, ennen kuin saitte diagnoosin ja aloitte ymmärtää oman olemisen solmukohtia? Oliko koskaan kaoottista/itseltä hukassa olevaa oloa kun olitte ihmisten kanssa tekemisissä? Tuntuiko teistä että ihmiset näkevät teissä jotain muuta, mitä itse tunnette olevanne? Tuntuiko hankalalta tunnistaa itseään ihmisten antamista luonnehdinnoista?
Anteeksi jos kysymykset ovat liian johdattelevia tai jotain, mutta kiinnostaisi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia vaikeuksia teillä nyt jo diagnosoiduilla oli, ennen kuin saitte diagnoosin ja aloitte ymmärtää oman olemisen solmukohtia? Oliko koskaan kaoottista/itseltä hukassa olevaa oloa kun olitte ihmisten kanssa tekemisissä? Tuntuiko teistä että ihmiset näkevät teissä jotain muuta, mitä itse tunnette olevanne? Tuntuiko hankalalta tunnistaa itseään ihmisten antamista luonnehdinnoista?
Anteeksi jos kysymykset ovat liian johdattelevia tai jotain, mutta kiinnostaisi tietää.
Tunne-elämän epävakaus, toistuvia masennuksia ja sekamuotoiselta kaksisuuntaiselta vaikuttavia jaksoja, psykoottiselta vaikuttavia oireita, vaihtelin henkilönä kovin paljon ja aiheutin siten draamaa tahtomattani enkä itsekään tiennyt kuka olin. Vahvoja, sisäisiä ääniä joista vahvin oli se itsekriittinen ja rankaiseva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunikointi eri persoonallisuustilojen välillä tapahtuu telepaattisesti. Yleensä tähän liittyy kyky ja herkkyys myös telepatialle ylipäätään. Jos telepaattiset ominaisuudet kykenee hyväksymään, helpottuu kommunikointi persoonallisuuksien kanssa merkittävästi. Persoonallisuuksien kanssa voi sopia asioita. Esim. töissä kannattaa olla ankkuroivia esineitä, joista tietää, keneltä ja mistä sen on saanut. Se helpottaa nykyhetkeen palaamista eli ns. arkiminän elämää.
Ex-DID Päivi Rissanen:
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/paivi_rissanen_viett…
Suora linkki Trauma ja dissosiaatio -sivuston keskustelufoorumille:
Alue: Aihe vapaa
Up.