mikä kamalinta sektiossa?

Pahinta oli ilman pakkaantuminen suolistoon, joka sattui vatsaan aika lailla. Kovimmille otti kuitenkin se, että olisin halunnut synnyttää normaalisti, mutta lääkärit suosittelivat sektiota, joten siihen päädyttiin. Ikävintä jälkikäteen on tietty arpi, vaikka se on tosi siisti ja jää bikinien vyötärönauhan alle.

Siis puudutus ei toiminut ja leikkasivat silti? Minullakaan ei toiminut mutta onneksi tajusivat nukuttaa. Heiluttelin varmuudenvuoksi varpaitani odotellassani milloin puudute vaikuttaisi mutta lupasivat että kellekään ei puukkoa anneta ennenkuin tunto on pois. Koska tunto vain pysyi piti pyytää Nukku-Matti avuksi.

perussairauden takia. Pahinta oli se täysin toisten armoilla oleminen. Siinä makasin leikkauspöydällä kuin lihanpala ja pelkäsin kuolevani. Ja se , että vauva oli yllättäen huonokuntoinen ja näin hänet vasta 1vrk iässä kun pysyin menemään lastenosastolle.

menin tajuttomaksi ennen leikkauspäätöstä, heräsin heräämössä ihmettelin missä olin ja sitten tajusin; Missä lapseni on??? Onneksi viereeni tuli lääkäri, joka kertoi mitä oli tapahtunut ja sen että vauva voi hyvin. Oli lohdullista saada mies vierelle (tosi vain 15 min kerralla sai kuulemma olla tosi sekin tuntui ikuisuudelle). Vauvan näin vasta 2 vrk päästä. Muuta kauheta en oikeastaan kokenut. Toipuminen tietysti kestää pidempään kuin alatiesynnytyksestä.

itse toimenpiteessä oli ikävintä, ei kamalaa. Oli erikoistuva lääkäri eikä saanut neulaa oikeaan kanavaan, tehtiin sitten epiduraalilla. Tästä seurauksena oli sitten päänsärky ja veripaikkaus.



Morfiinista tullut kutina oli kovaa, ja sitä en osannut odottaa. Kovastihan sitä oli kipeä ekat kaksi päivää, mutta sitä osasin odottaa (ja "synnytys" oli kuitenkin kivuton). Ja sai kyllä lääkettä kun pyysi.



Ihan ok kokemus, arpi hienosti piilossa ja mikä tärkeintä hyvinvoiva lapsi! (oli perätila ja raskausmyrkytys joten päädyttiin suunniteltuun sektioon).

Epiduraalin ja spiraali laitto ei meinannut onnistua millään. Lasta ei päässyt heti hoitamaan, näki vain vilaukselta. Leikkauksen jälkeen olin niin kipeä koko sairaalassaoloajan etten pystynyt kunnolla hoitamaan vauvaa. Vielä kahden viikon päästä en kotona päässyt kipujen takia kunnolla ylös sohvalta tai sängystä enkä saanut muuta lääkettä kuin buranat ja panadolit. Selässä myös oli vihlova kipu usean viikon ajan Kai puudutuksista johtuen.

kun nielaisin vettä väärään kurkkuun sektion jälkeen enkä pystynyt yskimään (sattui tai joku lihas ei toiminut tms). Nouseminen sängystä oli pelottavaa aluksi. Haava parani hyvin, kipuja ei oikeastaan jälkikäteen ollut, vaikken edes ottanut paljoa tarjottuja lääkkeitä. Kipukynnys normaalisti minulla alhainen, joten tämä oli yllätys.



Ensisynnyttäjänä en tiennyt vauvoista paljoakaan, ja nyt kun en edes sängystä ylös päässyt epäilin, miten osaan hoitaa. Vauva nukkui synnärillä vieressäni, meilkein kainalossa, ja kun ekan kerran alkoi yöllä itkeä ja uskalsin itse nostaa sen rinnalle haavaani varoen (ja onnistuin), niin uskoin sen jälkeen pystyväni hoitamaan mitä vaan. Aika naurettavaa näin jälkikäteen....

Kiireellisessä sektiossa kamalinta oli se, että joutui kärsimään molempien synnytystapojen huonot puolet: ensin kivut, verenvuodon ja komplikaatiot synnytyssalissa ja sen jälkeen isosta leikkauksesta toipumisen.

Meni niin hyvin, etten voi kuin suositella! :)

sitä edeltävä synnytysyritys. Sektiopäätöksestä sitten aukenee taivas.

Vrk synnyttämisen jälkeen on taju kankaalla ja lapsellakin mahdollisesti jo huonot olot, kun vihdoin päätettiin suostua kiireelliseen sektioon. Terve lapsi kuitenkin syntyi, mikä tärkeintä. Mutta äiti pitkään huonossa kunnossa.

Sain kyllä oikeat ohjeet, mutta olin tosi kömpelö 1ja liikkuminen sattui ihan järkyttävästi. Sitten vielä onnistuin nirhaisemaan katedrin sängyn reunaan tosi ilkeästi. Nouseminen oli vaikeaa monta päivää.

kun puudutus epäonnistuu enkä ole ainut kelle on näin käynyt. Sata kertaa hirveempi kuin leikkauksen jälkeinen kipu joka sekin on oli stnallinen.

saliin pääsyä odotellessa. Takana kaksi suunniteltua sektiota eikä mitään pahaa sanottavaa.

Yhtä pahalta tuntui myös se, kun taju meinasi lähteä verenpaineen romahtamisen takia. Ensimmäiset sängystä nousemiset on järkyttäviä. Ehkä kaikkein pahinta on kuitenkin täysin toisten armoilla oleminen.

Edellisiä. Leikkauksen jälkeinen kipu. Mulla lmeni kaikki hyvin, ja ei komplikaatioita. Mutta 2 ensimmäistä,vuorokautta leikkauksesta kipu on jotain niin järkyttävää vaikka kipulääkettä sai ja paljon. Silti...

en saanut vauvaa suoraan syliini, vaan jouduin odottamaan sitä hetkeä puoli vuorokautta.

Eka oli se pettymyt, kun sanotaan, että joutuu sektioon eikä saa synnyttään normaalisti.



Toka, että en tiedä miksi, mutta minusta se oli hirveän tuntuista, ihan kuin olisi halvaantunut eikä auttanut järkeillä mielessään, ettei tietenkään ole.



Kolmas ettei saanut vauvaa heti rinnalle.



Neljäs oli se viiltävä kipu kun yritti nousta sängystä ekoina päivinä.



Viides se, että menetin paljon enemmän verta sektiossa kuin normaalissa synnytyksessä. Olo oli tosi heikko ja väsynyt pitkään, ennen kuin hemoglobiini nousi.

saliin pääsyä odotellessa. Takana kaksi suunniteltua sektiota eikä mitään pahaa sanottavaa.

Sektio ja toipuminen menivät hienosti. Kipujakaan ei ollut. Ainoastaan se puudutteesta johtuva tärinä oli vastenmielistä.

puudutuksen laitto, neljäs pistos onnistui, tärisin ja kyynelehdin kivusta. kyseessä oli suunniteltu sektio.

sektion jälkeinen kipu ei nyt mitenkään mahdoton ollut, mutta kaippa ihmiset tuntee kivun eritavalla :)