mikä kamalinta sektiossa?

minusta oli kamalaa se, että pelkäsin suurta verenhukkaa. Leikkauksen jälkeiset kivut olivat kovat ja tuli infektioita.

Puudutsta oli vaikea laittaa kun oli niin voimakkaat työntöpoltot, otti helvetin kipeää.

Kaikki otti sitten leikkauksen jälkeen kipeää. Tuntui että en pysty koskaan enää nousemaan, se ekan kerran nouseminen oli niin painajaista.

Se ällöttävä haava oli niin inhottava, ja sitten muutaman päivän päästä oli koko maha täynnä tummanpunaisia ruhjeita, pelästyin että jotain on revennyt ja verta vuotaa ties mihin.

Nyt jälkikäteen kamalinta on se kun kiinnikkeet aiheuttaa pistäviä ja viiltäviä kipuja, ja välillä pidempää jomotusta, ei pysty oikein mitään tekemään kun alkaa särkeä.

Se puudutus oli ainoa hyvä asia sektiossa. Kun ei tarvinnut siinä tuntea kipua.

Katetrin laittaminen virtsaputkeen!

Asialla oli osaamaton harjoittelija, joka tökki ja tökki katetria minuuttitolkulla paikoilleen eikä siinä edes onnistunut. :( Arvatkaapa vaan sattuiko? Vihdoin vakkarihoitaja tuli laittamaan ja onnistui heti.



Myös ikävä pissatulehduskierre mua jäi seuraamaan katetroinnin jälkeen.



Toiseksi pahinta oli jatkuva kuoleman pelko (jota tosin olisin varmasti kokenut alatiesynnytyksessäkin). Pelkäsin veritulppaa, liiallista verenvuotoa, liiallista puutumista, halvaantumista...

etten voinut liikkua yhtään (rintakehästä alaspäin tunnoton). Ja mukavaa ei ollut myöskään se, kun puudutuksen teho alkoi heiketä siinä vaiheessa kun vatsanpeitteitä ruvettiin karsimaan yhteen. Tuntui sellainen polttava, tylppä kipu..

Leikkauksen jälkestä kipua en taas muista pitäneeni pahana ja toivuin hyvin. Leikkaushaava minulla pystysuunnassa.

Esikoisen alatie-synnytys kaikin puolin mukavampi kokemus.

Itsellä takana hätäsektio. Ainoa, mikä jälkikäteen harmittaa on juuri tuo kun pikkusta ei saa heti syliin. Heräämössä oli kummat fiilikset tärinöineen. Kipuun vaan tarpeeksi lääkettä. Mulla ei ole liikkeellelähdöstä jäänyt mitään "traumoja". Nopeasti se siitä lähti ja haava parani hienosti!

mutta se sektion jälkeinen vatsan/kohdun painelu oli jotain ihan hirvittävää. Painettiin suoraan siitä haavan päältä mulla kun on pystyhaava hätäsektion takia.

kaikki kivut oli helppo kestää ja olin pian jo fyysisesti hyvässä kunnossa.



Se kun hetkeksi näkee juuri syntyneen vauvansa ja oksentaa kaksi kertaa...että tervetuloa vaan maailmaan :(

Lapsi viedään heti pois eikä häntä saa nähdä kuin sen hetken.

Se oli myös kamalaa kun ei tunne jalkojaan..tietää että on puudutettu mutta se paniikki. sektion takia ahdistaa myös hengittää.

ai niin olihan minulla yksi kipu kokemuskin joka oli KAMALA..kaksin puolin tultiin heräämössä painamaan mahaa oikein runttaamalla.

miehenikään ei päässyt heräämöön minua katsomaan vaikka niin luvattiin.

lasta ei nää kuin vasta seuraavana päivänä tai näinhän minä mutta pyörätuolissa ihan pöllyissä hetken aikaa lasta. en edes tunnistanut kuka voisi minun olla :(

Vaikka lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla jo aamulla niin vasta seuraavana päivänä olin kunnolla kunnossa..ei juuri mitään muistikuvaa siltä päivältä.

Haavan paranemisen jälkeen meni todella pitkään etten tuntenut alavatsalla mitään kosketusta. oli kamalaa kun se on minun erogeeninen paikkani.



mutta se henkinen huonommuuden tunne oli siis pahin. miten on niin epäonnistunut. tehtiin siis niin ettei synnytyskään ollut vielä edes alkanut koska oli toksemia ja perätila.

myös hätäsektioitu, pystyviilto napaan asti

kaikki kivut oli helppo kestää ja olin pian jo fyysisesti hyvässä kunnossa.

Se kun hetkeksi näkee juuri syntyneen vauvansa ja oksentaa kaksi kertaa...että tervetuloa vaan maailmaan :(

Lapsi viedään heti pois eikä häntä saa nähdä kuin sen hetken.

Se oli myös kamalaa kun ei tunne jalkojaan..tietää että on puudutettu mutta se paniikki. sektion takia ahdistaa myös hengittää.

ai niin olihan minulla yksi kipu kokemuskin joka oli KAMALA..kaksin puolin tultiin heräämössä painamaan mahaa oikein runttaamalla.

miehenikään ei päässyt heräämöön minua katsomaan vaikka niin luvattiin.

lasta ei nää kuin vasta seuraavana päivänä tai näinhän minä mutta pyörätuolissa ihan pöllyissä hetken aikaa lasta. en edes tunnistanut kuka voisi minun olla :(

Vaikka lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla jo aamulla niin vasta seuraavana päivänä olin kunnolla kunnossa..ei juuri mitään muistikuvaa siltä päivältä.

Haavan paranemisen jälkeen meni todella pitkään etten tuntenut alavatsalla mitään kosketusta. oli kamalaa kun se on minun erogeeninen paikkani.

mutta se henkinen huonommuuden tunne oli siis pahin. miten on niin epäonnistunut. tehtiin siis niin ettei synnytyskään ollut vielä edes alkanut koska oli toksemia ja perätila.

Älä välitä! Olet synnyttänyt nainen sinäkin ja ei noille tilanteille voi mitään. Saatte molemmat olla terveitä, hengissä... Ei synnyttäminen ole mikään "naisen mitta".

t. suunniteltu sektio

kaikki kivut oli helppo kestää ja olin pian jo fyysisesti hyvässä kunnossa.

Se kun hetkeksi näkee juuri syntyneen vauvansa ja oksentaa kaksi kertaa...että tervetuloa vaan maailmaan :(

Lapsi viedään heti pois eikä häntä saa nähdä kuin sen hetken.

Se oli myös kamalaa kun ei tunne jalkojaan..tietää että on puudutettu mutta se paniikki. sektion takia ahdistaa myös hengittää.

ai niin olihan minulla yksi kipu kokemuskin joka oli KAMALA..kaksin puolin tultiin heräämössä painamaan mahaa oikein runttaamalla.

miehenikään ei päässyt heräämöön minua katsomaan vaikka niin luvattiin.

lasta ei nää kuin vasta seuraavana päivänä tai näinhän minä mutta pyörätuolissa ihan pöllyissä hetken aikaa lasta. en edes tunnistanut kuka voisi minun olla :(

Vaikka lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla jo aamulla niin vasta seuraavana päivänä olin kunnolla kunnossa..ei juuri mitään muistikuvaa siltä päivältä.

Haavan paranemisen jälkeen meni todella pitkään etten tuntenut alavatsalla mitään kosketusta. oli kamalaa kun se on minun erogeeninen paikkani.

mutta se henkinen huonommuuden tunne oli siis pahin. miten on niin epäonnistunut. tehtiin siis niin ettei synnytyskään ollut vielä edes alkanut koska oli toksemia ja perätila.

Älä välitä! Olet synnyttänyt nainen sinäkin ja ei noille tilanteille voi mitään. Saatte molemmat olla terveitä, hengissä... Ei synnyttäminen ole mikään "naisen mitta".

Sain kyllä sitten toisen lapsen alakautta ja mikä ihana tunne olikaan :)

nyt kolmatta odotan ja silti vieläkin tulee pelot mieleen...jopa itkin yks ilta vielä 6v jälkeenkin miehelleni traumojani.

en silti pidä ketään toista epäonnistuneena vaikka sektio olisi tehtykin. itse olisin kuollut jos äidille ei olisi tehty sektiota. äiti on saanut seuraavatkin lapset sektiolla.

ihan oman pään sisäistä siis.

mutta se sektion jälkeinen vatsan/kohdun painelu oli jotain ihan hirvittävää. Painettiin suoraan siitä haavan päältä mulla kun on pystyhaava hätäsektion takia.

saliin pääsyä odotellessa. Takana kaksi suunniteltua sektiota eikä mitään pahaa sanottavaa.

Sektio ja toipuminen menivät hienosti. Kipujakaan ei ollut. Ainoastaan se puudutteesta johtuva tärinä oli vastenmielistä.

Minulla on takana kaksi onnistunutta sektiota, eikä mitään ole jäänyt todella kamalana mieleen. Pelkään piikkejä, joten varmaankin se puudutuksen laitto oli kamalinta, mutta sekin vain pelon vuoksi. Toipuminen meni hyvin, puudutus toimi ja särkylääkkeitä sain riittävästi ja riittävän pitkään.



Perus panadol + burana ei mulla riittänyt mihinkään, mutta vahvempiakin saa, jos vain pyytää. Vaihtoehtoja löytyy, jos ekat lääkkeet ei tunnu vievän kipua pois ja lääkeet ovat turvallisia vaikka imettäisit.