Varmaan järjetön kysymys avioerosta, mutta onko teitä hävettänyt

olla ylipitkässä parisuhteessa? Saa jämähtäjän leiman...juu on vähän kärjistetty, mutta toisaalta totuuden siemen

olla ylipitkässä parisuhteessa? Saa jämähtäjän leiman...juu on vähän kärjistetty, mutta toisaalta totuuden siemen

jämähtänyt sulla on alapää

olla ylipitkässä parisuhteessa? Saa jämähtäjän leiman...juu on vähän kärjistetty, mutta toisaalta totuuden siemen

Aloin seurustelemaan mieheni kanssa 18-vuotiaana. Menimme naimisiin kun olin 23. Nyt kahdeksan vuotta aviossa ja ollaan onnellisia ja rakastan miestäni yli kaiken.

MUTTA ihan hirveää... mutta hävettää sanoa tuo uusille tuttavuuksille, että ollaan niin nuorena aloitettu... Hän on ainut seurustelukumppanini, enkä kenenkään muun kanssa ole seksiä harrastanut.

Heti jos kerron tuon, niin ajattelen vastapuolen heti ajattelevan, että ero vielä tulee, kun niin nuorena... Ja kun ei muita kumppaneita... Eikä seksiäkään muiden kanssa...

Typerää :D

ihan avoimesti puhin jos joku kysyy

joka oli juorunnut sen väliportaan pomoille, mikä oli kyllä ihan hyvä. Ei kyl oo hävettänyt kertoa, kun en oo meillä ainoa.

tulee puheeksi jos tulee, jos ei tule, ei sitä tarvitse kaikille kailottaa. Enkä usko sen kiinnostavankaan ketään joka ei ole läheinen.

sinkkuja kyllä löytyy ja pitkässä parisuhteessa olevia. Tosin en voi jättää eroamatta vain sen takia, että hävettää epäonnistuminen. ap

ihan samoja häpeän ja epäonnistumisen fiiliksiä erotessani taannoin avoliitosta. Pikkuhiljaa sitä sitten sana levisi, eikä tarvinnut asiasta enää joka välissä puhua ja toki enemmän vaikutti se, että sai elämänsä taas uusille uomille, jolloin itsetunto nousi ja asian kanssa tuli sinuiksi.

Avioero on epäonnistuminen, ja vakka oli se omaa syytä tai ei ole, niin ainahan epäonnistuminen hävettää. Aina ja joka asiassa. Mutta muista, että pelko selätetään menemällä pelon läpi. Mitä enemmän kerrot ihmisille eronneesi, sitä helpommalta kertominen tuntuu. Salaileminen vain pidentää häpeää.