Uusi yläkerran naapurimme on jo huonoissa väleissä meidän

ja parin muun rapun asukkaan kanssa.



Naputus alkoi heti muutamista pikkujutuista, jotka nyt arvon rouvaa häiritsivät, niitä sen enempää erittelemättä, koska eivät koske minua.



Meille hän tuli valittamaan vapaana olevasta kissasta, joka oli änkeytynyt rappikseen (joku oli osannut kertoa, että kissa on meidän). Kissa oli paria päivää aikaisemmin karannut ikkunasta (ykkösessä asutaan) kun mies korjasi hyttysverkkoa. Palasi kuitenkin onneksi kotiin vesisateen yllättäessä.



Rouva päätti kuitenkin pitää saarnan, miten kissat kuseskelevat rappikseen ja niiden pito irti on laitontan (ihan kuin en tuota tietäisi....). En ehtinyt ihan oikeasti sanoa sanaakaan asiasta, sen verran suu vaahtosi.



Myöhemmin näin, kuinka rouva ulkoilutti koiraansa. Koira juoksenteli onnellisesti pihassa pissailemassa istutuksiin. Kävin ystävällisesti huomauttamassa, että koirat tulisi myös pitää kiinni. Minä en halua, että joku arvaamaton koira käy muksuihin (omiin tai muiden) kiinni enkä halua kauniiden istutusten menevän piloille (piha on talkoovoimin laitettu kuntoon ennen rouvan muuttoa).



Rouva otti sitten hernepellon nekkuunsa eikä edes heitä sano kun tulee vastaan....



Saas katsoa, kellä asukkaalla menee ekana hermot tuohon naiseen.