Olen saanut lapsen 80-, 90- ja 2000-luvuilla, odotan tällä hetkellä neljättä. Haluatko kysyä jotain?

ikäinen olet? Onko lapset samalle miehelle? Aika erikoinen on kyllä tilanteesi, täytyy myöntää. Onnea!

kun mulla oli samankaltainen täällä?

Olen 39-vuotias, saman miehen kanssa koko ajan :) Ekan lapsen sain 16-vuotiaana, toisen 20-vuotiaana, kolmannen 31-vuotiaana ja neljännen siis 39-vuotiaana tulevana syksynä. Mummuksi tulin vuosi sitten :)

En voisi kuvitellakaan sun tilannetta ja suoraan sanottuna puistattaisi tuollainen. Mutta onnea sulle jos olet itse halunnut =)

Minä olen saanut lapset -91, -93, -97, -04 ja -11.



En ihan päässy tuonne -80 luvulle :D



Olen 40 vuotias.

Nyt aion äitiyslomalla alotella ainakin miettimään väitöskirjaa :)



Ihan hyvin mulla on omaa aikaa ollut. Mies teki 90-luvun ajan matkatöitä ja aina kun oli kotona huolehti lapsista ja kodista, jolloin mulla oli aikaa ihan mihin vaan. Nyt ollaan viimeiset kymmenen vuotta eletty ihan normaalia 8-16-arkea, kyllä sitä aikaa omiin juttuihin on nytkin. Molemmilla.

sua kyllästytä jatkuva lastenhoito? Itse tällä hetkellä kolmen pienen lapsen kanssa odotan kieli pitkällä sitä aikaa, kun lapset kasvavat ja alkaa saamaan sitä omaa aikaa edes vähäsen. Vaikka onhan sulla ollut tuossa pitkiä aikoja lasten välillä, eli ei ole ollut yhtä pikkulapsiaikaa elämäsi.

Ja saman miehen kanssa 16-v asti, hienoa!

sua kyllästytä jatkuva lastenhoito? Itse tällä hetkellä kolmen pienen lapsen kanssa odotan kieli pitkällä sitä aikaa, kun lapset kasvavat ja alkaa saamaan sitä omaa aikaa edes vähäsen. Vaikka onhan sulla ollut tuossa pitkiä aikoja lasten välillä, eli ei ole ollut yhtä pikkulapsiaikaa elämäsi.

Ja saman miehen kanssa 16-v asti, hienoa!

Itsellä kolme lasta, joista nuorin on nyt 15 ja kyllä on ihanaa!! Nytkin yksin kotona, kun kaksi poismuuttaneita, mies muualla ja teini kavereille. Ihanaa!!

Huh. Etkö tunne itseäsi vanhaksi, jos olet jo mummi tuossa iässä?



Mä olen sua vain 4 vuotta nuorempi, mutta silti mun esikoinen on 5 vuotias, en voisi mitenkään olla siis mummi vielä! Ja tunnen itseni nuoreksi, kun lapsetki ovat vielä pieniä-

Olen siis opiskellu ja ollu oikeissa töissä "luomassa uraa" :)



Tää meidän yhdessäolo on kyllä varmasti jonkinsortin ihme, jotenkin me vaan ollaan jaksettu toisiamme :)

Ikäerot ovat sen verran suuria, että jokaiseen lapseen on voinut panostaa ja nauttia äitiydestä. Kukin on saanut olla se ainoa vauva aika pitkään.



Hienoa myös, että olette edelleen yhdessä.



Ainoa, mitä itse pidän negativiisena (mutta sinä varmaan et), on se, että olet jo mummo. Uskoisin, että lastenlapset eivät saa samanlaista huomiota mummolta, jolla on pieniä vauvoja itselläänkin. Näen siis, että ainakin ensimmäisne lapsesi lapsi/lapset jäävät paitsi siitä perinteisestä isovanhemmuudesta, ihailusta ja arvostuksesta, kun yllättäen pitkästä aikaa perheessä on vauva. Toki varmaan huomioit ja näet lapsenlasta mutta työssä käyvä ja kohta pienen vauvan äiti ei vain pysty siihen, mitä jo hetken mummoutta odottava kohta eläköityvä nainen voi tarjota. Ja tämä siis omaa ennakkoluuloani, teidän tilanteenne voi olla aivan toinen.

Poika oli 22 kun saivat lapsen. Mun mielestä liian aikaisin, mutta mikäpä mä olen tässä asiassa neuvomaan... :D :D Mummunmussukka se on ja ihana!

Olen siis opiskellu ja ollu oikeissa töissä "luomassa uraa" :)

Tää meidän yhdessäolo on kyllä varmasti jonkinsortin ihme, jotenkin me vaan ollaan jaksettu toisiamme :)

että se vastuu on kuitenkin olemassa, vaikka kuinka olisi omaa aikaa ja mieskin tekisi paljon. Mua painaisi tuo jatkuva kiinni oleminen, mutta kukin taaplaa tyylillään =)

Mutta useamman kerran viikossa pienen kanssa nähdään, asuvat melko lähellä meitä. Nytkin ovat tulossa saunomaan ja grillaamaan ja luultavasti jäävät yöksi, niin saadaan aamulla mussukan kanssa kupistella mummu ja ukki-juttuja :)



Mutta en voi tosiaankaan hoitaa lapsenlasta milloin tahansa, enkä kuluttaa mielettömiä summia rahaa, kun on omiakin pieniä ja tarvitsevia. Mutta meidän 8-vuotiaan vauvakamat oli vielä säästössä ja lapsenlapsi sai ne ja nyt sitten tuleva vauva saa taas lapsenlapsen kamat lainaksi :)



Koen kuitenkin olevani osa lapsenlapsen elämää, ja lapsenlapsi on tärkeä osa mun elämääni!

Ja ihan täytyy sanoa että johan pomppas! :D :D

..pykätä tenavia tänne liikakansoitettuun maailmaan tuota määrää.

Sama isä kaikilla. Odottelen kovasti mummoksi tuloa ja mitä kaikkea lastenlasten kanssa voin sitten tehdä:) Nyt vielä keskityn omien lasten elämään joka täyttyy harrastuksilla, kulttuurilla, matkoilla ja arjesta. Lisäksi tietysti oma työ ja harrastukset. Elämä on ollut ihanaa ja toivon monta samanlaista vuotta vielä tulevaisuudessa.