miksi sinulla on lemmikki tai miksi sinulla ei ole lemmikkiä?

rakastan eläimiä ja nautin niiden seurasta tosi paljon. Lisäksi olemme koti-ihmisiä jotka ei välitä matkustelusta ja tykkäämme kun on iso "lauma" kotona, niin lapsia kuin eläimiäkin.

rakastan kyllä suuresti eläimiä, varsinkin koiria, mutta tiedän, että kovin kiireisen elämäni takia koira ei saisi tarpeeksi ulkoilua ja seuraa, joten olen vakuuttanut itseni siitä, että parempi olla hankkimatta.

no olen aina innolla hoitanut esim. mummolan navettakissoja ja pihakoiria; saanut tottelemaan ja harjatuksi yms. jo alle kouluikäisenä eli kiinnostusta ja malttia ja taitoa on aina ollut lemmikkeihin, ei niinkään esim. hevosiin tai muihin kotieläimiin mitä mummolassakin oli! Ekan oman lemmikin sain sain 9-v. se oli marsu, akvaarion sain 11-vuotiaana, ekan koirani sain 13-v. ja ekan oman kissan otin omaan kotiini 18-vuotiaana.

Nyt 41-vuotiaana minulla on koiria ja kissoja.



En ole koskaan kaivannut matkustamista, olen matkapahoinvoiva sekä merisairas henkilö!



Viihdyn maalla kotona lasteni sekä lemmikkieni ja puutarhani parissa!

otettiin miehen kanssa koira lapsettomana, nuorena pariskuntana, että saataisiin elämään enemmän liikuntaa ja tiettyä aktiviteettia, joka ei vaadi kotoa pois lähtemistä. Koira toi elämään molempia, ja lisäksi saimme yhdessä hoivailla sitä.



Nyt on lapsia ja aktiviteettia totta tosiaan ois ilman koiraakin. ;) Mut toisaalta, silloin kun koira on mökillä anopin seurana, minulla menee päiviä etten käy kunnon lenkillä. Vaikka koira ei tuo kuin sen parikymmentä lisäkilometriä kävelynä viikossa liikkumista, niin on sekin parempi kuin ei mitään. Jumppaan tulee kuitenkin aika harvoin lähdettyä kun ei ole pakko, mut koiran on pakko saada kävelynsä.

perheessä astmaa sairastavia ja eläinallergiaakin löytyy

Minulle lemmikit ovat ihan itsestäänselvyys. Olen todella hoivaviettinen, sen takia hankin aikanaan ekan koiran. Sittemmin innostuin harrastamaan koiran kanssa. En osaa lähteä minnekään salille / jumppaan tmv, mutta koiran kanssa liikuntaa tulee helposti ja nautin siitä.



Koirien kautta olen saanut paljon hienoja, samanhenkisiä ystäviä.



Meillä koirat ovat elämäntapa ja kulkevat joka paikassa mukana. Kissa reissaa mukana myös, tosin ei ehkä nauti asiasta siinä määrin kuin koirat. Kissa hankittiin lähinnä lasten lemmikiksi, kun koirat ovat sellaisia, ettei voi lapset ulkoiluttaa (tiibetinmastiffi ja sekarotuinen). Kissa kyllä hurmasi sitten minutkin ja on tosi rakas.



Haaveilen kovasti kolmannesta koirasta, mutta koska niissä on kuitenkin paljon hommaa etenkin alussa, että saa koulutettua koirasta kelpo kansalaisen, niin pitää lykätä muutama vuosi eteenpäin haavetta. Mutta rotu on jo selvä, seuraava perheenjäsen on berninpaimenkoira :)

Jos asuttais "maalla", olis koira kyllä vakavassa harkinnassa, vaikka muuten ajatus elävistä otuksista lemmikkeinä onkin jotenkin vähän pervo.

lapsena meillä oli aina kissa ja lisäksi mulla on ollut kaikennäköisiä jyrsijöitä lemmikkinä. Nyt en jaksaisi mitään vaativaa eläintä (esim. koiraa en jaksaisi hoitaa), mutta kissa menisi helposti vanhasta tottumuksesta. Ainoo et mies on allerginen, joten jäänee siten haaveeksi se kissakin..