Aija Hannilan Valon Lapsi
Nyt on ilmestynyt uusi kirja siitä kun tyttö joutui lapsena hyväksikäytetyksi. Aija Hannila kertoo Inkasta, joka kovista kokemuksista johtuien haki apua ja sai terapiaa sekä etsi tasapainoa toisenlaisesta hengellisyydestä kuin vanhoillislestadiolaisuus.
Mielenkiintoista uhrin tarinassa on se että tässäkin taustayhteisö on vanhoillislestadiolaisuus.
http://freepathways.wordpress.com/2012/07/17/valon-lapsi/
Kommentit (7)
eikö Hannila siinä ohjelmassa sanonut että kaikki oltiin lapsia? ELi ei ainakaan pedofilian uhri ole ollut? Täyttyykö sitten hyväksikäytön kriteerit? Jos lapsista on kyse? Vaikea tietysti sanoa kun ei taustoja tiedä.
Kirja ei tosiaan vaikuta lukemisen arvoselta.
Ai, olisiko Hannilan pitänyt alkaa kertoa meheviä ja yksityiskohtaisia raakoja kuvauksia menneestään TV-kameroiden edessä? Aika hurjaa odottaa joltain sellaista.
Siitä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä, että hän sanoo kaikkien olleen alaikäisiä. Kyseessä on niin vakava ja traumaattinen kokemusmaailma, että kukaan muu kuin saman kokenut ei voi edes kuvitella sitä. Uskoisin Hannilan kiertelyllään ja kaartelullaan suojelleen ennen kaikkea itseään, mutta myös muita, näitä hyväksikäyttäjiä.
Tiedän tapauksen, joissa hyväksikäyttäjnä on ollut 17-vuotias nuori ja hyväksikäytettynä 6-vuotias tyttö, myös sellaisia, joissa hyväksikäyttäjät ovat olleet 4+ vuotta vanhempi. Hyväksikäytön kriteereitä löytyy esim. täältä:
http://koti.welho.com/marhalla/T_kun_kumppanisi_on_kokenut_sek_hyvk.html#mita
Seksuaalinen väkivalta voi olla erittäin raakaa, vaikka ikäerot olisivat pieniä ja tekijä alaikäinen.
Maijan tarinassa, jossa taustayhteisönä myös vanhoillislestadiolaisuus, on suorempaa kerrontaa. On aina helpompaa kertoa tarinansa anonyymina.
on fiktiivi teos?
Ja päähenkilon nimi ei montaa kertaa kirjassa esiinny?
eikö Hannila siinä ohjelmassa sanonut että kaikki oltiin lapsia? ELi ei ainakaan pedofilian uhri ole ollut? Täyttyykö sitten hyväksikäytön kriteerit? Jos lapsista on kyse? Vaikea tietysti sanoa kun ei taustoja tiedä.
Kirja ei tosiaan vaikuta lukemisen arvoselta.
Hannilahan ei sanonut juuta eikä jaata toimittajan kysyessä tapahtuneista. Totesi vain, että kaikki oltiin lapsia. Ja ilmeisesti kurjassakaan ei tapahtumista varsinaisesti kerrota.
Mua jotenkin ihmetyttää, kun tullaan julkisuuteen asian kanssa mutta ei kuitenkaan kerrota mitä on tapahtunut. Joidenkin mielestähän jo (poika)lasten tiirailu tyttöjen pukuhuoneeseen jumppatunnin jälkeen on hyväksikäyttöä.... Ja tässä en todellakaan väitä, että Hannilan mielestä näin olisi vaan tarkoitan yleisellä tasolla. Enkä missään nimessä vähättele Hannilan hyväksikäyttökokemuksia! Hyväksikäyttökokemukset on aina vakava ja surullinen asia eikä kenenkään ihmisen pitäisi niin joutua tuntemaan.
Ei kovin imarteleva arvostelu...
Luin kirjan takakannen jo aiemmin, kun törmäsin siihen jossain netissä surffatessani mutta kirjoitustyyli vaikutti heti liian koukeroiselta, kiertelevältä ja kaartelevalta. En jaksa lukea sellaista. Tuo blogissa kirjoitettu arvostelu tukee päätöstäni olla lukematta kirjaa.
Olen kyllä muuten kiinnostunut aiheesta (itsekin entinen vl) ja katsoin tv:stä ssen ohjelman, jossa kirjan kirjoittaja oli yhtenä keskustelijana. Minua ärsytti jo silloin hänen tyylinsä olla vastaamatta kysymyksiin. Kokoajan kierrellään ja kaarrellaan. Itse pidän enemmän suoraviivaisesta kerronnasta ja keskustelusta.