Lue keskustelun säännöt.
Väsyttää ihan hirveästi, mistä apua.
31.07.2012 |
Eli nyt kertokaa mistä voin saada apua.
Olen neljän lapsen yksinhuoltaja, kaksi lapsista erityislapsia.
Käyn töissä ja koitan yksin selviytyä lasten päiväkotiin viemisistä ja hakemisista ja soitella isommille pitkin päivää ovatko selvinneet kouluun ja kotiin, onko läksyt tehty jne.
Työpäiväni venyvät välillä niin että päiväkoti menee jo kiinni ja pitää aina keksiä joku hakemaan pienemmät lapset päiväkodista. Mutta pääsääntöisesti työni on kahdeksan tuntia päivässä.
Lapset käyvät isänsä luona joka toinen viikonloppu, eli vain noin neljä yötä kuukaudessa.
Tätä on kestänyt, eli erosta on kohta kolme vuotta ja mä olen aivan loppu.
Tuntuu, että kuristun kun en saa henkeä, minä en jaksa.
Isältä ei enempiä vastuunottoja heru, vanhempani auttavat minkä pystyvät, mutta ovat hekin työelämässä eivätkä ihan hirmuisesti jaksa hekään.
Muita minulla ei oikeastaan sitten olekaan. Kavereilla lapsia ja työelämä ja parisuhteet vievät aikaa, ei heillä ole aikaa minua auttaa.
Onko mitään paikkaa mistä voin saada apua?
Olen tähän asti kuitenkin tehnyt kaikkeni. Lapsilla on aina puhtaat ja laadukkaat vaatteet, teen heille ruoat jotta koulun jälkeen voivat sitä lämmittää, leikitään ja touhutaan yhdessä. Mutta nyt kun olen ollut lomalla, huomaan että töihin paluusta ajatuskin tuottaa tuskaa ja kyyneliä, tällä lomalla en ole saanut levättyä riittävästi. En jaksa tehdä lasten kanssa mitään vaikka nythän minun pitäisi jaksaa kun on loma.
Väsyttää aivan tolkuttomasti ja masentaa, kun tunnen etten jaksa ja pysty, enkä oikeasti nyt edes halua, haluaisin vain levätä jotta voisin jaksaa taas lasten kanssa paremmin.
Onko ketään joka ollut vastaavassa tilanteessa, yksin näin monen lapsen kanssa ja hoitanut yksin kaiken? Tähän asti olen tuntenut jopa pientä ylpeyttä, että hemmetti mä olen selvinnyt hyvin ja ollaan lasten kanssa onnellisia, vaikka lasten isä ei lasten kanssa pahemmin viihdykään ja jätti meidät uuden rakkauden takia, mutta nyt tuntuu tosissaan että voimat loppuvat.
Kommentit (9)
ja sitä varmasti onkin.
Minä olen ollut kolmisen vuotta 3 lapsen yh ja arki on ollut raskasta siksikin, että 2/3 lapsesta valvottaa paljon :/
Olisiko sun mahdollista vähentää työmäärää eli tehdä lyhennettyä päivää tai osa-aiakatöitä?
Kysele kuntasi / kaupunkisi sos.verkosta, josko saisit apua arkeen vaikka perhetyöntekijästä?
Ja sitten lasten isä; hänen olisi hyvä nyt alkaa ottaa enempi vastuuta, ovat ne hänenkin lapsiaan ja ei kukaan jaksa määräänsä enempää kantaa yksin.
Voimia sinulle!
Ps. Mistä päin sinä olet, haluatko kertoa? Jos voisin olla avuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiperhettä minäkin ehdottaisin, kysy vaikka neuvolasta mitä kautta sellaisen voisi saada. Tukiperhe voi ottaa lapset vaikka yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa - silloin saisit hengähtää jo kaksi viikonloppua kuukaudessa.
Mikä on taloudellinen tilanteesi? Jos rahaa on, niin käytä sitä itsesi auttamiseen: Palkkaa vaikka MLL:n hoitaja säännöllisesti yhtenä iltana viikossa, niin että sinä pääset johonkin hetkeksi rentoutumaan (uimaan, leffaan, shoppailemaan,...) tai palkkaa siivouspalvelu siivoamaan.
Älä yritä olla superäiti: Lapset osaavat varmasti leikkiä välillä myös keskenään tai itsekseen. Nosta silloin hyvällä omallatunnolla jalat ylös ja lue vaikka päivän lehti. Lapsista vanhemmat voivat jo osallistua kotitöihin - auttaa sinun taakkaasi. "Saarioisten äidit" tekevät ihan kelvollista kotiruokaa - ei lapset mene rikki vaikka söisivät sitä parina iltana viikossa, tai jaksamisen ollessa vähissä vaikka vähän useamminkin. Hyödynnä myös lastenohjelmat: istuta lapset (jos ikähaarukka sopii kohderyhmään) vaikka pikkukakkosen eteen ja nauti vaikka av:lla surffailusta sen aikaa.
Ja ennenkaikkea: silloin kun lapset ovat isällään, ÄLÄ käytä viikonloppua kodin puunaamiseen, vaan käytä se rentoutumiseen, ihan oikeasti!
Ja mieti vielä se lähipiirisi uudelleen: Onko lapsillasi kummeja? Voisitko sanoa heille, että nyt kaipaisit apua. Varmasti auttaisi jaksamistasi, jos edes ne erityislapset olisivat välillä vaikka viikonloppuna yökylässä kummillaan - tai ihan vaikka arki-illan poissa. Millaisissa väleissä olet miehen vanhempien kanssa? Hekin ovat lastesi isovanhemmat, eivätkä välttämättä näe lapsenlapsiaan niin usein kuin haluaisivat - olisiko heillä halua ja jaksamista ottaa lapsia kyläilemään edes silloin tällöin? Onko lapsilla omia kavereita, joiden luokse voisit sopia leikkitreffejä ilman sinua tai vaikka yökyläilyjä?
että isältä ON heruttava enemmän apua.
Viet lapset sinne ja sanot isälle, että nyt on sun vuoro. Että haet viikon päästä.
Mitä jos kerrot vakavasti lasten isälle että meinaat väsähtää kokonaan. Kerro että jos sinä joudut esim. sairaalaan lepäämään tulee lapset sitten isälleen. Pyydät häntä hoitamaan lapsia enemmän nyt että kerkeäisit ladata akkujasi ja jaksaisit paremmin.
Tai sitten kerrot tilanteesta lasten isän vanhemmille tai lasten isän sisaruksille jos he voisivat ex-miehesi lähisukulaisina vaikuttaa siihen että mies kantaisi enemmän vastuuta lapsistaan.
Lasten kummeina on ex mieheni sisko ja hänen miehensä, mutta eron jälkeen he eivät ole vastannut yhteydenpitoon saatika pitänyt sitä ite. Samoin ex miehen ystäväpariskunta, joka myöskään ei ole tavannut lapsia kun pari kertaa. Ja sitten toisella puolella Suomea asuu yhden lapsen kummit sekä yhdet tässä lähellä joiden kanssa olemmekin yhteydessä, mutta heillä kolme omaa lasta ja talonrakennusprojekti.
Olen exmiehelleni kertonut jaksamisestani ja joka kerta kun siitä puhun hän myötäilee joo joo, joo, kyllä kyllä, niin ei tässä muutkaan jaksa jne. Mutta vaikka pyydän, hän ei lapsia ota, enkä haluaisi viedä lapsia väkisin sinne, jos hän vaikka sanookin etten ota, jotta lapset eivät joutuisi sitten pahoittamaan mieltään kun isä ei huolikaan.
Isommat lapset onneksi auttavatkin siinämäärin siivoamisessa ym. että vievät roskat, tyhjentävät tiskikoneen ja siivoavat omia huoneitaa.
Ruoat tulee osin Saarioisten äideiltä, kiitos heille, ilman niitä meillä olis välillä ollu varmasti nälkä.
Kun lapset ovat isällään, usein nukunkin tosi paljon ja käyn kävelyllä ja joskus jopa repäisen ja menen vähän iltaa istumaan, jopa yhden juoman kera :D
Exmiehen vanhemmat eivät pidä yhteyttä minuun. Tapaavat lapsia vain kun lapset ovat isällään. Usein onkin niin, että lapset menevät silloin yhdeksi yöksi isovanhemmille, joka kyllä on kiva että heitäkin tapaavat, mutta jos neljästä yöstä kuukaudessa mitä isällään olevat ovat näistä kaksi isovanhemmilla, se tuntuu kovin kovin vähältä.
En minä uskalla kertoa mistä päin olemme, mutta kiitos ihanat ihmiset jotka apuanne tarjositte.
Neuvolassa tulee käytyä harvemmin kun lapset eivät enää ihan niin pikkuisia ole, vaan kerta vuodessa käyntejä.. mutta kaitpa sinne puhelimella yhteyden saisi jotta voisi kysellä tuota tukiperheasiaa.
Kaksi lapsista on siis erityislapsia. Toinen erittäin ujo ja sulkeutunut, tämä paheni eron jälkeen :(
Toinen on erittäin vilkas, kai jonkun diagnoosinkin tähän saamassa piakkoin, jonka kanssa kauppareissutkin ovat hel*****ä :(
Joskus joku tullut jopa sanomaan, että pidä lapsesi kurissa, mutta vilkas lapsi ei vaan kertakaikkiaan pysty olemaan paikallaan ja hiljaa.
Työpäiväni pituutta jos voisinkin lyhtentää, oi se olisi mahtavaa, mutta teen sijaisuutta niin sijaisena ei tälläiseen ole mahdollisuutta. Mietin jo kokonaan kotiin jäämistä, mutta ei se ole taloudellisesti mahdollista. Ja pienin joka on se vilkas tapaus, hän tarvitsee päiväkotia ja jos olisin itse kotona, ei varmaan omatuntoni antaisi rauhaa viedä häntä silloin päiväkotiin.
Mutta tiedättekös, jo se että joku vastaa ja lohduttaa, se tuo iloa ja lohtua, ihan joo hymykin meinaa vähän tulla.
Terv. Alkuperäinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellainen juttu vielä, vaikka oletkin todella paljon hyviä vastauksia saanut, että varmaan jos kertoisit oman vointisi niin ainakin nuo erityislapset voisivat saada helpostikin tukiperheen! Joissakin kunnissa myös edelleen toimii lapsiperheiden kotipalvelu, joka on tarkoitettu haastaviin elämäntilanteisiin avuksi mutta ei siis ole mikään lastensuojelujuttu.
Olen itse kolmen lapsen totaaliyh, ja kyllä raskasta on aika usein. Jos et asu omistusasunnossa, kannattaa selvittää paljonko oikeasti häviäisit jos jäisit kotiin. Yhteiskunnan tuet ovat aika hyvät, ja juuri sinunlaistesi toivoisin niitä akuuteimpaan hätäänsä käyttävän! Voisiko erityislapsista saada vammaistukea/omaishoidontukea?
Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle, ihan varmasti löytyy keinoja helpottaa elämääsi :)
Ja kyllä minä työstäni sen verran palkkaa saan, että jos jäisin työttömyysrahoille, putoaisi tulot aika paljon. Tosin, silloin ei olisi bensakuluja työmatkoille. Ja ehkä saisin enemmän asumistukea.
Pitää varmasti ottaa asiaksi nyt selvittää tuo vaihtoehto.
Vammaistukea ei näistä minun lasten vaivoista voi saada, siinä kai rajana se että pitäis joutua kuljettamaan lasta terapiaan ym. niin paljon että sen vuoksi saisi sitä tukea.
Se mitä itse koen, mihin apu olisi kaikkei kallisarvoisin, että pääsisin ruokakauppaan ilman lapsia jotta vilkasta lastani ei tarvitsisi kokoajan kieltää koskemasta, juoksemasta, huutamasta, puhumasta ventovieraille jne. Autoon kun pääsee kaupasta, tulee usein hengähdettyä "huh selvittiin ilman yhtään hajonnutta esinettä tai suuttuneita ihmisiä"
Ja siihen, että minun ei tarvitsisi murehtia kerkeänkö juuri ja juuri päiväkodille ennen sen sulkeutumista ja lapset kysyy miksi meidät haettiin viimeisenä :( Ja kun vihdoin kotiin pääsee siellä odottaa koululaiset joilla on sata asiaa kerrottavana ja läksypulmia ja nälkä, kuten pienemmilläkin ja itse voisi rojahtaa sohvalle ja nukahtaa samantien...
Eli voih, kun olisi joku joka joskus hakisi lapsia päiväkodista, pitäisi seuraa koululaisille ja vahtisi lapsia, että voin käydä kaupassa. Luulen, että jo tuosta olisi valtavan suuri apu meidän perheelle.
Ylimääräistä rahaa ei valitettavasti kuitenkaan ole, joten en usko että joka viikolle olisi varaa palkata MLL:n hoitajaa :(
terv. Alkuperäinen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä nettiruoka-kauppaa? Mä käytin sitä yhdessä elämäni vaiheessa ja se helpotti kovasti kun ruokatarvikkeet tuotiin suoraan kotiin illalla tai viikonloppuisin, miten nyt sitten halusinkaan. Googlaa vaikka "nettiruokakauppa"-sanalla niin ehkä löydät omasi:)
Voisitkohan saada tukiperhettä joka ottaisi ainakin osan lapsista yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa ?
Me ollaan harkittu rupeamista tukiperheeksi mutta vielä ollaan odoteltu kun omilla lapsilla sairauksia jotka työllistävät aikalailla.
Missäpäin asut ? Voisin ehkä auttaa jos asutte Pohjanmaalla ?
Entä sitten lyhennetty työaika ? Olisiko taloudellisesti mahdollista/työssä mahdollista?