Mikä prosessi =((

Itse ylivelkaantuneena voi vain hakata päätäni seinään ja todeta, että voi v*ttu mikä tampio.



Kymmenia tuhansia velkaa, eri velkojia ainakin 15 kpl. Korkokulut kuukautta kohti 2000 euroa, en selviytynyt. Monta kuukautta elin 100 eurolla kuussa, itkin ja surin. Itsemurhaakin yritin, olin loppu. Pelkäsin ulosottoa, häpesin ja palkäsin. Olen lainaillut sukulaisilta rahaa elämiseen..



Nyt velkaneuvoja ohjeen mukaan, tämä tie on loppu! Elämiseen pitää jäädä rahaa, lasten elättäminen on myös minun velvollisuus. Vaikka olenkin täysin omaa syytänyt velkaantunut, en jaksa enää miettiä mistä rahaa ruokaan. En ole käynyt aikoihin ruokakaupassa ostamassa ruokatarvikkeita. Töissä olen katsellut työkavereiden eväitä maha kurinien.



Monet läheiseni ovat ottaneet velkaantumiseni asiallisesti, toiset ovat moralisoineet, toiset ovat pitäneet minulle kuulusteluja ja mm isäni huusi minulle kaksi tuntia.. huusi ja haukkui. Hän oli sitä mieltä, etten ole kärsinyt tarpeeksi, minun pitäisi ottaa vastuu elämästäni. Osoittaa teoillani, että hoidan velkani. Kärsiä ja oikeasti ryömiä velkojieni eteen pyytämään anteeksi.



Niin, velkaantuessa taloustilanteeni oli toisenlainen. Palkkani lähes 3000 euroa kuussa, nyt 1600 euroa. Aivan, ei nykyinen palkka riitä edes korkokuluihin ja elääkin pitäisi.



Loputon ahdistus toivottavasti olisi takana, jotta voisin käydä töissä ja aloittaa velkojen maksun ulosoton kautta. Soitin äsken ulosottoviranomaiselle, joka oli hyvin ymmärtäväinen ja asiallinen. Neuvoi minua maksamaan kykyjeni mukaan alta pois kaikkien pienimmät vipit, sekä ne joissa on järkyttävin korko.



Nyt alkaakin pitkä ja rankka syksy. Kohta postilaatikon täyttää perintätoimistojen kirjeet jne. Tämä tulee olemaan kova paikka =(

Itse olen velkaantumisellani ajanut itseni tähän suohon, jonka vuoksi menetin mielenterveyden.



Toivon itseltäni sitä, että voisin antaa itselleni anteeksi, jotta pystyisin käymään töissä ja tätä kautta hoitamaan laskuni.



Kevättä ja kesää en ole tuskaltani nähnyt, olen ollut niin ajatuksien vanki. Vaatinut itseäni kärsimään, mielessäni olen mitätöinyt itseni. Ja onko tämä kaikki ollut sen arvoista? Ei ole, paremmin olisin voinut, kun olisin jo keväällä ollut näissä ajatuksissa, että ulosottoon vipit.



Ei se ole maailmanloppu, tätä kautta saan elämäni raiteilleen. Vaikka lainat eivät ulosotossa koskaan lyhene, olen niitä kuitenkin velvoutunut hoitamaan.



Kohta ahdistaa perintäkirjeet