Että mä olen pettynyt itseeni!!

Olen hirveessä ahdingossa.Lapsi on nyt 2,5v tasan ja 3-vuotiaana olisi tarkotus laittaa tyttö päiväkotiin.Mä en kestä ajatusta siitä,että en voi olla enää tyttöni kanssa päivisin.Työpaikkaakaan ei ole minne palata..Miksi mä en voi olla niin vahva,että päästäisin irti..Syön vaan koko ajan,sipsipusseja,karkkia,suklaata kaikkea!!! Olen lihonut nyt muutaman kuukauden sisällä yli 5kiloa..mä en voi sietää omaa peilikuvaakaan :( Ja mies,se osaa olla mun tukena..ja paskat.Äijä on yrittänyt pakottaa lapsen tarhaan jo vuoden iässä,koska niin teki hänen ex-vaimonsakkin heidän lapsen kanssa..



Saakohan tästä nyt mitään tolkkua?



Kohtalotovereita kenties? Jossain?