Istutaanko yhdessä iltaa täällä av:lla?

Siideriä juon yksinäni täällä, mies on töissä ja poika 9v nukkuu.

Mitään erikoista ei mulla ole keskusteluun tuotavaa, tuntuu kuin kaikki paska kaatuisi kerralla niskaan ja mun yksin tarvis löytää voimia ne kestään.

Oonko mä se ärsyttävä kaveri joka pilaa kaikkien illan loppuyöstä avautumalla vaikeista asioista kun muilla on just paras meno päällä. ;)

makaan sohvalla ja päästelen äänettömiä tappajia. muu perhe nukkuu. seuranani on vellipullo. ei karkkia eikä mitään!

Samanlainen täällä. Yksin joutuu siideritkin juomaan, kun mies nukkuu :(

Esikoisen kanssa (on jo teini) on ollut pahoja ongelmia, itsetuhoisuutta ja masennusta, sekä siihen päälle miehen känninen pettäminen joka on käsitelty periaatteessa, mutta mä en tunnu sen asian yli pääsevän vaikka aikaa tapahtuneesta on jo vuosi.

Terapiassa ollaan käyty, mutta tuntuu että se ei ikinä unohdu, mietinkin olisiko ero ainoa vaihtoehto vaikka kaikki muu sujuu ja mies todella tekee kaikkensa perheen eteen?

Luottamuksen palaaminen vie kokemukseni mukaan vuosia. Ja sittenkin vielä tulee hetkiä, että miettii onko toinen rehellinen. Joutuu työskentelemään aika lujasti voidakseen luottaa jälleen.



Onko esikoisesi saanut apua? Mistä nämä ongelmat ovat saaneet alkunsa?

Miettiikö mies vielä tota toista naista?

Esikoinen oli psykiatrisessa hoidossa muutaman viikon ja nyt käy säännöllisesti terapiassa. On niin toivoton olo, kun ei tiedä miten toista pystyy auttamaan. Hänen itsetuntonsa on ala-asteella lyöty ihan pohjalle, luulee olevansa huono, ruma ja arvoton.

Vai suhde? Ja miksi ajattelet ettet kelvannut?



Masennus on kyllä vaikea sairaus, minullakin on oli vaikea nuoruusiän masennus, koin ettei kukaan voi auttaa minua. :( Selvisin siitä kuitenkin.. Onko sinulla hyvät välit lapseesi?

Ajattelen niin, että jos mä olisin kelvannut niin ei olisi tarvinnut muualta hakea. Hullua on se, että meidän seksi on ollut aina todella loistavaa ja sitä on ollut viikottain. Se olisi ollut helpompi ymmärtää jos seksiä olisi ollut harvoin tai se olisi ollut huonoa, mutta molemmat tosiaan ollaan siitä nautittu ja kokeiltu kaikenlaista.

Ihana kuulla, että olet selvinnyt masennuksesta! Mielestäni meillä on lapsen kanssa ihan hyvät välit, voi puhua mulle mistä vaan, mutta jotenkin on kovin sulkeutunut eikä puhu. Onneksi puhuu edes terapeutille.

Iso kiitos sinulle, kun asiasta kanssani keskustelet! Helpottaa kummasti kun saa asioita purkaa :)

Kyse oli kännisestä pettämisestä,niin tilanne varmaan oli hetken hairahdus ja virhe. Olettaisin miehenkin niin ajattelevan,jos nyt on tehnyt kaikkensa perheen ja suhteen eteen. Eikä kyse ole siitä,ettetkö sinä kelpaisi. Miten pettäminen muuten tuli ilmi?



Hyvä jos lapsi puhuu terapeutille. Masentuneen maailmankuvahan on sillä tavalla vinksallaan,että ajattelee olevansa huono ja kelpaamaton. Ja jopa niin,että kaikki on häntä vastaan. Itseäni auttoi pienetkin hetket kun joku sanoi välittävänsä,rakastavansa ja huolehti. Raskas on kumpikin rooli,masentuneen ja läheisen.

Saitko ulkopuolista apua? Ei kai tässä äitinä muuta voi kuin lujaa rakastaa ja tsempata toista. Tehdä kaikkensa, että toisella on hyvä olla.



Mies itse myönsi pettämisen, kun olin hänen käytöksestään huomannut että jotain on vialla eikä käyttäydy "normaalisti". Aikani tenttasin ja sieltä se totuus sitten tuli :(

kuin toivuin kokonaan. Kävin kahteen otteeseen terapiassa. Läheisenä ei juuri muuta voi kun pitää huolta,ihan konkreettisesti ja muistuttaa että rakastaa ja että aina voi tulla juttelemaan,mutta pakko ei ole. Eli olla lähellä,mutta antaa tilaa. Aika herkällä silmällä kuitenkin tarkkailisin jos omasta lapsesta olisi kyse.



Kauanko pettämisestä on muuten aikaa? Ja onko terapia auttanut? Sanoiko mies syytä pettämiselle?

siis sellaisia ketjuja, joissa voisi kertoa kuulumisia vapaasti ja viettää iltaa palstalla

osaa näin kovin tarkasti lukeneena kommentoida aiempien kirjoittajien pettämisdraamoihinh mutta pitää vain kysyä että oliko joku siinä suhteessa vialla kuitenkin? Ei tarpeeksi kommunikaatiota, seksiä, elämä vain ajoi erilleen? Mies ei tuntenut tulevansa ymmärretyksi, vai kenties (avo)vaimo?



Mikä ikinä syy olikin, se ei oikeuta pettämistä mutta näiden asioiden yhdessä tai tietyissä tapauksissa yksin pohtiminen auttaa ymmärtämään asioita ja avaa polkuja tulevaan. Joko tiedostetaan (luultavasti) YHTEISET ongelmat mitä oli ennen pettämistä tai huomataan että toinen ei vain ole siinä elämänvaiheessa enää / kykenevä pysyvään suhteeseen että ei kannata jatkaa..



t. 24-vuotias mamma joka juo miehensä tekemää ihanaa kotiviiniä kun kaksi rakasta nukkuu viereisessä huoneessa

ddappadai minä olen laulava talonmies,

joten jäi "istunnot" väliin.. Otetaanko tänään uusiksi? :)

enkä halua pilata ketjua. Hauskaa iltaa!

Kaksi lapsistakin kipeenä. Muuten kaikki ihan ok. : ) Olin eilen kaverin häissä ja tuli otettua viiniä vähän enemmänkin. Ja tanssin nololla tyylillä koko illan, vedin ilmakitaraa gunnareiden tahtiin ja kaikkea. Eihhh!! Ja lauloin paikallisille kavereilleni suomalaisia kansanlauluja. Voi apua...



Nyt siis kuumeinen flunssa ja krapula vaivaa. Olo on aika kauhea. Mitäs muille kuuluu tänään?

Mulla nyt olo että voisin laulaa vapaaehtoisesti kansanlauluja! Eli, muutama saunabisse ja nyt kun lapset nukkuu aukastaan miehen kanssa vinkkupullo ja lipitellän se ja muistellaan nuoruutta :)

Sillon tuli kyllä laulettua ja tanssittua paljon! Nuorena siis...

-1-

Vaikka oma kurkku on nyt kyllä järkyn kipeä. Ja välillä tulee noloja flashbackejä eilisillasta. : D Oli kyllä tosi hauskaa ja häät oli ISOT, yli 200 vierasta. Mahtava meininki oli.



Kolmen viikon päästä Suomeen lomailemaan, jeejee. Kauhea ikävä ruisleipää ja jostain syystä myös raejuustoa...? Ja kun saisin nyt pari suomalaista suklaapatukkaa! Tupla maistuis ja Fazerina.

täällä olen ja eilenkin olin. nauroin martinaviiksille