Liian suuri ikäero

Ei kai sitä nyt heti tarvitse loppuiäksi sitoutua vaan nauti ihastuksesta, uudesta ihmissuhteesta ja katso minne se elämä kuljettaa.

Jos kaikki asiat pitää ennakoida ja miettiä perin pohjin ennenkuin edes on tarpeen niin jää monta hyvää ja ihanaa asiaa kokematta ja elämättä.

Totta. Voi olla että kokisimme hyviä hetkiä, eihän sitä voi tietää jos ei kokeile. Jotenkin kuitenkin rassaa tuo ikäero. Vai ajattelenkohan liikaa, mitä muut meistä ajattelee. Onneksi voi mennä hetki kerrallaan ja katsoa, mitä tuleman pitää :)

Totta. Voi olla että kokisimme hyviä hetkiä, eihän sitä voi tietää jos ei kokeile. Jotenkin kuitenkin rassaa tuo ikäero. Vai ajattelenkohan liikaa, mitä muut meistä ajattelee. Onneksi voi mennä hetki kerrallaan ja katsoa, mitä tuleman pitää :)

Ihan sama mitä muut ajattelee. Mutta sitä kannattaa miettiä, jos loppuelämän suhdetta olet tuosta haluamassa, että miten ne käytännön asiat jaksat kun mies alkaa oikeasti vanheta ja sinä olet vielä elinvoimainen ja jaksava. On esim. riski joutua omaishoitajaksi viisikymppisenä jne.

Ainakin te tulette toimeen ja pidätte toisistanne. Tuskin olisit onnellisempi nuoren, mutta epäkiinnostavan miehen kanssa.

kun se vetää aina vaan kakkoseen.



ap

Pitihän jonkun änkeä tännekin tuollaista p...skaa.

Mutta kiitos muille vastaajille, olette oikeassa. Mietityttääkin juuri tuo omaishoitajajuttu ja se, että hänellä on pieni tyttö. Kuka hänestä huolehtii kun isä vanhenee? Itsellänikin on 2 pientä, olishan siinä mahdollisuus ettei isä pysty kauaa huolehtimaan hänestä. Liekkö edes täysi-ikäiseksi.

siinä mielessä olisi helpompaa olla suhteessa nuoremman kanssa, mutta minkä sitä tunteilleen mahtaa. No, päivä kerrallaan mennään :)

sama ikäero; ollaan oltu yhdessä jo 13 vuotta.



Suhtemme alkua jarrutti juurikin iso ikäero. Mutta sieulunkumppanuus oli niin syvää että molemmilla oli tunne että elämä jää elämättä jos tämän jättää kokematta.



EI ketään voi neuvoa tämmöisesä. Mutta ei kannata miettiä tulevia liikaa; elämä on tässä ja nyt. Ei nuroemmankaan kumppanin kanssa voi olla varma etteikö sairaus tai loukkaantuminen tekisi toisesta omaishoitajan. Ja sillä ei itse asiassa ole mitään väliä jos rakastaa/kyse on elämän suurimmasta rakkaudesta.

Haluaisin muistuttaa, että jollei vielä niin kohta sillä miehellä on erektiiohäiriöitä ja sitten olet lopun elämää ilmamn kikulia...



Minä 39 ja mieheni 53-tiedän mistä puhun.

Älä laita itseäsi pinteeseen.

Jos haluat niin kannattaa varmastikin unohtaa tuo mies ja siirtyä eteenpäin, sinäkin alat olla jo liian vanha humputtelemaan.

mieheni on minun ikäiseni.

Tää nyt ei varsinaisesti liity alotuksee, mut entäs ku oon 14v tyttö ja ihastukseni kohde 10v poika! Kaikki jotka tietää on ihmetelly, mut ei kumpikaa olla kerrottu esim. vanhemmille mitään. Ja tunne on siis hyvinkin molemminpuolinen :)

Jos haluat niin kannattaa varmastikin unohtaa tuo mies ja siirtyä eteenpäin, sinäkin alat olla jo liian vanha humputtelemaan.

Esim meillä 2 lasta :) (se, joilla sama ikäero)

Myöskään erektiohäiriöt eivät ole kirkossa kúulutettuja (mieheni yli 60-v) vaan kaiketi yksilöllistä. (Itse deittalin kaksikymmpisenä samanikäisttä, jolla ei kunnon stondista :)