Minä olin nuorena uskomattoman tyhmä.

Piti alle kaksikymppisenä saada poikaystävä, kun muillakin oli. Lapsikin piti hankkia heti paikalla, kun pelotti lähteä opiskelemaan. Mies ei tuntunut suurelta rakkaudelta, kun kuvittelin, että yhdessä täytyy olla kun on kerran alkanut olemaan. Tehtiin toinen lapsi. Sitten piti hankkia taloa, kun ajattelin , että sillähän tämä epätyydyttävä parisuhdekin paikkaantuu. Ja koko ajan se tunne, että ei voi erota, kun mitä siitä kaikki ajattelee. Voi hyvänen aika sitä hölmöyttä. Nykyisin nuoret tuntuvat olevan viisaampia.