Mitä mieltä saikkuilijoista, jotka pystyvät tekemään kaikenlaista muuta, mutta ei töitä?

Ymmärrän että ärsyttää. Mutta lopulta sä et voi tietää sitä muuta kuin mitä kaupungilla näet. Sairastelun syyt on monet.

kyllä sen miten tämä toinenkin hehkuttaa facebookissa koko kesän kestävää LOMAANSA! Ja sitten rilluttelee joka puolella kännissä sen "ah niin kauhean kipeän jalkansa kanssa".



On se kumma ettei töitä pysty tekemään, mutta kännissä pystyy kyllä telomaan samaa jalkaa uudelleen ja uudelleen...

Tekee istumatyötä, eli istuu ja vastaa puhelimeen, joskus joutuu käyttämään tietokonetta, mutta siinäpä se.

Ja olen ihan kiusallani laskenut, viimeisen 2 vuoden aikana on tehnyt 2 täyttä työviikkoa, eikä niitäkään putkeen.

Silti on voimia shoppailla ja käydä keikoilla ja minun kanssa kahvilla..

En voi käsittää näitä ihmisiä. Jos se töissäkäynti on niin vaikeaa, niin miksi ei irtisanouduta? Sillekin työlle varmasti löytyisi tekijä, joka arvostaisi työpaikkaa ja helppoa, suht hyvin palkattua työtä.

en ymmärrä sitä miten nämä tyypit saavat sitä sairaslomaa jatkuvasti???



Itse käyn lääkärissä korkeintaan pari kertaa vuodessa ja vaikka joskus ollut todella pahasti kipeänä niin maksimissaan olen saanut 3pv sairaslomaa. Sitten on pitänyt sen jälkeen mennä taas uudelleen lääkäriin.



Mutta nämä alituiseen saikkuilevat tulevat yleensä aina vähintään viikon tai parin saikkulapun kanssa vaikka olisi mikä tauti!



Uskomatonta, pitäisiköhän lääkäreitäkin kouluttaa "huomaamaan" nämä tekosairaat.

Mutta et voi aina tietää mikä sairasloman todellinen syy on. Työkaveri voi sanoa, että migreeni vaivaa (ja se muuten voi oikeasti olla todella paha vaiva), mutta oikea syy voi olla mielenterveysvaivat, tragedia perheessä, mikä vaan. Kaikki eivät avaudu syistä työkavereilleen.

Mutta todellakin aina ulkopuolisille ei ole selvää sairausloman syy. Mä sairastuin todella pahasti ja vakavasti sisäilman takia entisessä työpaikassa. Oireina oli mm. järkyttäviä nivelsärkyjä, hengitysvaikeuksia, päänsärkyä ym. ym. En saanut nukuttua, arkipäivän toimet vaikeutuivat, mm. sormet ei toimineet kunnolla joten miten kirjoitat koneella mitään? En saanut shampoopulloja auki ym. Olin jatkuvasti sairauslomalla, ja tietysti kun pahimmista kivuista pääsi viikon sisään eroon, olo kaikkialla muualla oli hyvä. Mutta päivä, kaksi töissä ja olin taas ihan romuna. Joten ei kun saikkua hakemaan.



Tämä varmasti näytti ulkopuolisille ja naapureille siltä, että kunhan lusmuilen vaan. Otin aina lapset pois päiväkodista kun muutaman päivän ensin nukuin pahinta väsymystä pois ja säryt rauhoittuivat että sain tehtyä ruokaa ym. Eli elämä näytti varmasti mukavalta.



En todellakaan kertonut kaikille puolitutuille kaikkia oireitani, koska jopa työterveydessä osa lääkäreistä ei uskonut oireitani vaan epäilivät mielenterveyttäni. Särky kun ei näy ulospäin eikä sitä mitata kuten esim. astmaa pef-mittarilla.



Ja sama muillakin työkavereilla. Olivat paljon sairauslomalla ja miettivät mitä naapurit ajattelevat kun ovat päivisin kävelyllä ym. Ulkona olo kun auttaa sisäilmasta toipumista, paitsi tietysti siitepölyaikaan jne.



Eli kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Onneksi itselläni se painajainen on takana, olen vaihtanut työpaikkaa.

Miten taas sai helposti säikkyä kun on "köhköh" vähän käheä olo..

T. 4

mukasairastelijoita on tosi vähän, mutta ehkä se vaikuttaa että olen koulutusta vaativassa asiantuntijatyössä, jossa työkaverit on yleensä motivoituneita töihinsä...



Näin omassa työympäristössä kun kellään ei ole ylenmääräiset poissaolot tapana, en ajattelisi mitään erityistä siitä että on saikulla mutta vaikka baarissa. Olen itsekin käynyt, kun tässä pari vuotta sitten sairastin aikuisena vesirokon lievitin kutinaa ahkerasti kaljalla lähikuppilasas :) Ja koiratkin minun on sinkkuna ulkoilutettava kunnossa kuin kunnossa.



Mutta tosiaan jos joku yksi tyyppi olisi vähän väliä pois epäilyttävin syin niin kyllähän sen saikulla juhlimista näkymistä katselisi vähän eri silmin.

Ja sitä saikkua on tosi vaikea saada. Mulla murtui pari varvasta kesälomalla ja viikon lepäsin kotisohvalla kun kävelemään en pystynyt kunnolla. Lääkäri ei antanut toimistotyöläiselle yhtään saikkua ja totta olikin että ei se kipeä jalka töitä tietokoneella estänyt. Mutta jälkikäteen -varpaat kipeytyy edelleen helposti ja tapahtumasta on yli 2 vuotta aikaa- parantuminen olisi voinut olla onnistuneempi jos jalkaa ei olisi tarvinnyt rasittaa yhtään pariin viikkoon = saikkua olisi saanut edes viikon.

Voisin melkein väittää, että jokaisessa työsuhteessaan (poikkeuksetta jokainen kestänyt maksimissaan puoli vuotta) se on saikutellut enemmän kuin tehnyt töitä. Milloin on fyysistä vaivaa ja milloin on pientä flunssaa. Flunssasaikuilla on monesti soitellut mulle, että lähtisinkö seuraksi jumppaan/uimaan/salille/baariin.



Tyyppi on ikiopiskelija, eikä siitä huolimatta käy edes kouluja kunnolla. Saikkua, luvatonta poissaoloa jne. kun on vähän krapula.



Mukamas etsi töitä kesäksi, mutta kun yhyy ei löydy mitään, niin lopetti etsimisen ja pakosti nyt joutuu elelemään tuilla ja mamman rahoilla. Ja ainahan voi ottaa vähän viinaa kun on loma!



Mutta on se silti tosi mukava, kun se jakelee kaikille muille elämänohjeita esim. siitä, miten työelämässä tulee käyttäytyä, miten saa rahaa säästöön ja minkälaisen talon ostaa, kunhan on oma yritys pystyssä :D Eikä varmaan tarvi sanoa, ettei edes yritä kuunnella muiden neuvoa, vaan vetäsee herneet nenukkiin.

ja en ymmärrä näitä lääkäreitä. Kun monesti on saanut lukea esim. että jopa lapsensa menettänyt ei saa sairaslomaa vaan lääkäri on sitä mieltä, että kyllä hyvin pystyy töitä tekemään!



Mutta sitten näille lusmuilijoille jaetaan saikkua saikun perään vaikka työnantajakin on jo ilmaissut huolensa asiaan.