Te, joiden mies huoleton unohtelija, miten jaksatte?

Lapset ovat juuri tuollaisia kuin kuvailet, miehesi on vain annettu jäädä lapseksi - ei ole vaadittu kasvamaan ikävuosien karttuessa, ei ole odotettukaan vastuunkantoa.



Hae netistä artikkeli transaktioanalyysistä, jossa puhutaan eri minätiloista: lapsi, aikuinen, vanhempi. Miehesi on lapsen minätilassa ja sinä vanhemman minätilassa (suhteessasi mieheen). Haluaisit aikuinen-aikuinen suhteen, ja totta kai alkaa ärsyttää jossain vaiheessa. Ihan hyvä.



Mä käyn aiheesta terapiassa, ja terapeutti mulle toteaa mulle kuivasti: Itsehän olet sen opettanut kohtelemaan itseäsi tuolla tavalla. Itsehän sä hyväksyt että sua kohdellaan tuolla tavalla. Itsehänä sä kannat vastuun sen puolesta...



Eli tarkoittaa sitä että MUN on myös muututtava. Ei ole kivaa kun joutuu muuttamaan omia toimintatapojaan - mies (=lapsi) alkaa kiukutella kun vaimosta on tullut ihan paska, kun se ei enää hoidakaan kaikkia asioita mukisematta.



Parasta olisi mennä molempien terapiaan, jos et saa miestäsi mukaan, mene itse. Saat tukea "kasvatus"tehtävääsi suhteessa mieheesi ja saat myös apua nähdä mitä itsessäsi, omasssa toiminnassasi pitäisi muuttaa...



Vai haluatko olla aina miehellesi äitinä?



nimimerkillä 12 vuotta yhdessä, lapset 6 kk, 2 v ja 42 v. (huom! tuo 42 v kasvaa kovaa kyytiä aikuiseksi, käy terapiassa - ja on kiukkuinen siitä että sitä vaaditaan muuttumaan...mä vaan en enää suostu hoitaan toisten lapsia - kun on noi kaksi omaakin :-)

karhukirjeitä perinnästä ei tullut, koska mä hoidin laskut siitä eteenpäin kun ne meidän postilaatikkoon sapui. JNE. Ei ongelmia - mies hoiti sitten muita asioita.



Mutta nyt kun siitä on tullut huolekas unohtelija, elämä on ihan perseestä. Siis nykyään se stressaa kun se miettii, että tuleeko kaikki hommat nyt varmasti hoidetuksi ja onko veroilmoitus taatusti kunnossa ja kun ei se osaa niitä tehdä. Sit se kiukuttelee mulle, kun sitä stressaa, mut kuitenkaan se ei osaa niitä tehdä, eikä se ihan täysin kai luota siihenkään, että mä hoidan. Ja sitä kiukuttelua ei kyllä jaksa katsella ja kuunnella susikaan.

Meillä ihan samaa. Laskuista muistuttelin aikani, koska mielestäni on tyhmää maksaa muistutusmaksuja ym. jos tilillä olisi eräpäivänä rahaa laskut maksaa. Ja mieluummin jo sitä ennen. Mies ehkä pikkuhiljaa tajuaa miten suuria summia rahaa menee kankkulan kaivoon vain hänen laiskuutensa/huolettomuutensa takia.



Tunnen itseni äidiksi monessa muussakin asiassa, mutta yritän jatkuvasti rohkaista miestä itsenäisemmäksi. Ärsyttää kun hänellä on tapa huomauttaa jostain odottaen että mitä teen sen. Esim. vaatteissaan olevat tahrat odottaa minun puhdistavan! Samaten jos haluaa jotain ruokaa/leipomuksia niin toteaa "tekisipä mieli sitä ja sitä" ja sitten ihmettelee kun niitä en teekään.



Joo, mammanpoikahan tuo on. Töissä kuitenkin oma-alotteinen ja asiansa hoitava mies. Arjen lisäksi elämä on niin paljon muutakin, että yritän kestää. Yritän nalkuttamatta takoa miehelleni kalloon että ajattelen hänen parastaan kun en tee asioita valmiiksi tai käskystä.

tekstiä kakkosella. Toisaaltaan kai tuota unohtamista on eri tasoista.



Meillä mies unohtelee ja hukkaa tavaroitaan aika usein.



Mulle se on aika pitkälti asenne kysymys. Asennoidun itse siihen niin että en hermostu vaan tiedän että sellainen vika miehellä on. Jos tulee tilanne että mies unohtaa itsestään selvän asian niin en hermostu. Ja toisaaltaan taas yritän muistuttaa usein asioista joista tiedän että mies ei niitä muista.

En enää jaksa uskoa, että mieheni muuttuisi.

olen oppinut hyväksymään hänet sellaisena kuin on, eli minä huolehdin meidän perheessä ne tärkeimmät muistettavat asiat (laskut, lasten lääkärikäynnit jne.). Jos mies kaupasta jotain unohtaa, se ei haittaa (enää).

Silloin ei mies voi asialle mitään vaikka haluaisikin.



Paitsi mennä lääkärille, jossa asia voidaan mahdollisesti diagnosoida ja saada lääkityksen. Tietenkin myös valmennusta on tarjolla. Joillekin se myös auttaa.

Ei voi muuta kuin hattua nostaa teille naisille, että viitsit katsella tuollaista toimintaa mieheltänne.

Olen itse 31v aviomies ja kahden kouluikäisen lapsen isä.

Minulla on kaverina USEITA kuvaamana kaltaisia miehiä, jotka tekevät minusta "hullun" tempuillaan. Sovitut aikataulut ja toimenpiteet eivät päde ja kaikki on samantekevää. Omatuntoa ei tunnu olevan näillä veijareilla. Vaimot tekevät kaiken näiden eteen etteivät vain koskaan kasvaisi aikuiseksi... Tosin parisuhteet ovat heillä koetuksella ja vaimot kulkevat "puolivaloilla" uupumuksen vuoksi.

En ole itsekään täydellinen, kukaan ei ole, mutta ainaki olen aviomies joka kunnioittaa ja rakastaa perhettään niin paljon ettei heidän tarvitse tuollaisen kaaoksen keskellä elää. Olen ollut omaishoitajana vaimolleni vakavan sairauden koetellessa ja isä lapsilleni, rakastan heitä ja pyrin tekemään joka päivä parhaani heidän eteen. Olen monesti huomauttanut näitä kavereita asiasta, mutta eivät he korvaansa asialle lotkauta. Tuntuu että heitä on mahdotonta muuttaa, muuta kuin voimakkaalla elämän ravistelulla. Vielä kerran, VOIMIA teille kaikille!

Kestin vuosi vuodelta huonommin, kunnes lopulta en enää kestänyt ja erosin.

On ihanaa kun ei enää tarvitse sietää tuollaista käytöstä joka päivä kodissaan, ja totta kai elämä on muuttunut paljon helpommaksi kun se oli avioliittoni aikana, mutta ikävä kyllä yhteisten lasten takia en päässyt ongelmasta kokonaan. Nyt se on sitä että ups, hän unohti että oli sovittu lasten tulevan tunnin kuluttua hänen luokseen, tai ups, hän palautti lapset ilman koululaukkujaan, tai ups hän unohti lapsen hammaslääkäriajan tai ups, ei hän ollut muistanut moneen kuukauteen maksaa lapsen iltapäiväkerhomaksua.

MINÄ OTIN EILEN PYYKIT PESUKONEESTA NIIN UNOHDIN SAMMUTTAA HANAN :D ONNEKSI ÄITI HUOMAUTTI SIITÄ