Lue keskustelun säännöt.
Olen laiska alisuoriutuja. =(
24.05.2012 |
Minulla on korkeakoulutus ja hyvä työpaikka. Teen silti töissä vain sen pakollisen. Teen ne tehtävät hyvin, joihin ryhdyn, mutta aloittaminen on vaikeaa. Deadline pistää minuun vauhtia, muuten työvire puuttuu. Tämän päivänkin olen surffannut netissä, vaikka tekemistä olisi paljon.
Tämä on ongelma, koska teen hyvin itsenäistä työtä, jossa työtehtävät ovat suuria kokonaisuuksia. Pomoni ei ole tätä huomannut, kun kuitenkin suoriudun sovituista tehtävistä määräajassa.
Onko minun kaltaisiani muitakin? Miten "saisin otettua itseäni niskasta kiinni"?
Kommentit (8)
Koska aikarajojen noudattaminen onnistuu, teen itselleni välitavoitteita. Jos tekstin x pitää olla valmiina kahden viikon kuluttua, sovinkin kollegan kanssa, että lähetän tietyn kohdan jo kolmen vuoden päästä luettavaksi ja kommentoitavaksi.
Lisäksi olen tehnyt tavallaan "lukujärjestyksen" työpäiviksi, siinä voi olla vaikka vartin tai puolen tunnin pätkiä jolloin oikeasti keskityn tiettyihin tehtäviin enkä vain sohlaa sähköpostin kanssa, roiku netissä tai haaskaa muuten aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta onnellinen sellaine. En minä ymmärrä ollenkaan miksi ei saisi olla tuollainen vaan pitäisi olla jotain muuta. Minusta on kiva surffailla täällä AV:lla vaikka 3 viikkoa 4 viikon projektista ja tehdä ne hommat sitten vika viikolla ennen deadlinea kiireellä. Mitäs sillä on väliä kunhan hommat tulee ajoissa valmiiksi?
Olen erittäin ahdistunut tästä toimintatavasta. Tasainen elämä sopii minulle paremmin kuin ajoittainen kiire ja stressi, jonka vastapainona reilusti lusmuilua. En myöskään lasten takia (päiväkotiin viennit ja haut) pysty venyttämään työpäiviäni deadlinen lähestyessä. Kärsin tästä todella paljon.
-ap
mutta onnellinen sellaine. En minä ymmärrä ollenkaan miksi ei saisi olla tuollainen vaan pitäisi olla jotain muuta. Minusta on kiva surffailla täällä AV:lla vaikka 3 viikkoa 4 viikon projektista ja tehdä ne hommat sitten vika viikolla ennen deadlinea kiireellä. Mitäs sillä on väliä kunhan hommat tulee ajoissa valmiiksi?
tai ruuhkavuosien väsymyksestä? Vai onko "laiskuus" luonteenpiirteesi? Jotain keskittymishäikkää ehkä? Vaikea noilla tiedoilla oikein mitään sanoa. Mutta jos kerran kärsit, niin hae apua. Aloita vaikka yleislääkäristä.
Olen erittäin ahdistunut tästä toimintatavasta. Tasainen elämä sopii minulle paremmin kuin ajoittainen kiire ja stressi, jonka vastapainona reilusti lusmuilua. En myöskään lasten takia (päiväkotiin viennit ja haut) pysty venyttämään työpäiviäni deadlinen lähestyessä. Kärsin tästä todella paljon.
-ap
ikävää tosiaa kun kärsit siitä. Itse kärsin myös aikoinani mutta lähinnä vain siksi kun periaattessahan työaikana tietysti "kuuluu" tehdä töitä koko ajan ja on melkein synti velttoilla. Yritin kyllä ihan tosissani sadat kerrat ryhdistäytyä ja ottaa itseäni niskasta kiinni mutta en onnistunut. Sitten lopulta päädyin hyväksymään tämän omaksi luonteenpiirteekseni vaan ja lopetin taistelun sitä vastaan.
En minäkään kotona tee töitä lainkaan mutta lähellä deadlineä muuten kyllä tosi kiireellä ja stressillä. Onneksi itseäni se ei juuri haittaa, ja ehkä siksikin vaikea ollut itselleni perustella miksi pitäisi muuttaa tapojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kykenen kuitenkin "pakon" edessä suoriutumaan mistä vain. Keskittymiskyky on tällöin todella hyvä. Vapaa-ajalla saan paljon aikaan.
Nukun tarpeeksi, n. 8 tuntia/yö, ruokavalioni on terveellinen ja liikun päivittäin. Lapseni (2) nukkuvat yöt myöskin hyvin ja ovat terveitä, eli heistä ei ole extrahuolia.
-ap
tai ruuhkavuosien väsymyksestä? Vai onko "laiskuus" luonteenpiirteesi? Jotain keskittymishäikkää ehkä? Vaikea noilla tiedoilla oikein mitään sanoa. Mutta jos kerran kärsit, niin hae apua. Aloita vaikka yleislääkäristä.
Nytkin pitäis tehdä kovasti analyysiä tutkimusartikkelia varten, mutta täällä mä roikun av:lla päivät pitkät. Teen vasta sitten, kun on ihan pakko saada homma valmiiksi. Ja sen tietää, että jälkikään ei ole ihan niin hyvää kuin se olisi, jos oikeasti aloittaisi ajoissa ja hiois tekstiä kuukausitolkulla.
Mut hei, tämmönen mä oon. Joskus toki haaveilee työstä, jossa hommat oli pakko hoitaa joka päivä ja sit kotiin päästyään ei tarttis ahdistua tekemättömistä töistä. Toisaalta, teinopiskeluaikana tarjoilijan hommia ja se oli ihan kamalaa. Joka päivä menin töihin jommo otsassa. Ei enää sitä, kiitos.
hyväksyä tämä ja jatkaa tällaista "työntekoa"?
Eikö kukaan osaa auttaa minua?
-ap