Miksi 4-v poika ei anna lohduttaa? ei halata.. ei paijata

että haluavat tavallaan "yksinäisyydessä nuolla haavansa" ja lohduttaminen tuntuu ahdistavalta, ei hyvältä. Itse olen aina ollut tuollainen, lapsesta asti ja tyttäreni on myös. Päinvastoin kuin poika joka juoksee heti äidin lohdutettavaksi jos tulee haaveri.



Selvää lienee ettei tuollaista lasta pidä yrittää pakkolohduttaa tai paijata noissa tilanteissa, koska hänen kokemuksessaan se ei lohduta vaan stressaa ja ahdistaa. Usein nämä ihmiset on introverttejä, jotka löytävät voimansa omasta sisältään kaikissa tilanteissa, ei toisista ihmisistä. Tämä ei ole mikään huolestuttava tai negatiivinen piirre.

että haluavat tavallaan "yksinäisyydessä nuolla haavansa" ja lohduttaminen tuntuu ahdistavalta, ei hyvältä. Itse olen aina ollut tuollainen, lapsesta asti ja tyttäreni on myös. Päinvastoin kuin poika joka juoksee heti äidin lohdutettavaksi jos tulee haaveri.

Selvää lienee ettei tuollaista lasta pidä yrittää pakkolohduttaa tai paijata noissa tilanteissa, koska hänen kokemuksessaan se ei lohduta vaan stressaa ja ahdistaa. Usein nämä ihmiset on introverttejä, jotka löytävät voimansa omasta sisältään kaikissa tilanteissa, ei toisista ihmisistä. Tämä ei ole mikään huolestuttava tai negatiivinen piirre.

Oma poikani (6v.) on samanlainen. Tosin hänellä se taitaa olla enemmänkin vaihe. Kuvittelee olevansa niin isoa poikaa eikä tarvitse lohdutusta tms. Hakeutuu sitten itse minun tai miehen syliin.

Varsinkin suuttuessaan pojan täytyy antaa olla rauhassa, muuten tulee vain lisää huutoa.

Voihan tuo olla myös vaihe, tapa jolla lapsi toimii nyt, ja myöhemmässä iässä toimii toisin. Oma tyttäreni oli myös tuollainen yhdessä vaiheessa varhaislapsuutta.



Kauanko olet tuntenut lapsen? Jos uusperhetilanne ei ole ihan ongelmaton, niin lapsi kenties voi kokea myös pettävänsä äitiään jos antaa sinun helliä tms.

Ei ehkä tykkää/tunne sua niin hyvin, että luottaisi hädän hetkellä. Mieluummin haluaa selviytyä itse.



Voit vain sanoa painokkaasti tavallisella hetkellä, että syliin saa aina tulla kun haluaa. Jo tieto siitä, että syliä ja lohdutusta on tarvittaessa tarjolla, auttaa.

Lapsen tunteisiin ei ole vastattu hänen ensinmäisenä elin tuotenaan. Aivojen kehitys on tuolloin niin huimaa, että se vaikuttaa lapsen koko personallisuuden muodostumiseen.

Lapsen tunteisiin ei ole vastattu hänen ensinmäisenä elin tuotenaan. Aivojen kehitys on tuolloin niin huimaa, että se vaikuttaa lapsen koko personallisuuden muodostumiseen.

Kyse ei siis ole siitä etteikö tuntisi minua, poika oli reilu vuoden kun tutustuttiin. Asuu isällään (siis meillä) viikon verran kuukaudessa :)

Lapsen tunteisiin ei ole vastattu hänen ensinmäisenä elin tuotenaan. Aivojen kehitys on tuolloin niin huimaa, että se vaikuttaa lapsen koko personallisuuden muodostumiseen.

Pelkästään se, että lapsi ei huoli lohdutusta kolhun jälkeen, ei ihan(!) riitä näin rankkoihin väitteisiin, kun huomattavasti vähemmän pahoja syitä on vaikka millä mitalla.

Ei ole välttämättä kaukaa haettua tämä kutosen väite, kun ajatellaan, että lapsi on joutunut jo alle vuoden ikäisenä eroon toisesta vanhemmastaan.



Ensimmäisen ikävuoden aikana vanhemman ja lapsen välille muotoutunut kiintymyssuhde, on kyllä se ratkaisevan tärkeä lapsen myöhemmälle psyykkiselle kehitykselle, tätähän ne siellä neuvolassa jaksaa jankuttaa.

...että erolapsen minäkuva ei ole kehittynyt.



Lapselle ei ole opetettu ns. psykologisia taitoja, miten tunteita ilmaistaan, hallitaan, miten otetaan hellyyttä vastaan jne.

Ikää vasta 4- vuotta ja hänellä on jo äitipuoli ja kenties isäpuolikin, se on lapselle todella hämmentävää. Kuka on se lähin jä turvallisin aikuinen, jolta hakea sitä lohtua ja turvaa.

Lapsen tunteisiin ei ole vastattu hänen ensinmäisenä elin tuotenaan. Aivojen kehitys on tuolloin niin huimaa, että se vaikuttaa lapsen koko personallisuuden muodostumiseen.

Minä (nro 2) ilmeisesti olen sitten jotenkin onnistunut olemaan vastaamatta vain tyttären tunteisiin mutta poika on tullut huomioitua, kun ovat ihan päinvastaiset tässä lohtuasiassa ;) Lapset on syntyneet 1 v 10 kk välein eikä elämässä ole ollut mitään isoja kriisejä tyyliin ero, masennus tms kummankaan elinaikana. Ovatpa vaan hyvin monella tapaa olleet ihan vauvasta asti aivan päinvastaisia temperamentteja.