Sulhasen äidin puhe

Jos sulhasen äiti ei osallistu häiden valmisteluihin, voi hän ainakin pitää puheen.



Tälläinen oli minun puheeni:



Hyvät juhlavieraat, morsiusparin sukulaiset, rakkaat Kaisa ja Heikki



Meillä on tänään juhlapäivä, olemme saaneet olla todistamassa, kun

Kaisa ja Heikki ovat vihitty avioliittoon ja siunattu heidän kotikirkossaan.



Toivon sydämestäni, että tämä siunaus kantaa vuosien päähän,

myös heidän lapsilleen ja lastenlapsilleen.



Noin viisi vuotta sitten saimme iloisen kihlausuutisen.

Saimme myös lupauksen, että häitä tullaan tanssimaan.

Siitä asti odotimme kesähäitä kuin joulua, mutta

nämäpä yllättivät meidät talvihäillä, ja saimme joulun, joka ei unohdu.



Olen viimepäivinä muistellut aikaa noin seitsemän vuotta sitten.

Heikki oli silloin nuorimies, joka oli elämässään saanut kokea kaikenlaista,

elämä oli näyttänyt myös nurjat puolensa.

Tottakai tämä näkyi välillä olemuksessa.



Joten oli mukava huomata, että jotain hyvää näytti tapahtuneen pojan elämässä.

Heikki oli taas oma itsensä, iloinen ja leppoisa, rento.

Jonkin ajan päästä saikin kuulla uudesta tyttöystävästä.



Muistan niiltä ajoilta jonkun kysyneen minulta , että olenko nähnyt Heikin

tyttöystävää, niin vastasin etten vielä ole,

mutta tiedän,että nyt se oikea on löytynyt, niin selvästi se näkyi Heikistä.

Osasinhan kyllä odottaa mieluista yllätystä,

olinhan tuntenut Janin (Kaisan veljen) jo poikien yläasteajoista asti.

Ja kun sitten näin heidät ensimmäisen kerran yhdessä, olin kovin

onnellinen Heikin puolesta, hyvin näyttivät toisilleen sopivan.



Noina seitsemänä vuotena on tapahtunut paljon.

Nuoret ovat olleet aikaansaavia, tehneet paljon töitä

Molemmat ovat kouluttaneeet itseään,

hankkineet vankan ammattitaidon,

ovat tehneet remonttia yhdessä,

suunnitelleet ja toteuttaneet taloprojektin.



Muistan kirjoittaneeni tupaantuliais korttiin

" mies rakentaa talon,nainen kodin"

tässä tapauksessa roolit ovat mennet ristiin,

talo on rakennettu yhdessä

ja koti on rakennettu yhdessä.

Sujuvalla yhteistyöllä, taidolla ja tyylillä.



Paras yhteinen aikaansaannos on tietysti pieni Orvokki-tyttö,

mummin paras nimipäivälahja.

Tämä pieni kukkaistyttö on sulattanut koko lähisuvun sydämet.



Sanotaan, että avioliiton onnen näkee lasten silmistä,

ja katsokaa Orvokkia, voiko onnellisempaa

ja elämäänsä tyytyväisempää lasta nähdä.

Hänessä yhdistyy mutkattomasti kaikki vanhempiensa hyvät puolet,

onneksi myös sitä omaa tahtoakin sentää löytyy.



Kaisa ja Heikki ovat molemmat sisarusparven esikoisia, ovat tottuneet

joustamaan ja jakamaan, ottamaan toiset huomioon.

Heikki on ollut ja on sisarustensa varsinainen idoli, luottomies,

johon turvataan ja jonka mielipiteitä arvostetaan.

Ja uskon näin olevan Kaisankin kohdalla.

Olen myös huomannut, että

Heikki on löytänyt paikansa Kaisan perheessä, saanut uuden perheen.

Haikeana on todettava,että olen siitä kovin onnellinen.



Meillä on nyt morsiuspari, jolla elämä on ihan mallillaan,

he tuskin tarvitsevat neuvoja yhteiselle taipaleelle.

Edellinen sukupolvi ei taida olla paras neuvojen antaja,

mutta sitä edellinen kylläkin.

Mummolla ja papalla on nyt meneillään 56:s avioliitovuosi.

Heikki vietti varhaislapsuudessa todella paljon aikaa mummolassa,

toivon että sieltä olisi jäänyt jotakin korvan taakse.



Sen haluan sanoa, että muistakaa vietttää lomaa yhdessä,

antakaa toisillenne omaa aikaa,

älkää unohtako omia ystäviänne arjen kiireissä,

pitäkää ainakin yksi oma harrastus.





Heikille haluan sanoa,

että parasta mitä isä voi lapselleen tehdä, on se

että hän rakastaa lapsen äitiä.



Vielä kerran oikein paljon onnea

ja kiitos että saimme olla mukana

juhlapäivänänne.