Auttakaa, minulla taitaa olla ensimmäinen kriisi suhteessa

Olemme olleet yhdessä kolme vuotta ja meillä on 1-vuotias lapsi. Olemme ollett todella rakastuneita mieheni kanssa, ja tähän asti kuin paita ja peppu. Vauva-arki oli raskasta, mutta pidimme yhtä ja voin silti sano, että se on ollut elämäni onnellisinta aikaa.



Nyt arki on jälleen kerran muuttumassa, en ole enää niin sidottu lapseen ja olen saanut hitusen omaa yksityistä aikaani takaisin. Muu ympäröivä maailma on jotenkin uudestaan avautunut minulle. Olen valtavan kiinnostunut muista ihmisistä, etenkin miehistä. Rakastan kyllä miestäni kovasti ja haluan kasvattaa hänen kanssaan lapsemme. Mutta hormonit heittää ilmeisesti tai sitten olen ollut vain liian kauan neljän seinän sisällä lapsen kanssa.



Jos meillä ei olisi lasta, voisi olla että suhteemme kaatuisi tähän kesään. Olotilani on aivan hirveän levoton. Miten tästä selviää, mikä on nyt tärkeää? En halua, että suhteemme kriisiytyy. Vielä nämä kaikki tunteet ovat vain oman pääni sisällä, mutta pelkään että kohta ne tulevat näkyviin ja väliimme.



Kertokaa te pitkässä suhteessa eläneet, miten hyvä suhde kestää tälläisiä kausia. Minulla ei ole kokemusta näistä, mutta haluan ja sydämessäni tiedän, että tämä on ensimmäinen kunnon koettelemus, ei mikään "kohtalon kutsumus", jonka vietäväksi monet ihmiset erehtyvät.