Lapsien vastuu itsetuhoisesta isästä

Tuollainen isä ei ole lapsille nyt hyväksi, enkä minä edes päästäisi lapsia tuonne. Kerro lapsillesi, että isä on sairas ja hänen pitää saada itsensä kuntoon, mutta lapset eivät siinä nyt voi auttaa. Ja ota yhteys lastensuojeluun, osaavat neuvoa ja auttaa siinä, etteivät lapset joudu näkemään, kuulemaan ja miettimään sellaista, mikä ei heille ole hyväksi.

Sovitte tapaamiset sun kautta. Lapsille eri kännykät prepaidilla kun menevät isälleen eikä sitä pidetä auki kuin vain siellä ollessa. Ei pääse isä manipuloimaan siinä välissä.

Minkä ikäiset lapset? Voisitko hakea apua vaikka alkoholistien omaisille tarkoitetuista ryhmistä tai lastenvalvojalta?



Itse en päästäisi lapsia isälleen, jos tilanne olisi noin paha. Yrittäisin selittää lapsille parhaani mukaan, että he eivät ole vastuussa isästä, että isällä on sairaus, joka ei parane auttamalla, vaan isän täytyy itse se sairaus haluta voittaa. Ja ehkä sanoisin myös, että isän täytyy ymmärtää että hän ei voi olla teidän kanssa niin kauan kuin ei yritä parantua. Että se on väärin että isä aiheuttaa teille huolta. Ja yrittäisin kertoa, että on paljon lapsia ja aikuisiakin, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa, ja kaikilla on kova huoli siitä rakkaasta ihmisestä. Mutta lasten täytyy keskittyä omaan elämään, kouluun jne., ja isän täytyy hoitaa oma elämänsä kuntoon ensin.



skoisin että tuollainen suhde ei ole mikään ohi menevä juttu, vaan se vaikuttaa lapsiin niin kauan kuin isä elossa, sen jälkeenkin helposti. Jos eivät fyysisesti voi olla isän lähellä vaikka tietävät että isällä ei ole muuta apua, niin kantavat sitten huolta. En tarkoita että lasten pitäisi saada siellä isällään olla, jos isä ei heistä pysty huolehtimaan, mutta joskus vasta aikuisina ehkä havahtuvat ja katkaisevat välit kokonaan, kun eivät enää jaksa ja mikään ei muutu. Onhan näitä, mutta tosi surullista aina kun lapset jo pieninä joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Toivottavasti lastesi isä löytäisi nyt kunnolla apua.

Olen ollut yhteydessä lastensuojeluun ja sieltä kielsivät päästämästä lapsia isänsä luo tässä tilanteessa, mutta lasten hätä on hirvittävä ja he menevät sinne väkisin ja salaa, vaikka ollaan tilanteesta puhuttu heidän kanssaan ja kaikki järkisyyt olen kertonut.

Lastensuojelusta sanottiin, että jos minä en pysty pitämään lapsia pois sieltä, ne huostaanotetaan ja sijoitetaan johonkin, mistä eivät pääse isän luo.

Se tuntuu ihan hirveältä vaihtoehdolta.



Toivoisin neuvoja, miten saada purettua isän manipulointi.

Mietin miltä minusta itsestäni tuntuisi, jos kumppani veisi lasteni huoltajuuden. Onneksi ei ole eroa tulossa, mutta olen saanut seurata mitä naiset ovat tehneet ystävilleni. Isät usein muserretaan erossa. Ei ihme, että Suomessa on niin paljon onnettomia miehiä. Ymmärrän nykyään paljon paremmin alkoholisoituneita ja masentuneita ihmisiä. Naiset eivät ollenkaan näe omaa osaansa siinä, miten miehen elämä on pilattu. Sinua en tarkoita ap, vaan puhun ihan yleisellä tasolla.

Ei lapsia oteta huostaan kuin vasta painavista syistä. Jos lapset menevät väkisin (minkä ikäisiä edes ovat?) sinne isän luo, voit pyytää lastensuojelusta jonkun mukaan, että saat haettua lapset pois. Myös se, että ulkopuolinen tulee sanomaan miehellesi, että lasten paikka ei tällä hetkellä ole siellä, voi hyvässä lykyssä auttaa tilannetta.

Lapset ovat 10 ja 13v.

Viime viikolla hain lapsia sieltä pois poliisin kanssa, kun oli se itsemurhauhkailu-tilanne. Lastensuojelusta neuvoivat tekemään niin. Lopulta humalainen isä sai uskoteltua poliiseille, että 10 vuotiaan on ihan okei jäädä hänen luokseen. Soitin lastensuojeluun, joka totesi poliisien tehneen arvion, joten he eivät enää voi tilanteelle mitään. Seuraavana päivänä isä onneksi saatiin ystäviensä toimesta htoimitettua hoitoon ja poika tuli kotiin.



Käytännössä lasten saaminen sieltä pois on siis sattuman kauppaa.



Tärkeintä mun mielestä olisi päästä jotenkin ymmärrykseen miten lapsia voisi auttaa tajuamaan tilanne.



ap

Teet ap asian vaan pahemmaksi, äkkiä yhteys terveydenhuoltoon.

Lastenssuojelun työntekijät eivät kuulemma tule paikalle tilanteeseen muuta kuin huostaanottoa varten.

ota puheeksi lastenvalvojan kanssa. Tuo vahingoittaa lasten kehitystä, jos kokevat olevansa isänsä vartijoita.

Terveydenhuollon neuvonnasta käskivät soittaa itsemurhaa uhkailevalle nimenomaan poliisit, koska ambulanssi ei ota humalaista ja vastahakoista kyytiin.

Lapset olivat sillä hetkellä isän luona, joten oli pakko soittaa lastensuojeluunkin.

vahingoittaa lasten kehitystä. Vanhempien pitäisi huolehtia lapsista eikä toisinpäin.



Mikä sen kirjan nimi oli, jossa kerrotaan miten alkoholisti sitoo lapset itseensä?

lapset VAATII saada olla isänsä luona.

eivät omasta tahdostaan.

Ainakin 13v kanssa voi puhua asioista reilusti niiden omilla nimillä ja taitaa se 10v:kun olla jo nähnyt ja kuullut monenlaista, että turha hänellekään hirveästi totuutta kaunistella.



Ei lapsia missään nimessä isän hoitoon, jos ei kykene edes itseään hoitamaan!

Toki annat pitää yhteyttä ja päiväsaikaan kyläilemässäkin käydä. Muuten yritä rauhoittaa lasten elämä normaaliin, eli yöksi kännykkä kiinni ja kouluun normaalisti jos suinkin jaksavat kouluun keskittyä.



Kuuntele, keskustele, tue.

Tee mitä voit, jotta lasten isä saadaan hoitoon, mutta tee myös lapsille selväksi, että isän on itse hoito haluttava ja tuo sairaus estää isää olemasta järkevä.



Jaksamista.

Lapsilla, etenkin nuorimmaisella, on todella kova pelko isänsä puolesta, äskenkin itki itsensä uneen.. Huoli oli hetken pois, kun isä meni sairaalaan. Mutta nyt taas.. En tiedä miten saisin hänet ymmärtämään :'(

Jaksamista tässä nyt tarvitaan. Surullinen tilanne.



ap

Jos on niin ota häneen yhteys. Hän voi puhua lasten kanssa, lisäksi hänellä on kontaktit lastensuojeluun joten asiaa voidaan yrittää hoitaa myös sitä kautta. Kuraattorin mielipide saattaa antaa heille uutta näkökulmaa ja ripeyttä toimiin.

Lasten paikka ei missään tapauksessa ole kannatella itsetuhoisaa vanhempaa!

Lapsille pitäisi saada selväksi, että aikuiset huolehtii asiasta. Ja että isä on aikuinen ja pärjää itse. Varmasti lapset ei luota, mutta itse vaikka olisinkin sinänsä ulkopuolisena, lasten takia ottaisin aktiivisen roolin että se mies saataisiin hoitoon.



En tiedä, onko oikein, mutta saattaisin sanoa lapsille myös tuollaisessa tilanteessa, että isää auttaa se, jos lapset eivät mene sinne ennen kuin isä itse haluaa parantua. Tarkoitan sitä, että jos isä rakastaa lapsiaan, hän saattaa havahtua siihen että lapset eivät enää tulekaan. Mutta mitä jos isä ei pystykään muuttamaan toimintaansa tai ei välitä, niin miten lapset sen ymmärtää...



En tiedä, kun on noin kova paikka ja lapset ilmeisesti nähneet tosiaan jo paljon, ehkä ei ole pahaksi puhua asiasta ihan selvin sanoin. Voisin sanoa, että isällä on sairaus nimeltä alkoholismi, ja isä on todella huonossa kunnossa. Varmaan isällä on muutakin ongelmaa, masennusta esimerkiksi. Muistelen lukeneeni joskus, että mielisairauksia voi yrittää lapselle kuvata sillä tavalla, että sairastuneen ihmisen mielen puutarha alkaa mennä ihan mustaksi ja kuolleeksi. Saattaisin yrittää puhua lapsille sillä tavalla, että isän mielenpuutarha on nyt sairauksien vuoksi menossa mustaksi eikä isä pysty ajattelemaan kunnolla, eikä hän ole nyt oma itsensä. Isään vaikuttaa se sairaus nyt niin paljon, että hänestä ei näy oikein muuta. Isä rakastaa lapsia, mutta sairauden takia hän tekee ja sanoo asioita jotka on pahaksi lapsille ja hänelle itselleen ja hyväksi vain sairaudelle. Isö tekee nyt asioita jotka ruokkii sairautta. Se vanha isä, jota lapset rakastaa, ei haluaisi että lapset ovat nyt hänen lähellään kun hänen sairautensa on tässä vaiheessa, koska se terve isä tietää että se on vaarallista lapsille. Se mustuus, joka on isän mielessä, alkaa helposti siirtyä myös lasten mieliin, eikä isä haluaisi sitä missään tapauksessa. (Tämä mustuuden leviäminen on ihan totta muuten, masennus tarttuu, ja todellakin noin kovien asioiden näkeminen voi haavoittaa lapsia.)



Sanoisin että ymmärrän että lapset pelkäävät ja surevat, ja haluavat kannatella isää. Sanoisin, että jos ajatellaan sitä mielen puutarhaa, niin aikuinen pystyy toipumaan tällaisista pahoistakin asioista, mutta lapset ei. Siksi on tosi tärkeää että lapset ei sairastu. Isän paraneminen on hänen omissa käsissään. Isän alkoholismi ja masennus paranee vain jos isä itse haluaa alkaa taistella niitä vastaan, ja koska lapset on isälle tärkeitä, se että lapset eivät nyt mene hänen luokseen, voi olla se asia mikä auttaa tervettä isää heräämään ja voittamaan sairauden. Jos lapset menevät nyt sinne auttamaan isää, he auttavat vain sairautta ja tekevät siitä vahvemman, eikä terve isä pääse paranemaan. Sanoisin että maailmassa on tosi paljon alkoholisteja, joiden perheenjäsenet kokevat saman, haluaisivat auttaa mutta auttavatkin vain sairautta kun huolehtivat asioista niin että sairastuneella olisi hyvä olla. Jos isän mielessä on enää mitään mikä ei ole kokonaan musta, isä alkaa parantua kunhan hän saa aikuisilta apua. Sitten selittäisin millä tavalla isää nyt aikuiset alkaa auttaa.



Voimia teille!

Soitin sairaalaan, josta eivät saa antaa minulle mitään tietoja edes hänen kotiuttamisestaan, joten nyt sitten vaan jännityksellä odotan, tulevatko lapset koulun jälkeen kotiin vai ovatko menneet isän luokse..

Pyysin sairaalahenkilökuntaa myös keskustelemaan isän kanssa lasten huolesta ja tapaamisten järkevyydestä, jotta isäkin ymmärtäisi olla provosoimatta lapsia.



Lastensuojeluun soitin myös. He tulevat arvioimaan tilanteen, jos lapsia ei muuten saa pois isältä.



Keskustelen lasten kanssa käyttäen tuota hyvää puutarha-vertausta tänä iltana.

Toivotaan, että saan heidät ymmärtämään.

Mutta pelkään, että kun puhuvat taas isänsä kanssa, kaikki järkisyyt unohtuvat, onhan kyse voimakkaasta emotionaalisesta huolesta, joka on kyllä ihan aiheellinen.



Lähetin myös lasten opettajille viestiä tilanteesta ja pyynnön saada sieltäpäin tukitoimia.



Ihan hullu tilanne kaikenkaikkiaan, todella stressaavaa ja repivää kaikille.

Onko kenelläkään kokemuksia miten tällaisestä voi selvitä, millaisia traumoja tämä voi aiheuttaa ja mistä niihin saisi apua?