Lapsien vastuu itsetuhoisesta isästä

Soitin sairaalaan, josta eivät saa antaa minulle mitään tietoja edes hänen kotiuttamisestaan, joten nyt sitten vaan jännityksellä odotan, tulevatko lapset koulun jälkeen kotiin vai ovatko menneet isän luokse..

Pyysin sairaalahenkilökuntaa myös keskustelemaan isän kanssa lasten huolesta ja tapaamisten järkevyydestä, jotta isäkin ymmärtäisi olla provosoimatta lapsia.



Lastensuojeluun soitin myös. He tulevat arvioimaan tilanteen, jos lapsia ei muuten saa pois isältä.



Keskustelen lasten kanssa käyttäen tuota hyvää puutarha-vertausta tänä iltana.

Toivotaan, että saan heidät ymmärtämään.

Mutta pelkään, että kun puhuvat taas isänsä kanssa, kaikki järkisyyt unohtuvat, onhan kyse voimakkaasta emotionaalisesta huolesta, joka on kyllä ihan aiheellinen.



Lähetin myös lasten opettajille viestiä tilanteesta ja pyynnön saada sieltäpäin tukitoimia.



Ihan hullu tilanne kaikenkaikkiaan, todella stressaavaa ja repivää kaikille.

Onko kenelläkään kokemuksia miten tällaisestä voi selvitä, millaisia traumoja tämä voi aiheuttaa ja mistä niihin saisi apua?

Soitin sairaalaan, josta eivät saa antaa minulle mitään tietoja edes hänen kotiuttamisestaan, joten nyt sitten vaan jännityksellä odotan, tulevatko lapset koulun jälkeen kotiin vai ovatko menneet isän luokse..

Pyysin sairaalahenkilökuntaa myös keskustelemaan isän kanssa lasten huolesta ja tapaamisten järkevyydestä, jotta isäkin ymmärtäisi olla provosoimatta lapsia.



Lastensuojeluun soitin myös. He tulevat arvioimaan tilanteen, jos lapsia ei muuten saa pois isältä.



Keskustelen lasten kanssa käyttäen tuota hyvää puutarha-vertausta tänä iltana.

Toivotaan, että saan heidät ymmärtämään.

Mutta pelkään, että kun puhuvat taas isänsä kanssa, kaikki järkisyyt unohtuvat, onhan kyse voimakkaasta emotionaalisesta huolesta, joka on kyllä ihan aiheellinen.



Lähetin myös lasten opettajille viestiä tilanteesta ja pyynnön saada sieltäpäin tukitoimia.



Ihan hullu tilanne kaikenkaikkiaan, todella stressaavaa ja repivää kaikille.

Onko kenelläkään kokemuksia miten tällaisestä voi selvitä, millaisia traumoja tämä voi aiheuttaa ja mistä niihin saisi apua?

t. sossu

Ihminen, joka oikeasti haluaa tappaa itsensä, myös tekee sen. Kuulostaa lähinnä siltä, että miehesi on nyt hädässä ja itsemurhalla uhkailu on juurikin yksi keino pyytää huomiota ja apua. Niin...ja valitettavasti myös tehokas keino manipuloida muita ihmisiä. Ota yhteys kriisi ryhmään. Itsemurhalla uhkaileva ihminen on vaaraksi itselleen ja nyt on pakkohoidon paikka!



Oletko myös miettinyt sitä, että mitä jos miehesi on tosissaan? Millaisia traumoja kuvittelet lapsille jäävän, jos he löytävät oman isänsä kiikkumassa hirressä tms löytävät kuolleena. Älä päästä niitä nyt sinne. Älä jää kuuntelemaan miehen uhkailuja vaan toimi!

Tiedän että uhkailu on hätähuuto. Tiedän että hänellä menee huonosti. Tiedän myös, että hän saattaa uhkailunsa toteuttaa.

Just siksi en halua päästää lapsia sinne.



Hän itse joka päivä yrittää vakuutella lapsille ja varmaan lääkärillekin olevansa jo niin hyvässä kunnossa, että voisi päästä huomenna pois.

Ilmeisesti tilannetta arvioidaan päivittäin.



Suuri helpotus ainakin hetkellisesti olisi saada varmuus, että pitävät häntä siellä nyt vaikka viikon, niin saisi lapset rauhoittua ainakin siksi aikaa.

Siksi olen sinne sairaalaan soitelut.

Sanovat vaan, että lääkäri arvioi tilanteen.



Mä en tiedä mitä muuta voisin asialle tehdä :(

saada lapsille läpi sellainen ajatus, että äiti on päättänyt, että ette voi nyt mennä isälle, koska isä on niin huonossa kunnossa, että se ei ole teille hyväksi. Että äiti ottaa kaiken vastuun asiasta, eikä päästä teitä sinne.

(ok, lapset karkailevat, mutta tee kaikkesi estääksesi se. Epäilen, että kun otat lapsilta vastuun asiasta pois niin eivät enää edes karkaa sinne).

Lapset ovat 10 ja 13v.

Viime viikolla hain lapsia sieltä pois poliisin kanssa, kun oli se itsemurhauhkailu-tilanne. Lastensuojelusta neuvoivat tekemään niin. Lopulta humalainen isä sai uskoteltua poliiseille, että 10 vuotiaan on ihan okei jäädä hänen luokseen. Soitin lastensuojeluun, joka totesi poliisien tehneen arvion, joten he eivät enää voi tilanteelle mitään. Seuraavana päivänä isä onneksi saatiin ystäviensä toimesta htoimitettua hoitoon ja poika tuli kotiin.

Käytännössä lasten saaminen sieltä pois on siis sattuman kauppaa.

Tärkeintä mun mielestä olisi päästä jotenkin ymmärrykseen miten lapsia voisi auttaa tajuamaan tilanne.

ap

Itse aivan todella häiriintyneen isän lapsena sanoisin, että isän yhteydenotot lapsiin tulisi nyt estää. Eli numerot vaihtoon, ja sinun kauttasi nyt asioiden hoito. Isä selvästi nyt käyttää todella julmaa henkistä väkivaltaa lapsiin ja se tulee estää.

Ymmärsinkö oikein, ap, että on vielä kolmaskin, vanhempi lapsi? Jos on, ja myös 13-v on nyt tajuamassa tilanteen niin ehdottaisin että he yhdessä puhuisivat 10-vuotiaalle.



Ja viimeiseksi: tee lastensuojelun toiminnasta valitus, ja asiasta julkinen! Eikö vieläkään, viimeaikaisista tapahtumista huolimatta tajuta että tällaisiin asioihin tulee puuttua!!!! Se, että isä on joutunut sairaalahoitoon mielentilansa johdosta pitäisi olla riittävä todiste siitä, että toistaiseksi valvotut tapaamiset tai ei tapaamisia ollenkaan!

Nostan tätä aihetta edelleen, todella huolestuttava tilanne. Mihin lastensuojelun toiminnasta voi tehdä valituksen?

mutta ehdotan, että kokeilisit sitä, että sanoisit lapsille että "teidän ei ole nyt turvallista olla isän luona, kun hän on niin huonossa kunnossa. Siksi ette voi nyt mennä sinne vähään aikaan. Isä saa apua lääkäreiltä (tms.). Te ette voi auttaa häntä millään tavalla eikä se ole teidän hommaanne ollenkaan. Voitte taas tavata isää kun hän on paremmassa kunnossa."

Ja voimia sinulle, tuo on varmasti kamala tilanne.

Tänä aamuna keskustelin 13-vuotiaan kanssa. Hän tuntuu ymmärtävän isän tilanteen, oli eilen kysynyt, kun isä kärtti tulemaan luokseen, että eikö olisi parempi, että isä leipäisi ja toipuisi nyt. Isä oli sanonut, ettei hänellä ole mitään syytä levätä, että hän on täysin kunnossa.

13v. kertoi joskus aikaisemminkin sanoneen isälleen, ettei tämä ole mikään supermies, vaikka haluaisikin olla.

Nyt hän miettii, miten kieltäytyä menemästä isän luo loukkaamatta tätä.

Aikaisemmin isä on moneen kertaan sanonut olevansa todella loukkaantunut vanhimmaisellemme, joka ei ole halunnut mennä isälle enää pitkään aikaan.

Pelko on paitsi loukkaantumisesta myös siitä että isä suuttuu. Aikaisemmin oli uhkaillut lapsille, että jos eivät tule hänen luokseen, hän myy heidän kotitalonsa ja lopettaa lemmikkikoiran ja sitten he eivät näe enää kuin tosi harvoin.

Tämä aiheutti 10-vuotiaalle silloin ihan hirveää ahdistusta, muistan.

Keskustelimme 13-vuotiaan kanssa todella järkevästi tilanteesta, mutten osannut häntä neuvoa, mitä sanoa isälle.

Osaisiko joku täällä antaa hyviä neuvoja?

Minulle tulee mieleen jostakin tuollainen (siis AA:n tyyppinen keskustelupiiri joka on tarkoitettu alkoholistien lapsille).



Tarkemmin en tiedä, mutta tulee mieleen että tuolta voisivat lapsesi saada tukea (ja jos vaikka onnistuisivat saamaan sen isän päähän että menisi AA-kerhoon...)



Eenempää en tiedä.

että sano lapsille, että voivat sanoa isälle, että äiti ei päästä heitä.

minä tarkoitin, että ihan oikeasti kieltäisit ja mahdollisuuksien mukaan myös estäisit lapsia menemästä. Ei siis vain, että "voitte sanoa isälle, että äiti ei päästä". Ja myös kieltäisin soittamasta, jos se on tuollaista.

toistaiseksi.. Aikoja sitten oli sovittu, että lapset ovat tämän viikonlopun isovanhemman luona, ja tämä kelpasi selitykseksi isälle. Ei loukkaantunut eikä suuttunut, kuten lapset pelkäsivät.

Oli kyllä kysynyt, eikö äiti halua, että lapset tulee isälle, johon 13v vastasi että eikö se ole parasta, että isä lepäisi nyt.

Isä totesi, ettei mitään levontarvetta ole, mutta myönsi olleensa todella sekaisin silloin reilu viikko sitten kännissä ja itsariaikeissaan.

Neuvoin lapsia sanomaan, että äiti ei anna lupaa isän luo menemiseen, johon 13v totesi, että luuletko sen faijaa haittaavan. Ei siis kelpaa syyksi, kun isänsä tietää, ettei lasten tarvitse pelätä mun reaktiota.

Lemmikkikoiran hakisin mielelläni meidän luo, mutten halua aiheuttaa enää enempää sotaa tähän tilanteeseen. Sääliksi kyllä käy sitä. Ja lapsilla on sitä kova ikävä.

Huomenna on sitten taas uusi tilanne, näin siitä jo painajaista viime yönä :(

Noniin, muutama päivä on vierähtänyt hiljaisuudessa.. Nuorimmainen meni isän luo maanantaina. Olen hälle soitellut joka päivä, vakuuttelee kaiken olevan ok, mutta haluaa olla siellä.



Keskimmäinen ei enää ole ollut innokas menemään isälleen, mutta tänään kävi siellä, ja koko loppu ilta onkin sitten ollut teini-kiukuttelua joka asiasta. Taisi vähän stressata tuo käynti..



Isä oli vakuutellut olevansa aivan kunnossa, oli tehnyt hirmuisesti puutarhahommia ja työkaveri oli kuulemma sanonut, että viimepäivinä hän on tehnyt enemmän töitä työpaikallakin kuin pariin vuoteen yhteensä.

Sairaalassa hän oli tutustunut ihmisiin, joiden kanssa on nyt ollut yhteyksissä. He olivat varoitelleet nyt rehkimästä liikaa, ettei kohta olisi takaisin osastolla.



Isä oli pyydellyt keskimmäistä luokseen. Oli sanonut, ettei nyt aio tulla, ja että ei mitään erityistä syytä. Isä oli kuitenkin vähän loukkaantunut.

Nyt tyttö murkkukiukussa miettii, että voisi kuitenkin mennä. Ei usko siitä tulevan lisää stressiä isälle. Eikä usko isän voivan tehdä hänelle ja pikkuveljelle mitään pahaa, vaikka uudelleen sekaisin menisi.

Hänenkin mielestään pikkuveli on isän luona tälle seuraa pitämässä, ettei isän tarvitse olla yksin.





Lastensuojelusta ei ole otettu yhteyttä, enkä ole myöskään minä saanut yhteyttä sinnepäin, koska maanantain kokouksessa perheemme asioita setvimään nimetty henkilö ei ole koskaan soittaessani ollut tavattavissa, eikä ole vastannut soittopyyntöihini.



Koitan taas huomenna soittaa. Viikonloppu tulossa, en millään haluaisi jättää nuorimmaista sinne, mutta milläs sen pois sieltä saa??

Pitäisi lähteä kyläreissuun vähän pitemmälle yönyli, mutten taida uskaltaa kovin kauas, että pääsee sitten äkkiä takas, jos sattuu jotain.



En tiedä miten kauan tää voi jatkua tälläisenä jatkuvana huolena ja pelkona :((

lastensuojelusta. Olen koko viikon yrittänyt soittaa heille.

Olivat kyllä myötätuntoisia ja pahoittelivat perheeni tilannetta, mutta koska akuuttia tilannetta ei just nyt ole päällä, he eivät voi tehdä mitään.



Kysymykseeni, kuka arvioi lasten isän kyvyn vastata lasten hyvinvoinnista vakava masennus -diagnoosinsa kanssa, vastattiin, että isä itse on arvioinut olevansa hyvässä kunnossa.



Juuri vasta sairaalassa ollut, itsetuhoinen isäkö on kykenevä arvioimaan kykeneväisyytensä lapsista huolehtimiseen, kun ei näemmä ole oikein pystynyt huolehtimaan itsestäänkään!!

Lapsienko tehtävä on huolehtia isästään?



Eikö lastensuojelu suojele lapsia kuin vasta tilanteen kärjistyessä? Tämmöiseen krooniseen lapsia vahingoittavaan tilanteeseen heillä ei ole mitään puutuntavaltaa? Pitääkö siis vain odottaa, että isällä taas napsahtaa ja toivoa, että apu on silloin lähellä ja lapset saadaan turvaan?



En ymmärrä :((

Viime viikolla keskimmäinen lapsista meni isälleen pikkuveljen seuraksi, koska isä oli luvannut, että saisi järjestää isot kaverisynttärit siellä.

Olivat yhdessä siivonneet taloa.

Juhlat ovat kuitenkin nyt jostain syystä siirtyneet ensiviikon loppuun.



Perjantaina kävimme lasten isän, asianajajien, tuomarin ja lastenpsykologin kanssa sovittelussa oikeustalolla. Sovittelun tarkoituksena oli saada sovittua lasten tapaamisista.

Lasten isä oli vahvassa masennuslääkityksessä ja omien sanojensa mukaan elämänsä kunnossa. Hän oli tullut neuvottelemaan lapsia suurimmaksi osaksi aikaa luokseen, vaikka myönsi, ettei ole oikein jaksanut laittaa niille ruokaa ja on muutenkin ollut huonona. Myös lasten seurassa päihtyneenä ja sekavana esiintymisen hän myönsi, mutta vähätteli asiaa. Hänen mukaansa lapsilla ei ole mitään hätää hänen hoivissaan.



Nähdäkseni olimme kaikki ällistyksissämme hänen edesottamuksistaan ja käytöksestään tilaisuudessa, hänen oma asianajajansa mukaanlukien.



Tuomari ja lastenspykologi kysyivät minulta kahdenkeskisessä neuvottelussa, että oonko ihan tosissani antamassa lapsia tämän miehen hoiviin edes viikon pituiseksi ajaksi! Ehdottivat lastensuojeluun yhteydenottamista, jolloin kerroin niin tehneeni useaan kertaan viimeaikoina.

Kerroin, ettei lastensuojelussa olla oltu innostuneita puuttumaan tilanteeseen.

Psykologi ihmetteli asiaa suuresti. Sitten hän ehdotti perheneuvolaan yhteydenottamista.



Sovittelussa saatiin tapaamisajat sovittua ainoastaan kesäkuun alkupuolelle saakka. Sitten lasten isä löi hanskat tiskiin.

Lopetimme viisi ja puoli tuntia kestäneet neuvottelut siis siihen. Kaikki väsyneinä.



Oltiin siis sovittu, että siitä perjantaista lähtien lapset tulevat minulle viikko-kolme päivää -rytmillä. Tämä merkittiin kaikkien kalentereihin.

Illalla lasten isän ymmärrys asiasta oli kuitenkin täysin muuttunut, eikä hän suostunut antamaan lapsia mun luo ennen maanantaita. Olin niin väsynyt, että myönnyin.



No tänään on maanantai. Soitin heti aamusta perheneuvolaan. Sieltä sanoivat, että ei kuulu heille tämmöiset asiat, pitää mennä lastensuojelun kautta.



Nyt illalla nuorin lapsista tuli mun luokse. Keskimmäinen sen sijaan tällä kertaa ei halunnut tulla. Sanoi 14-vuotiaan ärhäkkyydellä, ettei aio antaa muiden päättää asioistaan eikä koko ajan roudata tavaroitaan edestakas.

Isänsä oli sanojensa mukaan koittanut puhua sille, muttei aio pakottaa.

Kun sanoin, että meidän vanhempien tulee yhteistuumin noudattaa yhdessä tekemäämme sopimusta, eikä antaa lasten määrätä, muuten joutuu viranomaiset puuttumaan asiaan, hän alkoi uhkailla alkavansa vaatia lapsia kokonaan itselleen.



Soitin sitten lastensuojeluun, koska aikaisemmin mua oli sieltä opastettu niin tekemään, jos lapsia ei muuten saa isältä pois.

Sosiaalipäivystyksessä vastasi aluksi todella tylyn kuuloinen ihminen, joka muuttui vielä tylymmäksi, kun luki perheemme tiedostoa. Hän sanoi, ettei asia mitenkään kuulu lastensuojeluun, jos lapset eivät ole välittömässä hengenvaarassa. Sanoipa vielä, että koska lapsella on toinen huoltaja (minä), olen minä vastuussa lapseni hyvinvoinnista myös siellä isän luona ollessa, eivätkä viranomaiset. He eivät varsinkaan tapaamisriitoihin puutu. Koitin sanoa, että tässä on kyse nyt muustakin, kuin tapaamisriidasta, muttei sillä kuulemma ole merkitystä.



Kysyin miten minä voin vastata lasteni hyvinvoinnista tässä tilanteessa? Hän neuvoi vain puhumaan lasten kanssa.



Täällä mun luona ovat ihan ok, mutta hermostuvat heti kun tulee puhe isän luo menemisestä. Isänsä luona ollessaan varsinkin keskimmäinen on kiukkuinen ja hysteerinen kun hälle soittaa tai vilaukselta jossain näkee.



En tiedä miten siellä syövät tai nukkuvat. Lapset ovat aina vähän nuhaisia kun sieltä tulevat, koska isänsä talossa on hometta. Sekin voi toki tehdä väsyneeksi ja vihaiseksi.



Kauheen pitkä sepostus tästä tuli.

Odotin, että asiat ois ratkenneet perjantaina, mutta niin ei käynyt.

En tiedä, mitä voisin nyt tehdä?

Ja välit poikki isään kunnes on kunnossa. Sinä olet nyt auktoriteetti, joita lastesi on kuunneltava ja toteltava ja sinä olet se, jonka on suojeltava heitä tällaisessa tilanteessa.



Perheneuvolassa osaavat puhua lasten kanssa tällaisista asioista.

nimenomaan sanottiin, ettei tällainen tilanne kuulu heille, kun tänään sinne soitin. Käskivät ottaa yhteyttä lastensuojeluun.



Miten laitan välit poikki, kun nuorimmat lapset ovat hysteerisiä halussaan olla isän luona, juurikin sen takia, että isä tarvitsee heidän seuraansa pysyäkseen edes jotenkin tolkuissaan.

En minä voi niitä väkipakolla sieltä hakea.

psykologilla kuten myös tuomarilla on vaitiolovelvollisuus. Tosin lastensuojelulaki kai ylittää sen?

En nyt jaksanut kaikkia viestejä lukea, mutta jotain ajatuksia tästä heräsi.



Ongelman ydin on lasten lojaalius ja velvollisuudentunne isää kohtaan. Sitä kai pitäisi saada jotenkin purettua. Puhua juurta jaksaen lasten kanssa, ettei heidän tekemisillään tai tekemättä jättämisillään ole mitään tekemistä isän voinnin kanssa. Vielä kun saisi isänkin keskusteluyhteyteen aiheen tiimoilta.



Itse asiassa tällainen tilannehan on monessa ydinperheessäkin. Alkoa käyttävä vanhempi + lapset kokee että heidän velvollisuutensa ja tehtävänsä on huolehtia tästä "reppanasta". Häiriintynyt perhedynamiikka. Ei se tällöinkään oikein ole lastensuojelun tehtävä puuttua siihen, ennemminkin perheneuvolan. Ihmettelen siis, miksi perheneuvola sysää palloa lastensuojeluun? Ole sinne uudelleen yhteydessä ja sano että lastensuojelu on tulkinnut ettei tilanne ole niin paha, että heidän siihen täytyisi väliin tulla.

Käytiin tänään perheneuvolassa koko sakki.

Oli oikein hyvät keskustelut lasten voinnista tän tilanteen keskellä. Todella ammattitaitoinen henkilökunta, täytyy sanoa.

Sovittiin, että lapset pääsevät keskustelemaan sinne heidän kanssaan. Muuten hyvä, mutta sen alkamiseen on jonoa jopa puoli vuotta!



Siihen saakka sinnitellään ja koitetaan pitää epätoivoa loitolla, vaikka tapaamisista ja monista muistakin asioista varmasti joutuu vääntämään moneen otteeseen vielä kesän aikana.



Positiivista on tietää, että apua nyt vihdoin saa.

Kiitos kaikille kannustuksista!