Onko koiran kasvattaminen teidän mielestänne pelkästään hauskaa ja mukavaa?
Vai tuntuuko koskaan, että nyt ei millään jaksaisi tuota huomionhakuista ja sotkevaa piskiä, ja huumori koetuksella?
Kommentit (7)
ei meillä ole koira ikinä sotkenut mitään.
Koiranpennut ikävälillä 4kk-n.18kk on oikeasti ihan helkutin rasittavia. Ne näyttävät söpöiltä vain siksi, että muuten kukaan ei kestäisi niiden pöljäilyä :D
Ei minusta lasten kasvattaminenkaan aina ole ihanaa ja hauskaa ja mukavaa.
Mutta molemmista kasvaa ennenpitkää isoja ja toivottavasti myös fiksuja ja filmaattisia. Vasta sitten voi sanoa onnistuiko kasvatustyö vai ei.
jos pentu vaikka repii vessapaperia lattialle, mutta toisaalta meillä ei mitään arvokasta ole mennyt, ja sisäsiistiksi oppi helposti ja nopeasti, joten huonomminkin voisi mennä.
Ja sitten taas ne parhaat hetket vaan on niin parhaita.
Vastaus: ei ole. Opittuaan sisäsiistiksi alkaa murkkuilu, jolloin koira tuntuu unohtavan kaiken oppimansa ja riiviöilee entistä enemmän.
Pikkupentuaika on ihanaa, mutta kyllä se tuntuu saavutukselta, kun koira noin reilun vuoden vanhana alkaa käyttäytyä halutulla tavalla.
mutta en ole koskaan erityisemmin pitänyt koirista. Olen enemmän kissaihmisiä.
jos pentu vaikka repii vessapaperia lattialle, mutta toisaalta meillä ei mitään arvokasta ole mennyt, ja sisäsiistiksi oppi helposti ja nopeasti, joten huonomminkin voisi mennä.
Ja sitten taas ne parhaat hetket vaan on niin parhaita.
että kun siitä pentuajasta ja murkkuajasta on kulunut vuosia, ja ystävää vie viimeiselle matkalleen, niin kyllä sen sitten tietää, onko sitä jäänyt plussan puolelle vai ei.
varsinkin kun koira on keskenkasvuinen poukkoilija. Mutta mielestäni lapsista on enemmän vaivaa ja harmia. Pääsääntöisesti tuo luppa on todella rakas ja ihana ja mielelläni sen kanssa ulkoilen.