Uskovaiset eivät näe metsää puilta?

Anteeksi hieman provosoiva ja yleistävä otsikko.

Tarkoitukseni ei ole loukata ketään. Ihmettelen vain miksi Jeesuksesta "nimestä" on tehty ikään kuin mantra jota pitää hokea joka käänteessä.



Jeesuksen hokeminen vaikuttaa pakonomaiselta hieman neuroottiselta. Aivan kuin varmisteltaisiin sillä taivaaseen pääsyä, että ei vaan joutuisi helvettiin.

Myös uskontoa, kristinuskoa monesti puolustellaan melko kiivaasti.

Mistä on kyse? Jeesus ei kehottanut palvomaan itseään, Jeesus puhui Rakkaudesta. Ihmiset jälkeen Jeesuksen loi opin ja kirjoitti osin sen tueksi raamatun.

Vain rakkaudella on merkitystä. Eikö rakkaus riitä. Pitääkö myös uskoa "oikealla tavalla" raamattuun ja Jeesukseen? Meneekö oppi rakkauden edelle?

Siis, jos rakastat niin sillä ei ole juurikaan merkitystä ellet myös hoe Jeesusta, helvettiin menet kuitenkin. Vain Jeesusta hokemalla pelastut?

Mielestäni ei ole olemassa kuin yksi rakkauden lähde ja se ei tarvitse tueksi mantroja. Mitä mieltä olette?

Onko ehdollinen rakkaus enää rakkautta ja armoa?