Lue keskustelun säännöt.
illan viimeinen tilitys!
29.05.2012 |
Mä niin inhoan tuota mun kolmevuotiasta. Työpäivän päätteeksi roikkuu kuin iilimato minun kimpussa. Kiljuu, huutaa, komentelee (siis yrittää), kukaan muu ei saa riisua,syöttää jne.kuin äiti. Vain äiti saa laulaa iltalaulun, vain äiti saa viedä nukkumaan ja äiti ja äiti ja vielä kerran paska äiti. Tänäkin iltana hampaat irvessä lauloin ne samat paskat iltalaulut. Ei tästä mitään tuu, mutta pakkohan tuota on sietää.
Kommentit (13)
Kaippa sitä on niin kakkapää ite. vaikka ollaan ihan normi perhe jne. Mutta silti ottaa niin kupoliin tuo roikkuminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunteitaan ei saa näyttää, koska sä et kestä sitä, että lapsi näyttää ikäväänsä ja rakkauttaan etkä kestä sitäkään jos hän näyttää pettymystään ja vihaansa.
Mitä sä siltä lapselta oikein haluat? Ei se ole tässä maailmassa sua varten, vaan sinä häntä varten!
että sillä on ikävä sua hoidossa, ja sen takia pitää saada äitistä irti niin paljon kuin mahdollista hoitopäivän jälkeen.
ihan pienen oman hetken ennen kuin haet lapsen hoidosta/tulet kotiin lapsen luo? Ja sen jälkeen ottaa sen asenteen, että olet lasta varten, antamassa lapselle sitä hellyyttä ja rakkautta jota lapsi on koko pitkän päivän odottanut.
Kolmevuotias on vielä niin pieni. Ota syliin ja paijaile, anna niin paljon hellyyttä kuin pieneen ihmiseen mahtuu. On etuoikeus olla tarvittu, vaikka susta ei siltä juuri nyt tuntuisi.
Meillä näytetään tunteita. Näytetään rakkauden tunteita, pettymyksen, vihan, ja kaikki se skaala mitä siihen liittyy. Tämä lapsi on kotihoidossa eli isän ja pikkuveljen kanssa kotona ja minä töissä. Hän on ollut aina hyvin takertuva minuun.Jos ollaan vaikka mummulassa niin kukaan ei saa kaataa edes maitoa hänelle kuin minä. Ehkä hän yrittää hallita minua ja ympäristöä tällä. Nyt mulla alkaa olla vaan kuppi täynnä. Ehkä olen liian kiinni tässä oravanpyörässä ja omaa aikaa on vain silloin kun pennut nukkuu.varmaan väsyminen johtuu siitä. Mutta taas tänään oli veekäyrät todella koholla. Onkohan kellään viisaalla tähän mitään konstia? Ps.lapsi istuu minun sylissä aamuin illoin, leikin lapsen kanssa ja ulkoilen eli saa huomiota joten ei ole siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuuditan kuin vauvaa illalla kun hän laulattaa iltalauluja itselleen. Mutta tämä on oikeasti todella uuvuttavaa ja mies ei ymmärrä tätä tilannetta ollenkaan, koska päivällä ei ole tälläisiä ongelmia.
Meillä näytetään tunteita. Näytetään rakkauden tunteita, pettymyksen, vihan, ja kaikki se skaala mitä siihen liittyy. Tämä lapsi on kotihoidossa eli isän ja pikkuveljen kanssa kotona ja minä töissä. Hän on ollut aina hyvin takertuva minuun.Jos ollaan vaikka mummulassa niin kukaan ei saa kaataa edes maitoa hänelle kuin minä. Ehkä hän yrittää hallita minua ja ympäristöä tällä. Nyt mulla alkaa olla vaan kuppi täynnä. Ehkä olen liian kiinni tässä oravanpyörässä ja omaa aikaa on vain silloin kun pennut nukkuu.varmaan väsyminen johtuu siitä. Mutta taas tänään oli veekäyrät todella koholla. Onkohan kellään viisaalla tähän mitään konstia? Ps.lapsi istuu minun sylissä aamuin illoin, leikin lapsen kanssa ja ulkoilen eli saa huomiota joten ei ole siitä kiinni.
... eikä se jaksamaton vanhempi ole aina sen tarinan pahis. TYttäresi kuulostaa manipuloivalta. Vai kokeeko hän turvattomuutta kiun joutuu päivät olemaan miesten eli isän ja veljen maailmassa ja siksi takertuu? On kurja tilanne, myötätunto ap:n puolella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt muuten ajattelen asiaa siltä kannalta että on etuoikeutettu olla ihminen jota tarvitaan paljon. Tyttäreni osaa varmasti manipuloida. Hän on kovin voimakas luonne, näin sanoivat neuvolassa myös. Siihen vissii tarvitaan vaan sinniä siis tähän vanhemmuuteen. Välillä sitä ajattelee että tää ei oo mun juttu ja parempi pakata kimpsut ja kampsut, mutta järki taas pitää kotona. En oikeesti vihaa niin paljon lastani kuin joku nyt luulee, mutta välillä patittaa niin että varmasti patit näkyy kauas!
Kun lapsi sylissäsi niin oletko silloin vain lasta varten vain katotko telkkaria samalla, nettaat, tekstaat, juoruat puhelimessa tms? Kyllä lasi vaistoaa sen ja hakee enempi huomiota, pitää sinunkin olla läsnä oikeasti, ei puolittain. Katotko silmiin kun puhut lapselle niin että hän näkee, että huomaat hänet vai kuittaatko jotain huolimattomasti selin lapseen tai teet jotain muuta samalla.
Tärkeää on se pysähtyminen, muutama sekunti suoraa katsetta joka antaa viestin lapselle "hei mä huomaan sut".
Tuohon "muut kuin äiti ei kelpaa" tulisi sinun puuttua ja jättää lasta myös puolisosi vastuulle. Tarmolla vain, "ei liisa, äiti ei nyt pääse kun on oma työ kesken, isi antaa sulle sen / isi laittaa sut nyt nukkumaan kun äiti lähtee kävelylle.."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommonen takertuminen kuuluu vähän tuohon ikään. Kyllä sen pitäisi siitä helpottaa.
Meillä kotihoidossa kolmevuotias poika, jolla on jostain syystä juuri iltaisin hirveä ikävä minua. Vaikka on siis päivät kanssani. Me ollaan tehty niin, että minä laitan pojan joka ilta nukkumaan. Menen pojan viereen sängylle pötköttelemään ja kuuntelen kaikki päivän jutut. Lauluja en laula, mut selkään piirtelen traktoreita jne ja luen iltasadut.
Mies taas hoitaa lasten iltapesut, jolloin minulla on omaa aikaa puolisen tuntia. Meillä on se ukaasi, että minä tulen hellimään ja peittelemään vaan jos menee isän kanssa iltapesulle, ja se toimii tosi hyvin. Meillä on myös käytössä reippaustarra, johon saa laittaa tarran kun on kiltisti käynyt pesulla, ja se toimii erittäin hyvin. Lapsi jaksaa hyvin illan, kun tietää, että kun mennään nukkumaan, niin minä olen ihan vaan häntä varten, silittelen ja hoivaan, eikä meillä ole kiire minnekään. Se on lapselle niin tärkeää, etten usko että oikein sitä ymmärränkään.
Tuo isän ja äidin jako lapsen iltatouhuissa on ihan hyvä. Tuota pitää koittaa ja yrittää olla sinnikäs eli ei antaa heti huudosta periksi. Ja tuo reippaustarra, otetaampa heti testiin.
Olen lapselle läsnä. Olen lukenut juuri tuosta aiheesta, kuinka tärkeää on paneutua siihen lapsen sillä hetkellä kertomaan asiaan. Kyllä joo katson silmiin, kysyn päivän kuulumiset, kuuntelen mielenkiinnolla hänen satuilujaan ja luen satuja. Mutta on myös kotityöt jotka teen ja usein tämä 3-vuotias rääpii veljeään minun vieressä tai muuten vaan huudattaa joskin tietää että kohta se äiti lopettaa tuon tiskaamisen ennenkuin alkoikaan. Varmasti ei moni ymmärrä tätä tilannetta mikä täällä on mutta kohtuus kaikessa. Nyt olen päättänyt ja täältä saanut vahvistusta että minun täytyy olla jämympi. Lempeyttä meidän talossa on mutta varmaan tuo päättäväisyys uupuu. Kiitos kaikille ja hyviä öitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kyllä meilläkin lapsesta siis ääntä lähtee, ja tosi usein yrittää venkoilla ettei halua iltapesulle. Me ollaan vaan rauhallisia ja jämäköitä, ei hermostuta. Joka ikinen ilta lapsi on mennyt sitten pesulle kuitenkin ihan vapaaehtoisesti. Mä en selviä hengissä, jos mulla ei ole tuota puolen tunnin omaa aikaa, joten en tosiaan anna lapsen jäädä siihen pyörimään ja kitisemään.
Mulle tulee mieleen, että koetko sä jotenkin syyllisyyttä siitä, että olet ollut päivän pois, tai haluatko jotenkin muuten korvata sun poissaolon, ja sen vuoksi sitten kuuntelet lapsen jankkaamista vaikka oikeasti haluaisit sanoa, että äiti ei kuuntele marinaa nyt ollenkaan? Tuntuuko susta, että lapselle ei sais tulla paha mieli, vaan se teidän yhteinen aika pitäis olla tosi onnellista ja kivaa?
mistä tuo roikkuminen johtuu.