Dalmatialainen lapsiperheeseen?

Ohoh, aika kärkevä kommentti. Itselläni on kohta 12 v urosdallu, lapseni oli 10 v kun otimme koiramme. Koirissa on pajon ykilöllisiä eroja. Ennen tätä meillä oli Appenzellin paimenkoira ja todella paljon ongelmia. Dalmatialainen on aktiivinen ja meidän ainakin todella hyväntahtoinen. Huonona piirteenä tuo vetäminen, mutta olisi ollut kai tarmokkaammalla kasvatuksella hoidettu, eli osittain oma vika. Vanhemmiten on tältä osin rauhoittunut, vaikka muuten todella vireä, kuin nuori koira. Tuo ruokavaliojuttu on myös merkittävä juttu, meillä tuli niin paha virtsakivi, kun koira oli 7 v, että piti tehdä oma ulostulo virtsalle. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia. Koirien kanssa pitää varautua kaikkeen. Ja jos ei kestä jatkuvaa karvanlähtöä, pitää harkita toista rotua.

Osa negatiivivista kommenteista on mielestäni vähän outoja, ja kuten jo aikaisemmin mainittu, johtuu varmasti enemmän omistajasta kun koiran rodusta. Dalmikset ovat vilkkaita ja fiksu ja, joten saavat varmasti paljon harmia aikaiseksi, jos niitä ei kouluta, eikä tarjoa virikkeitä.

Meillä ei ole ollut dalmista, mutta tätini koira on ollut meillä paljon hoidossa. Todella ihana hyväntahtoinen luonne ja huippu lasten kanssa. Ei koskaan haukkunut ns. turhaan (vaan esim jos lapsella joku hätä). Mutta kyllä sen kanssa sai juosta. Sopii varmaan parhaiten johonkin maratoonari perheeseen. Ja sitä karvaa on kaikkialla, eikä se lähde irti. Fiksuna koirana keksi myös asioita, jotka olisi voinut jättää oppi matta. Esim miten kaulapannasta pääsee pois... Dalmiksia on myös aikoinaan tehtailtu vähän liikaa, joten terveyden kanssa saa olla tarkkana. En tiedä mikä tilanne on nyt.

Mutta luonteensa puolesta tämä dalmis oli kyllä yksi ihanimmista koirista jonka olen tuntenut <3

Up

Työkoira, eli jos teillä on aikaa harrastaa sen kanssa ja lenkkeillä vähintään tunti päivässä (+kaks lyhyempää lenkkiä) niin siitä vaan.

Mulla on vuoden ikäinen dalmis ja kouluikäinen lapsi, dalmis sopii lapsiperheeseen jos ottaa huomioon että a) se tarvitsee paljon liikuntaa/aktivointia/seuraa jottei riehu sisällä ja pura energiaansa tavaroihin ja b) se on liian suuri koira lapsen ulkoilutettavaksi (rodulla on taipumus helposti vetää hihnassa, toki olen huomannut että iän myötä koira rauhoittuu mutta toisaalta tämä rotu on sellainen että sanotaan että se pysyy 10v myös "pentumaisena".) Meidän 1v narttu painaa n. 30 kg eli kun on massaa tuonkin verran niin koulutukseen kannattaa panostaa koska muuten koiraa on haasteellista hallita kodin ulkopuolella. Varsinkin kun tämä rotu tuntuu olevan niin sosiaalinen että ainakin meidän koira on menossa moikkailemaan kaikkia vastaantulevia, ihmisiä enemmän kuin koiria.. johtuen ehkä myös siitä että pilkkuja tuli ihastelemaan pentuiässä kaikenikäiset ihmiset lapsista mummoihin ja vaikka sanoinkin jossain vaiheessa että opetan koiraa olemaan kiinnittämättä huomiota jokaiseen vastaantulijaan (hyppi iloisesti vasten) niin ihmiset eivät näyttäneet tajuavan.. dalmis siis kiinnittää huomiota ja pari dalmisvitsiäkin on kuultu.. :-)



Dalmis on tosiaan seurallinen, meidän koira seuraa mukana kun siirryn huoneesta toiseen. Se osaa myös odottaa kotona työpäivän ajan mutta nauttii selvästi seurasta.



Pentuiässä haasteellista on, kun tulee hampaita ja pentu kokeilee hampaitaan ihmisten housujenlahkeisiin ja käsiin ohi kulkiessaan. Tosin se menee ajallaan ohi, eikä liity niinkään erityisesti tähän rotuun vaan pentuihin yleensä. :)



Suosittelen dalmista, tää on mun eka "oma" koira näin aikuisiällä - sanotaan, että nartut sopivat ehkä paremmin ensimmäisiksi koiriksi - urokset eivät ehkä tule niin hyvin toimeen toisten urosten kanssa jne. Sen vielä sanoisin, ettei dalmiksella ole ns. miellyttämishalua - se on fiksu ja oppii nopeasti, jos palkitaan herkuilla, mutta vapaaksi päästettäessä kannattaa ottaa ne herkut mukaan jotta dalmiksen saa hyvin kiinni eli se kiinnostuu sinusta enemmän kuin ympäristöstä. Juoksutan meidän koiraa metsässä jossa ei liiku yleensä muita, ja kiinni otettaessa sanon "ole hyvä" ja koira kyllä tulee luokse ja istuu koska on oppinut tämän rutiinin. Kerran pentuna pääsi karkuun hihnasta ja lähti uteliaisuuttaan juoksemaan pitkin tietä kaupungissa, vastaantulija pysäytti koiran. Mutta, koko ajan tulee enemmän malttia ja kuuliaisuutta ja toisaalta, mitä enemmän koiran kanssa puuhaa, sitä paremman kontaktin siihen tietty saa. Luonne on mitä ystävällisin, toki joka rodusta löytyy varmasti poikkeuksia!

Lisäisin äskeiseen viestiini että kannattaa laittaa meiliä tai soittaa kasvattajille, itse olin yhteydessä kahteen ennen päätöstä. Hyvä kasvattaja kertoo hyvistä ja huonoista puolista ja tietty, minkäluonteisia juuri hänen kasvattinsa ovat olleet.. kasvattajahan yleensä pitää yhteyttä myös sen jälkeen kun pennut ovat lähteneet maailmalle, joten tietää miten arki on lähtenyt käyntiin ja millaisia terveys/koulutus yms. kuulumisia on ollut..



Tässä linkki kasvattajien tietoihin, siitä käy myös ilmi milloin seuraavia pentueita on suunnitteilla. Eli on Dalmatiankoirat ry:n "virallinen" kasvattajalista.



http://www.findal.net/PENTUVALITYS/kasvattajat.html



Jos jokin dalmiksessa on haasteellista, niin dalmiksen ruokavaliossa ei saa olla liikaa proteiinia - voi tulla uraattikiteitä ja atooppista ihottumaa. Meidän koiralla on ollut tähän mennessä korvatulehdus ja nielutulehdus, mutta otin koiravakuutuksen, josta sain osan kuluista takaisin. Aika vähällä ollaan päästy tähän mennessä:) korvatulehduskierteeseen voi kuulemma vaikuttaa juuri ruokavalio.

Minun suositukseni on, että ei dalmista minkäänlaiseen perheeseen. Entisenä dogsitterinä tuli säännöllisesti hoidettua kahta dalmista ja välillä siinä perheessä oli kolmaskin. Kiskovat hihnassa aivan tajuttomasti ja aina on hirveä meno päällä. Urokset varsinkin ovat melko aggressiivisia.



Tuhosivat omistajansa kämpän vuoden aikana, söivät mm muovimatot lattiasta, repivät ovenkahvat irti, järsivät perintöpianon, tuhosivat sohvakaluston. Ruuat piti säilyttää ulkovarastossa.



Mitä tarkoittaa teidän kohdalla aktiivinen? Näiden kanssa pitää olla yliaktiivinen ja vielä potenssiin kymmenen. En ymmärrä kuka näitä haluaa kasvattaa?

On totta että palelee herkästi, mutta talvella voi laittaa "takin" (manttelin) päälle, joita myydään eläintarvikeliikkeissä. Dalmishan EI ole rotu, jota voisi talvella pitää ulkona pihalla, se on siis nimenomaan sisäkoira.

Meidän dalmis asuu kerrostaloasunnossa, eikä kärsi eroahdistuksesta. Ainakaan naapurit eivät ole valittaneet ja alkuun kuulostelin rappukäytävässä kuuluuko mitään. Yläkerrassa on kyllä toisen rodun edustaja, joka ulvoo yksin ollessaan (iltaisin). Ei siis voi yleistää, jokaisessa rodussa on yksilöitä. Meillä töihinlähdöstä ei ole tehty mitään numeroa, eli kun lähdetään ja tullaan sanotaan vain "odottaa kotona" ja koira tietää mitä tuleman pitää. Pentuna saattoi järsiä tavaroita mutta nyt 1v ikäisenä odottaa rauhallisesti käytävämäisessä eteisessä kunnes tullaan kotiin. Ei lähde edes ovelle kärkkymään mukaanpääsyä kun sanotaan "odottaa kotona". Jos olisi eroahdistusta, voisi olla kyllä hankalaa.

Ja saa valita tarkkaan linjan mistä ottaa :(

Dogsitterinä sinulla on varmaan ollut jonkinlainen käsitys siitä, miten koiran koulutus ja siihen panostettu aika/vaiva vaikuttavat käytökseen. MIKÄ TAHANSA rotu yliaktivoituu kotona ja ryhtyy häiriökäyttäytyväksi, jos sitä ei ole kunnolla opetettu tavoille tai sille antaa kerääntyä turhaa energiaa. Kyllähän itsekin hyppisit seinille niinsanotusti jos joutuisit esim. istumaan paikallasi päivät pitkät? :-)



Meidän koiraa lenkitetään ihan tavallisesti ja juoksutetaan koirapuistossa tai metsässä, ja on tosi hyväluonteinen eikä yhtään aggressiivinen. Tosin se myös tietää paikkansa eli sen ei ole annettu ryhtyä laumanjohtajaksi..

Lisäisin vielä, että jos jollakulla on tarve hankkia dogsitteri, eikö se tarkoita että hän ei itse ehdi/viitsi hoitaa koiraansa eli silloin hänellä ei ole ehkä ollut tarpeeksi aikaa panostaa koiraan ja sen koulutukseen/aktivointiin? Ja joo, dalmiksesta lähtee todella paljon ja joka päivä karvaa, ja sitä löytyy lattioilta vaikka luuttuaisit joka päivä - kokemusta on :) tämä tuli yllätyksenä vaikka olinkin kuullut 24/7 karvanlähdöstä. Ei siis sovellu supersiisteille ihmisille;)



Mutta, jos lastenhoidolta ehtii panostamaan koiraan päivittäin, niin rotu on kyllä mukava. Perustan tämän vain ja ainoastaan omaan kokemukseeni oman koirani kanssa;)



Ja oikeaoppisen näkökannan tähän keskusteluun saa tosiaan kasvattajalta, jolla oletettavasti on hieman enemmän kokemusta rodusta kuin kenelläkään täällä kirjoittavalla. Ja voi kysellä kasvattajalta tietoja vaikkei olisikaan vielä varma rotuvalinnasta, sillähän sekin ajan myötä selkenee :)

Dalmikset kärsii helposti eroahdistuksesta, eli ulvovat ja haukkuvat täyttä päätä kun perhe poistuu töihin ja kouluun. Ei ainakaan kerros- tai rivitaloon.

Saa laittaa vielä lisääkin!



ap

erittäin viisas ja ystävällinen dalmis oli meillä 14 vuotta.



karvan kanssa oli kyllä ongelmaa, tarttuu tiukkaan vaatteisiin ja joka paikkaan.



haaveilen vielä joskus ottavani dalmatiankoiran, tarvii vaan niin paljon liikuntaa..ai niin yksi huono puoli on että on niin viluinen, ei oikein pärjää suomen talvessa.

No jos huvikseni jotain sanoisin, niin pelkkää potaskaa kaikenlainen dalmisten haukkuminen. Kuten muissakin roduissa on katse syytä kääntää isäntäväkeen, kun ottavat koiran, jonka rodunomaisiin tarpeisiin ei vastata. Riittävästi liikuntaa, jopa sisällä aktivointia ja leikkiä ja  ehdottomasti perus tottelaivuuskoulutus, niin sinulla on mahtava kaveri vuosiksi.

Mun dalmis ei hauku, ei vedä remmissä, ei riehu tavatessaan muita koiria, ei ole koskaan tuhonnut kotia ja sillä on sydän puhdasta kultaa. Miten sen nyt sanoisin, että vaikka olenkin pehmo olen silti lauman johtaja.

Jos liikunta ei ole omistajan päivittäinen rutiini, voi olla parasta unohtaa kaikkien paljon liikuntaa kaipaavien rotujen hankinta eli sekään ei vain dalmiksen juttu.

Olen asunut kerrostalossa, jossa oli lapsiperheessä dalmis, ja koira haukkui ja ulvoi yksinollessaan. Syy ei kylläkään ollut sen, vaan omistajan, joka ei ulkoiluttanut ja aktivoinut sitä tarpeeksi, eikä osannut opettaa.  Hoidin tuota koiraa muutaman lomareissun ja samalla kun itse koulutin saksanpaimenkoiraani, se oppi siinä sivussa matkimalla käsimerkkejä, enkä silloin edes itse tiennyt, että sillä oli pikkuinen elimellinen vika. Se oli hyvin älykäs koira. Koira olikin kuuro, ja kun omistaja sai sen selville, käski sen heti lopetettavaksi yrittämättäkään löytää sille uutta kotia. Turha lopetus harmitti minua hirveästi, kun tiesin mihin koira pystyi käsimerkeillä. 

Valkoisen värin vuoksi ole tarkkana terveydestä.

Itsellä ei ole kokemusta rodusta vaikka monta koiraa onkin, naapureilla sitäkin enemmän! Kahdessa naapurissa on dalmikset, ok-talossa, saavat olla ulkona paljon mutta vaativat tosi paljon liikuntaa, lenkittävät sellaisen 10km päivässä ja molemmat vetävät ihan julmetusti, siinä menee niin miehet kuin naisetkin pää kolmantena jalkana, naapureita naurattaa vaikka ei se kivaa ole koirallekaan. Narttuja ovat, haukkuvat tosi paljon ja ulvovat myös, karkailevat usein. Jostain syystä en tiedä mistä, ovat erittäin vihamielisiä toisia koiria kohtaan. Yhdellä tuttavalla oli myös mutta kun oli pieni lapsi ja koira sellainen hepuliheikki, ei tullut mitään, hermot niillä meni ja luopuivat.

meillä on ollut kaksi dalmista. todella seurallinen, utelias ja miellyttämisenhaluinen koira.ne on koko ajan liikkeessä jos vain voi, aina kun nousi istumasta niin koira perässä "mitä teet mihin meet mitä toi on mitä siellä on leikitäänkö" ja sama kun aamulla heräät niin koira tai koirat on sängyn vieressä häntä heiluen, joskus oli luu tai pallo tuotu valmiiksi tyynyn viereen.

oppii temppuja helposti mutta lyhytpinnaisena ei ehkä agilityyn paras kaveri, vähän adhd-luonne. meidän molemmat koirat oli äärimmäisen kärsivällisiä lasten suhteen ja nöyriä tottelemaan kunhan sai ne ymmärtämään mitä halusi. toinen osasi mm "laulaa" ja tämä tyhmempikin leikkiä kuollutta. iloisena ne hymyilevät eli suoraansanoen näyttävät etuhampaita.

koirat syntyvät valkoisina ja pikkuhiljaa alkaa ne nuppineulankokoiset pilkut ilmestyä suurentuen, myös suuhun ja tassunpohjiin.

ja helppoa ja siistiä: karvanlähtöaikaa on vain kerran vuodessa, alkaa 1.1. ja päättyy 31.12. XD viimeisin koirani kuoli 4v sitten ja karvoja löytyy edelleen...

enää en ota koiraa, otti liian koville tämän viimeisimmän kuolema :( mokomat elukat miten niihin kiintyy..

No en tiiä mutta niittten turkki on aika haluttu, kannattaa varoa karvarosvoja