miten usein tapaatte salasudettanne?
Tapaatteko useamman kerran kuukaudessa vai harvemmin? Miten spontaanisti pystytte järjestämään tapamisia?
Oma ajatukseni on vähän sellainen, että tällaisessa suhteessa intohimo ja halua nähädä toinen raivaisi kaikki esteet...;) No toki jotain realismia täytyy olla ja omat perheet ja työ on jossain määrin otettava huomioom. Mutta jos salarakkaani ilmoittaa, että hänelle sopisi seuraava tapaaminen noin puolentoista kuukauden päästä, niin...
Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun tapaisimme jossain kahdestaan ja olisi oikeasti mahdollisuus johonkin lähempään fyysiseen kanssakäymiseen. Nyt vain tulee sellainen olo, että jos mies haluaa toteuttaa tämän tapaamisen puolentoista kuukauden kuluttua, on minun aika siityä etsimään jotain hieman kiihkeämpää ja spontaanimpaa seuraa.
Kommentit (11)
onnistuu aivan mainiosti.
Vaimo ei epäile mitään, ja ihmettelee kun olen viriili hänen kanssaan (silloin kun vaimolle sopii).
Rakastajattereni on vain minun kanssani (ellei vaimoani lasketa) koska kumpikin meistä kammoaa sukupuolitauteja.
Miksi ihmeessä pitää olla joku hiton salasuhde?? Oletteko niin yksinkertaista sakkia, ettette osaa lopettaa edellistä suhdetta ennen uuden aloittamista? Eipä käy kateeks, sääliksi kyllä.
perheet ja velvoitteet, eri työvuorot jne jne menot joten tapaamistahti ehkä kerran kk - silloinkin vain kahvilla. Edellisestä rakastelusta on jo vuosi, viesteistä tosin vain pari minuuttia:) Halua ei silti mikään helpota!
Jotenkin vain tuntuu siltä, että oma kiinnostukseni pikkuhiljaa kuolee, jos kaikki on niin viimeisen päälle suunniteltua! Haluaisin vain nopeasti nähdä ja koskettaa.
Ehkä kyse on siitäkin, että mies on verbaalisesti aika varovainen - minulle riittäisi, jos voisimme edes hyväillä toisiamme sanoilla.
t.AP
Vierailija kirjoitti:
Tapaatteko useamman kerran kuukaudessa vai harvemmin? Miten spontaanisti pystytte järjestämään tapamisia?
Oma ajatukseni on vähän sellainen, että tällaisessa suhteessa intohimo ja halua nähädä toinen raivaisi kaikki esteet...;) No toki jotain realismia täytyy olla ja omat perheet ja työ on jossain määrin otettava huomioom. Mutta jos salarakkaani ilmoittaa, että hänelle sopisi seuraava tapaaminen noin puolentoista kuukauden päästä, niin...
Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun tapaisimme jossain kahdestaan ja olisi oikeasti mahdollisuus johonkin lähempään fyysiseen kanssakäymiseen. Nyt vain tulee sellainen olo, että jos mies haluaa toteuttaa tämän tapaamisen puolentoista kuukauden kuluttua, on minun aika siityä etsimään jotain hieman kiihkeämpää ja spontaanimpaa seuraa.
Kirjoitit lämpimän syvällisesti. / vilivallaton
Vierailija kirjoitti:
perheet ja velvoitteet, eri työvuorot jne jne menot joten tapaamistahti ehkä kerran kk - silloinkin vain kahvilla. Edellisestä rakastelusta on jo vuosi, viesteistä tosin vain pari minuuttia:) Halua ei silti mikään helpota!
Ymmärrän mitä tarkoitat, tiedän että kaikki ei sitä ymmärrä. Kyseessä on isompi kokonaisuus kuin vain tapaaminen. / vilivallaton
Niinpä yksinhuoltajallakin on halunsa, vaikka lapset on ensi sijalla.
Olis kiva tavata yksinhuoltaja äiti kaikessa rauhassa ilman salaisuuksia.
Kerran viikossa on minimi. Muuten tulee liian kovat paineet.
Voisithan tapailla muita miehiä puolentoista kuukauden aikana.
Valitettavasti vain kerta kaks vuodessa. Asutaan eri maissa.
Tapaan salarakkaani suurinpiirtein kerran viikossa. Sekin tuntuu liian vähältä. Tällä hetkellä on taas liikaa tunteita ja olen mustis kun salarakkaallani on seuraa.