Lapsen hampaanhoidossa RAUHOITTAVAT

sorry vaan, mutta kyseessä älykäs kympin lapsi. Ilmiömäinen keskittymiskyky todettu jo pienenä. Ainoa asia, josta pieni vaiva, on piikkipelko. Lapseni nimenomaan tunnettu myös siitä, että rautaiset hermot, pitkä pinna. Ei siis hermoheikko.

kun jouduttiin tapaturman aiheutumien vammojen takia repimään muutama hammas, niin poika sai rahoittavia jottei muistaisi jälkikäteen toimenpiteestä mitään, eikä tulisi hammaslääkärikammoa. Ja hyvä niin. Todella hyvin meni, eikä tosiaan muista toimenpiteestä nyt 6-vuotiaana mitään (itse tapaturman muistaa kyllä hyvinkin yksityiskohtaisesti).

mutta itse olen saanut rauhoittavaa ennen viisauden hampaan poistoa.



lapseltani joudutaan ehkä oikomishoidon takia poistamaan rautahammas tai kaksi ja on puhuttu, että saisi silloin esilääkityksen mutta sen tarkemmin mitä ja kuinka paljon ei ole asiaa vielä keskusteltu.

kun jouduttiin tapaturman aiheutumien vammojen takia repimään muutama hammas, niin poika sai rahoittavia jottei muistaisi jälkikäteen toimenpiteestä mitään, eikä tulisi hammaslääkärikammoa. Ja hyvä niin. Todella hyvin meni, eikä tosiaan muista toimenpiteestä nyt 6-vuotiaana mitään (itse tapaturman muistaa kyllä hyvinkin yksityiskohtaisesti).

mitä lääkitystä sai?

Ekalla kerralla ei saanut mitään ja kaikki menikin ihan miten sattuu. Lapsi itki jälkeenpäin aivan älyttömästi mutta kesti kuin kestikin toimenpiteen todella, todella reippaasti. Toinen kerta alkoi jännittää, käytiin hommaamassa lapselle uus pehmolelu hammaslääkärikaveriksi, kauhea maanittelu että ylipäätään sain hänet mukaan. No, kun lapselle sitten luvattiin lääkitys ja sen kanssa sitten menikin hyvin. Tyttö hekotteli eikö toimenpidekkään juuri sattunut. Jälkeenpäin vain totesi tottuneensa siihen kipuun. Lähtiessä käveli vähän päin seiniä ja hekotteli mutta loppupeleissä aika hellyyttävä näky. Ei jäänyt kammoa eikä ole enää tarvinut ottaa. :)

poika oli ihan veltto ts täysin sylissä pidettävä,mutta suu toimi, eli ei auennut. =( oli ja pysyi kiinni. kyse oli siis eskari ikäisestä ja hampaan poistosta. seuraavaksi sitten yritetäänkin nukutuksessa, josko silloin onnistuisi. mutta siis tuttavallani kyllä on positiivisia kokemuksia asiasta.

Ekalla kerralla ei saanut mitään ja kaikki menikin ihan miten sattuu. Lapsi itki jälkeenpäin aivan älyttömästi mutta kesti kuin kestikin toimenpiteen todella, todella reippaasti. Toinen kerta alkoi jännittää, käytiin hommaamassa lapselle uus pehmolelu hammaslääkärikaveriksi, kauhea maanittelu että ylipäätään sain hänet mukaan. No, kun lapselle sitten luvattiin lääkitys ja sen kanssa sitten menikin hyvin. Tyttö hekotteli eikö toimenpidekkään juuri sattunut. Jälkeenpäin vain totesi tottuneensa siihen kipuun. Lähtiessä käveli vähän päin seiniä ja hekotteli mutta loppupeleissä aika hellyyttävä näky. Ei jäänyt kammoa eikä ole enää tarvinut ottaa. :)