Lue keskustelun säännöt.
Olen kasvissyöjä, enkä voisi ikinä olla parisuhteessa metsästäjän kanssa
19.10.2008 |
Ymmärrän kyllä, että jonkun on pakko vähentää esimerkiksi hirvikantaa. Mutta en vain voisi elää miehen kanssa, joka tekee sitä vapaaehtoisesti. Ja entäs nämä perhanan sorsastajat? Jos pitää luonnossa liikkumisesta, miksei voi harrastaa marjastusta taikka valokuvausta?
En vain voi elää ihmisen kanssa, joka vapaaehtoisesti tappaa eläimiä.
Ammunnan harrastus menee samaan kategoriaan. Ettekö oikeasti keksi parempaa ajanvietettä?
Kommentit (33)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä täällä hymähtelen teidän idealistillenne.
Kyllä se elämä siitä opettaa...
Metsästys on tärkeätä ja sitä paitsi erilaisuus parisuhteessa on rikkaus. Ei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä.
PS: olen itsekin kasvissyöjä.
Mutta kun mies palaa metsältä, miten voit unohtaa mitä hän on juuri tehnyt? Tämä on niin suuri asia ihmisen luonnetta, että tottakai se vaikuttaa parisuhteeseen. Samoin en voisi elää ihmisen kanssa, joka ei ole eläinrakas.
Ja ikää on 30v, joten en pidä itseäni enää ihan tyttösenä. Naiivi ole kyllä, mutten usko tästä juuri muuttuvani.
ap
Mä täällä hymähtelen teidän idealistillenne.
Kyllä se elämä siitä opettaa...
Metsästys on tärkeätä ja sitä paitsi erilaisuus parisuhteessa on rikkaus. Ei kaikkea tarvitse tehdä yhdessä.PS: olen itsekin kasvissyöjä.
itse olen kasvissyöjä ja eläinrakas, naimisissa metsästäjän kanssa. Ei niitä katsos pakko ole syödä
Tehotuotettua taas en suuhuni pistä. Luomukin on siinä rajoilla- luomutuotettu lihaeläimenkin tarkoitus on vain joutua lautaselle.
Metsästäminen taas vastaa luonnon kiertokulkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös kasvissyöjä, mutta silti kuulun miehen kanssa kunnan metsästysporukkaan. Kokkaan muille perheen jäsenille liharuokia, koska olen ainoa kasvissyöjä perheessä. en voisi ikinä kuvitella, että laittaisin "vakaumukseni" takia muun perheen käsimään.
Jo ihan seurustelun alussa kerroin miehelle, että olen kasvisyöjä, mutta aion tehdä kyllä perheelle, perheen tarvitsemaa ravintoa.
Onko Ap:n mielestä (ja muiden jotka samalla kannalla) ok että miehesi syö tehotuotettua lihaa? Vai pitääkö hänenkin olla kasvissyöjä?
Minä olen lähes kokonaan kasvissyöjä, mutta syön itse kalastettuja lähivesien kaloja silloin tällöin. Loppuperhe syö myös lihaa, tosin harvoin, enintään kerran viikossa. Pyrimme käyttämään luomua, mutta sitähän on Suomessa nihkeästi saatavilla.
Nyt olemmekin ostamassa ison määrän hirvenlihaa pakkaseen. Siitä saamme talveksi lihan paisteihin, patoihin ja lihapulliin. Miestäni aivan loistava juttu, ei tarvitse kantaa rahaa tehotuotantoon, saa varmasti antibiootti-vapaata lihaa, jonka kasvattamiseen ei ole tuhlattu tippaakaan luonnonvaroja. On vielä ammuttu tässä lähiseudulla, joten kuljetuksen päästötkin aivan minimit.
Itse en ole syönyt punaista lihaa sitten vuoden 1994. Eli mitäs tässä on mennyt aikaa, 14 vuotta. Silti en tuomitse muita, mutta tuollainen naivius jotenkin laittaa hymyilyttämään. Täällä maaseudulla asiat ajatellaan hieman eritavalla.
Tänäänkin perheen isä ja vanhempi lapsi olivat muutaman metrin päässä hirvikolarista. Hirviä näkee todella usein ja kannan pienentäminen on tosiaankin tarpeen. Pienriistan ja lintujen metsästämisenkin ymmärrän, kunhan liha tosiaan päätyy jonkun ruokapöytään.
Kumpa ihmiset ajattelisivat hieman pidemmälle näitten Hyi ei saa ampua hirviä-kommenttien taakse, ajattelisivat asiaa myös sen kannalta että tehotuotettu liha se vasta epäeettistä onkin..
Tv. 35v lakto-ovo-vege kalastaja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on paljon ettisempää, että syö itse metsästämäänsä riistaa, kuin että ostaa kaupasta paketin tehotuotettua lihaa.
t. itsekin kasvissyöjä, mies ei metsästä ;)
En jaksaisi sitä jatkuvaa märehdintää eläinten oikeuksista ja lihansyönnin eettisyydestä, kun ihminen loppujen lopuksi on sekasyöjä, jonka ruokavalioon kuuluu liha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko enää naurettavampaa kaksinaismoralismia olla?
Ihan oikeasti nyt käsi sydämellä, kumman eläimen kohtalon ottaisitte (molemmat päätyvät puolisonne lautaselle)
a) Eläin, joka elää elämänsä tehotuotantolaitoksessa, eli broileri, joka saa elää kokonaiset 4 viikkoa ahtaassa kopissa vailla tilaisuutta lajityypilliseen toimintaan,
b) sorsa, hirvi tms. joka saa elää elämänsä vapaana luonnossa omiensa seurassa, ja joka vaan yhtenä päivänä ammutaan suht noepasti ja kivuttomasti?
Ihan oikeasti? Onko se niin, että lihaa saa kyllä sylödä, kunhan ei vaan yhtään välitä mistä se tulee ja miten se eläin on elämänsä elänyt?
Minä taas pyyhin kasvissyöjillä perseeni. Noin nätisiti sanottuna:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kyllä seurustella metsästävän miehen kanssa (itse esim. kalastan), mutta on vaikea uskoa että arvomaailmamme metsästäjän kanssa muuten sopisivat yhteen. Jotenkin siihen metsästykseen liittyy yleensä sellainen käsitys ihmisestä luomakunnan kruununa ja että "luonto" tulee kukistaa (no siinä ollaan jo aika pitkällä).
Olen muuten täysin varma, että jos pystyy ampumaan eläimen, kynnys ampua ihminen on madaltunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on metsästys on todella tärkeää. Hirvenkaatoluvathan myönnetään sen perusteella paljonka kantaa tulee harventaa.
Olettekö eläintenoikeuksista vaahtoajat miettineet esim sitä, että jos jäniskantaa ei harvenneta, niin ne kuolevat kärsien jänisruttoon, sillä jollain tapaa luonto tämän harventamisen sitten hoitaa.
Toki onhan noita nähty tänäkin syksynä, isojen firmojen dirikoita jotka tulevat viikonlopuksi "metsälle". Paikallisen metsästysseuran miehet ampuvat heille hirven, ja sitä ollaan niin metsästäjää, niin metsästäjää. Illalla sitten saunotaan ja syödään hyvin ja otetaan kuppia :D
Mutta oikeasti ainakin täällä Itä-Suomessa kulkee metsästys ja luontoihmiset aika lailla käsikkäin. Hirvikoirilla on hyvät olo tarhoissaan, niitä ei nosteta jalustalle vaan ovat työkaluja jne. Luonnossa olosta nautitaan ja se hirvikannan pienentäminen on luonnollista, kuten myös ruoan saaminen perheen pöytään. Aseet säilytetään turvallisesti jne.
Kannattaa tutkia ja ottaa selvää asioista. Metsästys kulkee suvussa, on eränkäynnin muoto siinä missä Lapissa vaellus ja marjastaminen/kalastaminen.
Mitään tappoviettiä näiltä ihmisiltä tuskin löytyy, ja tuo rinnastaminen ihmisen tappamiseen on oikeasti järkyttävä.
T. savolainen
minusta on erittäin hyvä että löytyy vielä vapaa ehtoisia esim. hirven metsästykseen ja ne vieläpä maksaa siitä.
Näin metsänomistajan ja kun on omat istuttamansa koivut nähnyt syötynä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen että joku pitää hirvikannan kurissa.
Ja hirvikannalla on erittäin iso merkitys liikenne turvallisuutteen.
Toki onhan noita nähty tänäkin syksynä, isojen firmojen dirikoita jotka tulevat viikonlopuksi "metsälle". Paikallisen metsästysseuran miehet ampuvat heille hirven, ja sitä ollaan niin metsästäjää, niin metsästäjää. Illalla sitten saunotaan ja syödään hyvin ja otetaan kuppia :D
Mutta oikeasti ainakin täällä Itä-Suomessa kulkee metsästys ja luontoihmiset aika lailla käsikkäin. Hirvikoirilla on hyvät olo tarhoissaan, niitä ei nosteta jalustalle vaan ovat työkaluja jne. Luonnossa olosta nautitaan ja se hirvikannan pienentäminen on luonnollista, kuten myös ruoan saaminen perheen pöytään. Aseet säilytetään turvallisesti jne.
Kannattaa tutkia ja ottaa selvää asioista. Metsästys kulkee suvussa, on eränkäynnin muoto siinä missä Lapissa vaellus ja marjastaminen/kalastaminen.
Mitään tappoviettiä näiltä ihmisiltä tuskin löytyy, ja tuo rinnastaminen ihmisen tappamiseen on oikeasti järkyttävä.
T. savolainen
Täällä toinen savolainen ja kyllä kirjoitit osuvasti.
Metsälläkäynti tosiaan kulkee isältä pojalle, monessa suvussa äidiltä tyttärelle.
Hyvä se on jostain kehä kolmosen sisältä huudella että hirviä ei saa ampua.
Täällä meilläpäin kun nuo hirvihavainnot ovat liki jokapäiväisiä, ilolla olen ottanut uutisia vastaan meidänkin kunnan alueella jo ammutuista hirvistä.
Ja sitä hirvipaistia odotellessa, ajattelin meinaan katkaista 14 vuoden lihansyömättömyyteni ja maistaa hirveä. Ja erittäin hyvällä omallatunnolla sen teenkin. Tehotuotettua lihaa en aio eläissäin syödä.
Oikeasti tietoa on saatavilla, ja näiden huutelijoiden kannattaisi ottaa asioista selvää. Ja mitä kaksinaismoralismia niin monet harjoittavatkaan. Mutta on helppoa elää ilman kyseenalaistamista, ottamatta asiosta selvää.. Mutta silloin ei kannattaisi kovin huudella niitä mielipiteitään, jos ei ole faktat selvillä..
Tv. hirvikolaritonta syksyä toivova nro 9.
Mutta en silti voisi olla parisuhteessa metsästystä harrastavan kanssa. Tai ammuntaa harrastavan.
Jollain tasolla mä ymmärrän hirven metsästyksen, tai sillon ymmärrän, kun hirviä on liikaa. Nythän niitä on vähän ja tällä hetkellä metsästys tuntuu turhalta. Mutta pienriistan ja lintujen ampumista en tajua.