Lue keskustelun säännöt.
Suomalaiset kasvattavat lapsensa nyrpeiksi ja epäsosiaalisiksi.
27.05.2012 |
Toisen ketjun innoittamana tuli mieleeni asia mitä on pitänyt jo pitkään täällä kirjoittaa. Minulla on kolme reipasta lasta, jotka ovat myös kovin sosiaalisia. Juttelevat ihmisille ja lapsille ja ovat ystävällisiä ja hymyileviä.
On aivan käsittämätöntä, että jos minun 4 vuotias alkaa puhumaan toiselle tuntemattomalle lapselle, vaikkapa puistossa, tai hississä, tai missä vaan, niin suurin osa lapsista ei vastaa mitään takaisin. Ei siis mitään! Välttelevät jopa katsekontaktia. Huvittavinta on, että usein näiden lasten vanhemmat ovat siinä vieressä, eivätkä sano lapselleen mitään? Miksi ihmiset haluavat kasvattaa lapsensa noin epäsosiaalisiksi? Aroiksi ja jopa epäkohteliaiksi?
Jos minun lapsilleni tulisi joku lapsi puhumaan ja nämä eivät vastaisi mitään ja katselisivat muualle, niin minä kyllä sanoisin lapsilleni, että on peäkohteliasta käyttäytyä noin. Miten niin monien lapset kuitenkin saavat käyttäytyä niin huonosti?
Sama juttu on leikkimisen kanssa, jos lapseni ovat esimerkiksi puistossa, niin käsken heidän aina ottamaan halukkaat mukaan leikkiin. Tätäkään ei suurin osa noudata. Hiekkaleluja ei lainata tuntemattomille jne. Mitä sellaisista lapsista voi kasvaa muuta kuin itsekeskeisiä ja ilkeitä aikuisia?
Kommentit (111)
ja jos aikuinen erehtyy puhumaan bussipysäkillä tuntemattomalle, niin sitä pidetään vähintäänkin hulluna. Suomalaiset on kyllä kummallista porukkaa.
Luulisi, että jos itse huomaa olevansa kauheen estoinen ja huono sosiaalisesti, niin kannustaisi edes lapsiaan parempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aika ujo ja hiljainen, lapseni taas erittäin sosiaalinen. Autoreissulla löytää esim. jokaiselta huoltoaseman leikkipaikaltakin välittömästi itselleen leikkikaverin. En ole häntä tällaiseen käytökseen erityisemmin kannustanut vaan se tulee häneltä luonnostaan.
mutta kun aikuiselta saa tivata pelkkaa heippaa monta kertaa, niin alkaa vahan ottaa jo hermon paalta.
mutta kyllä se on myös ihan hyvä käytöstapa, että vastaa toiselle Hei takaisin. Ei sitä sen kummemmin tarvitse alkaa rupattelemaan. Ja katsoo silmiin jos joku puhuu. Minusta nuo nyt ovat samanlaisia perus asioita kuin sekin, että ei pidetä hattua päässä ruokapöydässä.
ja kannustaa aina kun huomaat jonkun ihmisen tekevän jonkun pienenkin myönteisen eleen. Se on haastavampaa, mutta se tuottaa enemmän hedelmää.
Kiitä, kannusta, rohkaise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkoon se sinun mielestäsi miten huvittavaa hyvänsä. Palaan tilanteeseen kotona ja odotan hänen osaavan käyttäytyä seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa paremmin. Tämä on toiminut mun kaikkien lasten kohdalla ja lapset ovat hyvin käyttäytyviä lapsia, nuoria ja aikuisia.
tekeen niin, että jos lapset tai aikuiset ei vastaa lapsilleni, niin sanon ääneen, että "onpas huonokäytöksisiä lapsia/ihmisiä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekeen niin, että jos lapset tai aikuiset ei vastaa lapsilleni, niin sanon ääneen, että "onpas huonokäytöksisiä lapsia/ihmisiä"
Taidan alkaa noudattaan samaa
Olkoon se sinun mielestäsi miten huvittavaa hyvänsä. Palaan tilanteeseen kotona ja odotan hänen osaavan käyttäytyä seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa paremmin. Tämä on toiminut mun kaikkien lasten kohdalla ja lapset ovat hyvin käyttäytyviä lapsia, nuoria ja aikuisia.
mutta voisihan sitä lapselle sanoa, että "vastaappa nyt reippaasti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekeen niin, että jos lapset tai aikuiset ei vastaa lapsilleni, niin sanon ääneen, että "onpas huonokäytöksisiä lapsia/ihmisiä"
Olkoon se sinun mielestäsi miten huvittavaa hyvänsä. Palaan tilanteeseen kotona ja odotan hänen osaavan käyttäytyä seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa paremmin. Tämä on toiminut mun kaikkien lasten kohdalla ja lapset ovat hyvin käyttäytyviä lapsia, nuoria ja aikuisia.
mutta voisihan sitä lapselle sanoa, että "vastaappa nyt reippaasti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekeen niin, että jos lapset tai aikuiset ei vastaa lapsilleni, niin sanon ääneen, että "onpas huonokäytöksisiä lapsia/ihmisiä"
sanoa huonosta käytöksestä ääneen omillekin lapsilleen kuin olla vaan suomalaiseen tapaan TAAS hiljaa. Meinaatko, että jos lapseni juttelee nätisti toisella lapselle joka on kuin minun lapseni olisi ilmaa. Eikä tämän vanhempikaan mitään sano, niin PAKKOHAN minun on jotain sanoa. Ja mitä muuta sitä voi sanoa kuin totuuden, että on epäkohteliasta olla vastaamatta. Koska niin haluan omille lapsilleni opettaa. Huomaa, että taas pidetään puhumista huonona vaihtoehtona. Suomalaiseen tapaan, ollaan hiljaa, kukaan ei sano mitään ja lapset sitten arvaa omassa pienessä päässään, että mitä tässä nyt tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt aivan samaa sen 10 vuotta minkä minulla on ollut lapsia! Ujous ei ole minusta tuossa milään puolustus, koska toisen tervehdykseen jne
vastaaminen kuuluu normaaleihin käytöstapoihin!
Älkää ihmetelkö, jos lapsenne eivät menesty maailmalla, jos ette ole tuon vertaa heiltä vaatineet. Sellaista käytöstä pidetään yleisesti junttina ja ymmärtämystä voi saada korkeintaan täällä Suomessa. Tuskin tulevaisuudessa täälläkään.
kuuleppas kultaseni, nuo ihmiset ovat varmaankin kuuromykkiä, eikä me taas osata viittomakieltä. Sitten voisit sanoa heille jotain hyvin selkeästi artikuloiden, esim. ANTEEKSI, ETTÄ HÄIRITSIMME.
Ja kaikki lapset eivät ole samanlaisia, kuin sinun. Minuakin ärsyttävät monet aikuiset suomalaiset ja muutkin, mutta älä hauku lapsia! Olen itse vain puoliksi suomalainen, erittäin sosiaalinen ja käytöstavat hallussa. Häpeän myös, kun niin monet suomalaiset eivät osaa käyttää sanaa please oikein ja ovat muutenkin usein tahtomattaan töykeän oloisa. Kasvatuksessa korostan tietenkin käytöstapoja ja kannustan mys sosiaalisuuteen, ovathan ne itsellenikin tärkeitä. Silti esikoiseni sattuu kärsimään valikoivasta puhumattomuudesta, on siis tilanteita, joissa hän ei vaan saa suutaan auki ja kieltämättä voi vaikuttaa töykeältä. Usko minua tämä ei ole vanhemmalle helppo tilanne, mutta lasta ei voi pakottaa puhumaan. Siinä ei myöskään paljon auta jonkun hissitädin ilkeilyt. Kumpi mielestäsi käyttäytyy paremmin, lapsi, joka ei valitettavasti uskalla sanoa hei vai aikuinen, joka haukkuu tämän lapsen? Usko pois, minusta on myös hirveän muavaa olla akkosen kanssa liikkeellä, joka hymyilee ja höpöttää lähes kaikille vastaantulijoille. Esikoisen kanssa ollaan tehty varmasti tuhat kertaa enemmän "työtä", kuin sinä. Kolmen lastesi kanssa yhteensä tässä sosiaalistamisessa (perheneuvolat sun muut) ja edistymistä tapahtuu, hieman hitaammin vain. Arvaa olenko iloinen aina, kun joku tilanne meneekin yllättäen hyvin tai lapsi on taas aavistuksen reipastunut? Ujous on minullekin kovin vierasta, mutta niin se on vain hyväksyttävä! Ja lapseni on oikeasti maailman valloittavin, iloisin, huomaavaisin ja kohteliain lapsi, joten hänen aikuisuudestaan en ole huolissani.
Huonosti käyttäytyvät aikuiset ovat sitten oma lukunsa. Heillä todennäköisesti kasvatus mennyt vhän pieleen.
mutta toinen on melko epäsosiaalinen, ujo ja introvertti, toinen on muuten vaan suunapäänä hölönä muille, joka on kyllä ihan kamalaa, onneksi on sittemmin rauhoittunut.
tekeen niin, että jos lapset tai aikuiset ei vastaa lapsilleni, niin sanon ääneen, että "onpas huonokäytöksisiä lapsia/ihmisiä"
Taidan alkaa noudattaan samaa
Kun vieras aikuinen on tällä tavalla lohkaissut. Huonokäytöksinen tässä ei ole kuin näin möläyttänyt aikuinen!
rohkaista sitä lasta vastaamaan kohteliaasti? Sen oman vanhemman? Jotta tuntemattoman ei tarvitse sitten sanoa "ilkeästi" teidän kullanmuruille!
Mulla on ujo tyttö 7v. ja olen pienestä asti ohjannut vastaamaan vieraille lapsille tai sitten vastaan lapseni puolesta, jotta näkee mallia. Nykyäään tyttö on todella sosiaalinen ja toiset huomioiva, vaikka edelleen aika rauhallinen ja ei pyri mitenkään hallitsemaan tilanteita vaan mielummin vetäytyy.
Samoin itse vastaan vieraillekin lapsille ja hymyilen/moikkailen. En tajua, mikä suomalaisille on niin vaikeaa. Sama koskee suhtautumista toisiin aikuisiin. Pari sanaa kauppajonossa tai puistossa ei tarkoita riippakiveä tai ikuista ystävyyttä.