Kannattaako lisäopiskelu, mielipiteitä kiitos!

todennäköisesti enemmän, kun eläkejärjestelmä pettää. Itse sanoisin, että kannattaa.

joka toinen päivä fiilis, ettei jaksa vaivautua. Nyt olis niin lepposaa ja mukavaa ja olen parhaillaan vuoden pätevöittävässä koulutuksessa, joka antaa osittaisen pätevyyden...

Kun ikä alkaa numerolla 5 tai 6, ei työpaikkaa enää vaihdeta eikä kukaan palkkaa, kun voi saada 28v pätevän.

Siis kannattaa. Saat silti palkkaa ja tulevaisuus näyttää paremmalta. Juuri tässä iässä tuo on tarpeen itsetunnonkin kannalta kuten sanoit. Ja ajatus varmemmasta työpaikasta on elintärkeä juttu nykyään. Itse olen miettinyt näitä asioita kun menetin oman työpaikkani, aloitin nyt uuden tutkinnon opiskelun 43 ikäisenä perheellisenä, pelkästään itsetunnon paraneminen antaa niin paljon voimaa ja uskon että saan vielä joskus jonkun työpaikan josta pidän.

äläpäs vanhenna mua, olisin 49v valmistuessani;)

Ja tällä alalla saa kyllä työtä, todennäköisesti työllistyisin ilman lisäkoulutustakin, mutta kuten nro 5 sanoi, itsetunnon kannalta olisi mukavampi työskennellä, kun olisi myös "muodollisesti pätevä". Tuntuu vain melkoiselta repäisyltä muuttaa rutiineja ja mennä uuteen työpaikkaan ikäänkuin keltanokkana..

äläpäs vanhenna mua, olisin 49v valmistuessani;)

Ja tällä alalla saa kyllä työtä, todennäköisesti työllistyisin ilman lisäkoulutustakin, mutta kuten nro 5 sanoi, itsetunnon kannalta olisi mukavampi työskennellä, kun olisi myös "muodollisesti pätevä". Tuntuu vain melkoiselta repäisyltä muuttaa rutiineja ja mennä uuteen työpaikkaan ikäänkuin keltanokkana..

Muutos on aina psyykkisesti vaikeaa. On helpompi jatkaa entisessä tutussa, mutta epätyydyttävässä kuin uskaltaa ottaa hyppy tuntemattomaan. Tämän vuoksi ihmiset eivät usein saa aikaiseksi tehdä muutosta ennenkuin entisessä olo käy täysin turhautuneeksi tai huonoksi. Mieti oletko tarpeeksi tyytymätön, jotta uskaltaisit tuon askeleen ottaa. Suosittelisin, koska olet jo useamman vuoden ollut tyytymätön. En usko, että katuisit. Uusi on myös virkistävää ja voimistavaa, vaikka alussa viekin voimavaroja. T: psykologi

noin itsekin ajattelen nimim.psykologi. Oikeasti en ole kovinkaan tyytymätön tämänhetkiseen tilanteeseen ja siksi ratkaisu tuntuukin hankalalta, mutta toki tulevaisuus jnkv huolettaa, "mitäs jos työtilanne huononeekin odotuksista huolimatta" ja 5 vuoden kuluttua tuntuu kyllä liian myöhäiseltä tuo lisäkouluttautuminen.

Tällä hetkellä toimin ammatinharjoittajana ja voin itse hallita työmäärääni ja lomiani, erikoistumisvaihe tarkoittaisi työsuhteen muuttumista todennäköisesti ja pelkään työmäärän muuttuvan hallitsemattomaksi. Kaikella on aina puolensa, mitäköhän tekisi...

äläpäs vanhenna mua, olisin 49v valmistuessani;) Ja tällä alalla saa kyllä työtä, todennäköisesti työllistyisin ilman lisäkoulutustakin, mutta kuten nro 5 sanoi, itsetunnon kannalta olisi mukavampi työskennellä, kun olisi myös "muodollisesti pätevä". Tuntuu vain melkoiselta repäisyltä muuttaa rutiineja ja mennä uuteen työpaikkaan ikäänkuin keltanokkana..

ja huomaat, että vakitehtäviin palkataan alle 30v ikäisiä, sinulle riittää vain pätkiä, niin voit olla toista mieltä. Ikäsyrjintä on jopa pahempaa kuin rotusyrjintä.

Mutta pidä haaveesi. Totuus satuttaa, mutta silloin olet jo paljon lähempänä eläkeikää.

valmistuessani 90-luvun alkupuolella oli työttömyyttä myös meidän alalla, nyt yli 15v työvoimapula, tällä hetkellä meillä töissä jopa kaksi 70v täyttänyttä osapäiväisesti ihan vaan "harrastuksena", joten töitä tällä hetkellä kyllä on. Mutta kuka tietää viiden vuoden kuluttua?